Kolme uutta jäsentä suomalaisen jenkkifutiksen Hall of Fameen
Suomalaisen jenkkifutiksen Hall of Fame on kutsunut jäsenikseen kolme uutta amerikkalaisen jalkapallon veteraania. Eero Heinonen, Harri Malkamäki sekä Eero Vartia vastaanottivat jäsenyytensä Vaahteramalja XLVI:n puoliajalla tapahtuneessa seremoniassa.
Hall of Famen jäsenyys on Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton korkein kunnianosoitus, joka voidaan myöntää henkilölle, joka toiminnallaan pelikentällä tai sen ulkopuolella on omalla aikakaudellaan erityisen merkittävällä, esimerkillisellä ja ainutlaatuisella tavalla vaikuttanut lajiin tai sen kehitykseen. Tie Hall of Famen jäseneksi on pitkä ja edellyttää valittavalta paitsi poikkeuksellisen merkittäviä ansioita lajin tasolla, myös laajaa kannatusta aiemmin valittujen jäsenten keskuudessa.
Jenkkifutiksen Hall of Fame valitsee vuosittain 0-4 uutta ansioitunutta jäsentä.
Hall of Famen uudet jäsenet
#45 Eero Heinonen, RB
Eero Heinonen oli aikakautensa ylivoimaisimpia keskushyökkääjiä ja jenkkifutareita. Heinonen aloitti jenkkifutisuransa vuonna 1996 ja pelasi vuoteen 2005 asti. Ura alkoi Espoo Coltsissa, jatkui Helsinki Roostersissa ja viimeiset ottelunsa hän pelasi Vienna Vikingsin paidassa.
Heinosen maajoukkue-edustusten parhaita saavutuksia ovat EM-kulta 2000 ja EM-hopea 2001. Junioritasolta löytyy EM-pronssi 1998 Dusseldorfista.
Vaahteramaljan hän on voittanut 4 kertaa. Heinonen on palkittu kaksi kertaa Vaahteramaljan MVP:nä. Vaahteraliigan all starsiin hänet on valittu 1999 ja 2000. 1999 hän voitti Vaahteraliigan pistepörssin 102 pisteellä. Juoksukeskiarvo oli tuolloin 7.3 jaardia/juoksu. Samaisena vuoteta 1999 hänet palkittiin Vaahteraliigan Vuoden Tulokkaana. Vuonna 2000 Ari Tuuli Trophylla vuoden etenijänä. 2003 hänet valittiin Vuoden Jenkkifutariksi urheilutoimittajen äänestyksessä.
Eero Heinosen uratilastot kuudelta kaudelta Vaahteraliigassa olivat vuosina 1999–2004: 494 juoksuyritystä, 3472 jaardia, 7,0 jaardia/keskiarvolla.
Heinonen kuuluu harvalukuiseen joukkoon suomalaisia, jotka ovat voittaneet World Leaguen/NFL Europen mestaruuden. Heinosen edustama Frankfurt Galaxy voitti World Bowlin vuonna 2003. Hän pääsi muutamassa ottelussa kentälle fullbackin paikalla ja koki millaista on pelata NFL:ää vastaavassa ympäristössä.
#46 Harri Malkamäki, QB
Harri Malkamäki oli 1990 luvulla yksi johtavista pelinrakentajista Suomessa. Urallaan hän edusti Turku Trojansia sekä maajoukkuetta. Malkamäki on voittanut SM-kultaa vuonna 2003, minkä lisäksi hänellä on viisi SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia.
Malkamäki oli Vaahteraliigan heittotilastojen kärjessä jenkkipelinrakentajien edellä useaan otteeseen. Kaudella 1998 hän heitti Trojansin TD-heittojen ennätyksen 25 kpl. Samalla kaudella hän onnistui 111/205 heitossa, 54 % tarkkuudella keräten 1827 jaardia.
Maajoukkueessa Malkamäki on saavuttanut Euroopan mestaruuden vuosina 1993 ja 1997. Vuoden 1993 EM-kisoissa 20-vuotias Malkamäki valittiin turnauksen MVP pelaajaksi. Kahdessa ottelussa hän heitti tarkasti onnistuen 16/27 heitosta 222 jaardin verran. Malkamäki oli Suomen maajoukkuetta luotsanneen NFL valmentaja Ken Meyerin luottopelaaja.
Junioritasolla Malkamäki on voittanut A-juniorien SM-kultaa 1993 ja hopeaa 1994 sekä B-juniorien kultaa 1991. Harri Malkamäki vietti USA:ssa vaihto-oppilasvuoden ja pelasi koulunsa joukkueessa amerikkalaista jalkapalloa Culver Cityssa Kaliforniassa.
Harri Malkamäki toimi U19 maajoukkueen päävalmentajana. 2005 hän johdatti Suomen nuoret PM-kultaan. 2006 Suomi sijoittui viidenneksi Tukholman nuorten EM-kisoissa.
#47 Eero Vartia
Eero Vartia oli yksi suomalaisen jenkkifutiksen alkuvuosien monitoimimiehistä. Vartia oli mukana perustamassa Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liittoa ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana v. 1979–1980. Tämän lisäksi hän toimi vuosina 1979–1987 mm. liiton varapuheenjohtajana ja liittohallituksen jäsenenä.
Vartia oli mukana perustamassa East City Giantsia, yhtä lajin alkuvuosien mahtiseuroista ja toimi sen puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä vuosina 1979-1987. Hän pelasi seuran joukkueessa kausilla 1979 ja 1980 saavuttaen SM-pronssia vuonna 1980.
Vartia tunnetaan ennen muuta panoksestaan liiton viestinnän ja tiedottamisen kehittämisessä. Hän toimi liiton markkinoinnista ja tiedottamisesta vastaavana varapuheenjohtajana, vuoden 1985 EM-kisajoukkueen tiedotusvastaavana ja TeeDeelehden päätoimittajana vuosina 1985-1986. Vuosina 1985-1986 Vartia toimitti Radio Ykkösen Jenkkifutisradiota yhdessä Timo Everin kanssa. Vartia kirjoitti 1980-luvun alkuvuosina lukemattoman määrän otteluselostuksia pääkaupunkiseudun lehtiin ja vaikutti siten keskeisesti lajin medianäkyvyyden lisäämiseen. Toimiessaan Helsingin Sanomien toimittajana, hän edisti lajin tunnettuutta lukuisilla artikkeleilla ja onnistui ohjaamaan valtalehden huomiota kasvavaan lajiin.
Yksi Vartian merkittävimmistä ansioista liittyy liiton ottelutilastoinnin käynnistämiseen ja kehittämiseen. Vartia käynnisti tilastoinnin vuonna 1983 ja sen jälkeen kokosi ja toimitti ensimmäiset vuotuiset tilastokirjat. Vartia oli 1980-luvun puolivälissä lajitermistön suomentamista käsitelleen työryhmän puheenjohtaja. Työryhmän suositusten perusteella mm. pelipaikkojen nimet ja monet muut nykyisin vakiintuneet termit otettiin Suomessa käyttöön. Vartia kirjoitti vuonna 1987 yhdessä Teuvo Arolaisen kanssa ensimmäisen suomenkielisen jenkkifutiskirjan Amerikkalaisen jalkapallon käsikirja.
Hän myös suunnitteli yhdessä Kari Ahlbergin kanssa edelleenkin käytössä olevat liiton palkintomitalit. Kaiken muun ohella Vartia ehti toimimaan myös erotuomarina. Hän suoritti hyväksytysti liiton päätuomarikokeen keväällä 1982 ja toimi sen jälkeen erotuomarina Vaahteraliigassa ja 1-divisioonassa vuoteen 1985 saakka.
Aiemmin valitut Hall of Famen jäsenet
SAJL:n Hall of Fame perustettiin vuonna 2004 jolloin sen ensimmäisiksi jäseniksi kutsuttiin suomalaisen jenkkifutiksen alkuvuosien pioneerit Juuso Hämäläinen, Matti Lindholm, Jari Närhi, Juha Pinomaa ja Ari Tuuli, kaikki viisi jäsennumerolla #1.
#1 Juha-Mikko Hämäläinen (2004)
Juha-Mikko ”Juuso” Hämäläinen pelasi ja valmensi amerikkalaista jalkapalloa Green Rock Gorillasissa ja Helsinki Roostersissa, voittaen Suomen mestaruuden 1983. Hänet muistetaan erityisesti tuomarina, joka toimi 18 kautta Vaahteraliigassa, kansainvälisissä otteluissa ja Eurobowlin loppuotteluissa. Juuso Hämäläinen oli ensimmäinen ei-amerikkalainen päätuomari Eurobowlissa 1990, ja hän vaikutti merkittävästi lajin kehitykseen SAJL:n ja EFAF:n luottamustehtävissä. Nykyään Hämäläinen toimii aktiivisena SAJL Hall of Famen puheenjohtajana.
#1 Matti Lindholm (2004)
Matti Lindholm pelasi amerikkalaista jalkapalloa ECG:ssä 1979–1994, Ruotsissa Stockholm City Wildcatsissa 1986–1987 ja WLAF:n Sacramento Surgessa 1991–1992, mutta erityisen merkittävää oli hänen vuonna 1987 tekemänsä historia ensimmäisenä eurooppalaisena kenttäpelaajana Minnesota Vikingsin NFL-sopimuksella, osallistuen harjoitusleirille ja pre-season-otteluihin ennen leikkauslistalle joutumista. Hän voitti miesten maajoukkueessa 2 EM-kultaa ja 3 EM-hopeaa, ECG:ssä 5 Suomen mestaruutta toimiessaan pelaajavalmentajana, valittiin useita kertoja All-Stars -joukkueisiin ja vuoden puolustajaksi 1989 ja 1991. SAJL:n vuoden puolustajan palkinto on nimetty Lidholmin mukaan.
#1 Jari Närhi (2004)
Jari Närhi sai ensikosketuksensa amerikkalaiseen jalkapalloon vaihto-oppilasvuonnaan 1978–1979 Ottawa Hills High Schoolissa Grand Rapidsissa, Michiganissa, ja palattuaan Suomeen hän huomasi lajin ensiaskeleet pääkaupunkiseudulla. Hän pelasi East City Giantsin (ECG) puolustuksen linjassa vuosina 1979–1980 ja toimi vuonna 1985 Suomen miesten maajoukkueen joukkueenjohtajana, kun joukkue voitti EM-kultaa. Peliuransa ohella Närhi toimi päätuomarina Vaahteraliigassa vuosina 1979–1987. Hän oli SAJL:n hallituksen jäsen 1979–1980, varapuheenjohtaja 1981, puheenjohtaja 1982–1987, EFL:n hallituksen jäsen 1983–1987 edistäen kansainvälistä kilpailutoimintaa ja toimi päätuomarina 1979–1987.
#1 Juha Pinomaa (2004)
Juha Pinomaa tutustui jenkkifutikseen vaihto-oppilasvuotenaan King High Schoolin puolustuksen linjassa 1979. Hän pelasi kotimaassaan ECG:ssä 1980–1986, voittaen Suomen mestaruuden 1984, EM-kultaa ja -hopeaa maajoukkueessa 1983 ja 1985 sekä vuoden pelaaja -tittelin 1982 ja All-Stars-valintoja. Hän toimi ECG:n pelaajavalmentajana ja hallituksen jäsenenä 1980-luvulla, teki puskukelkkoja ja -tyynyjä muidenkin joukkueiden saataville. Hän oli SAJL:n varapuheenjohtaja 1985–1987. Pinomaa oli käynnistämässä valmentajien ja pelaajien rekrytointia USA:sta seuroille. Hän organisoi EM-kisojen valmennusta 1983 ja 1985, laati valmennuskirjasen 1983 sekä julkaisi tasokkaan Amerikkalaisen Jalkapallon käsikirjan 1987.
#1 Ari Tuuli (2004)
Ari Tuuli pelasi keskushyökkääjänä Helsinki Roostersissa 1981–1988 ja voitti viisi Suomen mestaruutta, yhden SM-pronssin sekä Eurobowl-mestaruuden 1988. Maajoukkueessa hän juoksi jaardeja EM-kisoissa 1983, 1985 ja 1987, saavuttaen EM-kullan, -hopean ja -pronssin. Hänet valittiin neljästi Vaahteramaljan parhaaksi pelaajaksi, kahdesti Suomen ja kerran Euroopan parhaaksi pelaajaksi sekä useasti Vaahteraliigan All-Stars-joukkueeseen. Roosters jäädytti hänen pelinumeronsa 34. Peliuransa jälkeen Tuuli toimi Roostersin hallituksessa 1983 ja puheenjohtajana 1995–1997. Hän oli maajoukkueen joukkueenjohtaja EM-kisoissa 1989, Helsinki Blue Foxin toimitusjohtaja 1990, EM-91 projektipäällikkö sekä SAJL:n markkinointijohtaja 1990–1994 ja Vaahteraliigan lajipäällikkö 1992–1994. SAJL:n vuoden etenijän palkinto on nykyään nimetty Ari Tuuli Trophyksi.
#6 Juha Liedes (2005)
Juha Liedes oli perustamassa Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liittoa ja Helsinki Roostersia. Hän toimi uransa aikana Roostersin ja Hämeenlinna Tigersin puheenjohtajana sekä SAJL:n hallituksessa, valmennuspäällikkönä ja toiminnanjohtajana 1989–1995. Liedes oli vuoden 1987 EM-kisojen projektipäällikkö. Lajin alkuvuosina hän toi maahan varusteita 1984–1989 ja toimi nuorten maajoukkueen joukkueenjohtajana 2005. Valmentajana hän johti miesten maajoukkuetta 1993–1997 voittaen kolme EM-kultaa, toimi apuvalmentajana 1983, 1989 ja 1991 sekä vei nuorten maajoukkueen EM-kultaan 1992. Hän valmensi Hämeenlinna Tigersia 1990–1996 ja Torino Giaguarin Italiassa 1996, suoritti ensimmäisenä Kansallisen Valmentajatutkinnon ja laati jefustandardit 1991. Pelaajana Liedes voitti Roostersissa viisi SM-kultaa (1982, 1983, 1986, 1987, 1988) ja Eurobowl II:n 1988.
#7 Risto Luostarinen (2005)
Risto Luostarinen toimi SAJL:n puheenjohtajana vuosina 1981–1982 ja 1988–1992 sekä varapuheenjohtajana 1979–1980. Hän oli SAJL:n hallituksen jäsenenä yhteensä seitsemän vuotta 80- ja 90-luvuilla. Lisäksi hän toimi Euroopan liiton varapuheenjohtajana 1988–1993. Luostarinen perusti lippupallotoiminnan Suomeen ja kirjoitti Beach jefun säännöt. Hänen panoksensa SAJL:n perustamisesta lähtien auttoi juurruttamaan amerikkalaisen jalkapallon suomalaiseen urheilukulttuuriin. Pelaajana hän oli Munkan pelinrakentaja 1980–1987 ja voitti Suomen mestaruuden 1981 sekä kaksi SM-hopeaa (1980, 1982). Maajoukkueessa hän saavutti EM-kullan 1985. Luostarinen toi Suomeen ensimmäisen ammattivalmentajan, Dean Launin, Modestosta. HoF valintansa jälkeen Luostarinen on toiminut mm. Lippupallon 2024 MM-kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.
#8 Harri Kaasinen (2005)
Harri “Nappi” Kaasinen pelasi koko uransa East City Giantsissa, pääasiassa laitahyökkääjänä. Hän edusti Suomea EM-kisoissa 1983–1991, voittaen yhden EM-kullan, kolme hopeaa ja pronssin. ECG:ssä hän saavutti neljä Suomen mestaruutta (1984, 1991, 1992, 1993), hopean (1989) ja kaksi pronssia (1983, 1986). Kaasinen piti nimissään ennätyksen 17 kiinniotosta ottelussa ja oli vuoden pelaaja sekä Vaahteramaljan MVP 1991. Hän pelasi Yhdysvalloissa 1985–1986 ja oli All-American-ehdokas FSC:ssä. Kaasinen toimi ECG:n toiminnanjohtajana 1990–1996, SAJL:n liittohallituksen jäsenenä, tv-toimittajana ja tuottajana 1994–1996 sekä Vaahteramaljan järjestäjänä.
#9 Heikki Jäättelä (2005)
Heikki “Hexi” Jäättelä oli suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon pioneeri, joka vaihto-oppilasvuotensa 1975 jälkeen järjesti ensimmäiset ottelut Suomessa 1976 Munkkiniemen yhteiskoulun ja Tapiolan yhteiskoulun välillä ilman varusteita, voittaen Munkassa pelatun ottelun. Toisen ottelun Tapiolassa voitti Tapiolan yhteiskoulu, ja kokemusta haettiin pelaamalla Yhdysvaltain suurlähetystön merijalkaväkeä vastaan. Jäättelä oli perustamassa jenkkifutisseura Polia, joka osallistui vuoden 1979 SyysCupiin ja voitti Suomen ensimmäisen mestaruuden 1980. Hänet valittiin All Stars -pelinrakentajaksi 1980 ja kahdesti myöhemmin, ja hän oli aikansa johtava pelinrakentaja Suomessa. Maajoukkueessa Jäättelä pelasi pelinrakentajana EM-kisoissa 1983 Italiassa (hopeaa) ja 1985 Milanossa (kultaa). Pelaajauransa hän päätti East City Giantsissa EM-kultavuonna 1985.
#10 Juha Vuopio (2005)
Juha Vuopio aloitti uransa Potter Valleyn lukiossa Kaliforniassa potkaisijana ja puolustuksen endinä vuonna 1979. Suomeen palattua hänen peliuransa jatkui ensin samalla pelipaikalla Polin joukkueessa, kunnes kaudelle 1981 pelipaikka vaihtui laitahyökkääjäksi. Laitahyökkääjänä hän hallitsi useampana vuonna Vaahteraliigan kiinniotto ja jaardiennätystä ja oli liigan All-Stars laitahyökkääjä. Liigassa hänen saavutuksiinsa luetaan 1 SM-kulta sekä kolme hopeaa ja kolme pronssia. Vuoden 1986 Vaahteramaljassa syntyi myös 97 jaardin maali kiinniotosta. Maajoukkueessa Vuopio ehti saavuttaa EM-hopeaa 1983 ja EM-kultaa vuonna 1985. Vuopio teki myös Suomen maajoukkueen historian ensimmäisen virallisen pistesuorituksen vuoden 1983 EM-kisoissa.
#11 Markku Rannema (2008)
Markku ”Ranski” Rannema aloitti peliuransa hyökkäyksen linjan laidassa täkkelinä kaudella 1980 East City Giantsin joukkueessa, mutta löysi todellisen pelipaikkansa vuonna 1982 siirryttyään centeriksi. Uran jatkuessa aina vuoteen 1995 asti mies ehti tulla tutuksi useimmille puolustajille taitavana blokkaajana, joka pelasi jokaisen yrityksen täysillä. Liigauran aikana hän keräsi lukuisia henkilökohtaisia All-Star nimityksiä sekä 5 SM-kultaa, 3 hopeaa ja 3 pronssia. Maajoukkueurallaan Rannema ehti edustamaan Suomea kolmissa EM-kisoissa saavuttaen EM-hopeaa vuonna 1983, EM-kultaa 1985 ja EM-pronssia 1987. Pitkän ja kunniakkaan peliuran lisäksi Rannema ehti toimia seuransa hallituksen jäsenenä vuosina 1983–1987 sekä liiton tilintarkastajana kymmenen vuotta. Rannema ylitti myös ensimmäisenä pelaajana 100. liigaottelun rajapyykin.
#12 Tuomas Heikkinen (2008)
Tuomas ”Tuoppi” Heikkinen aloitti peliuransa 1987 Jyväskylä Rangersissa ja pelasi urallaan mm. Tampereella, Munkassa, Espoossa sekä Helsinki Roostersissa, jossa hän voitti 4 SM-kultaa, 1 SM-pronssin ja toimi EFL-joukkueen kapteenina. Kansainvälisesti Heikkinen edusti Munkka Coltsia Eurobowlissa 1990 ja Roostersia 1996–1998. Suomen maajoukkueessa hän pelasi 1990–1996, osallistui viiteen Ruotsi-maaotteluun ja voitti kolme EM-kultaa, toimien kapteenina 1994–1996. Pelaajauransa jälkeen Heikkinen on valmentanut useissa seuroissa sekä Tsekin ja Suomen miesten maajoukkueissa. Hänet on valittu SAJL:n Vuoden valmentajaksi viidesti. Miesten maajoukkueessa hän valmensi 1998–2005 (päävalmentajana 2004–2005) ja palasi päävalmentajaksi 2009. 2020-luvulla Heikkinen on valmentanut miesten lippupallomaajoukkuetta, Lohja Crusadersia sekä viimeisimpänä helsinki Roostersia, kaikissa päävalmentajana.
#13 Janne Kilpeläinen (2010)
Puolustuksen linjamies, jonka tinkimättömän harjoituskulttuurin tuntevat myös monet nuoremmat maajoukkuepelaajat. Hyvinkään Falconsin ja East City Giantsin paidassa menestystä niittänyt mies ehti edustamaan Suomea 8 kertaa ja voittamaan 2 EM-kultaa, Suomen mestaruuksien seuraksi. Hän lähti Falconsin riveistä vaihto-oppilaaksi New Yorkin osavaltioon ja High School vuoden jälkeen (Midlakes HS, Phelps, NY) pelasi yliopistofutista Bucknellissa, Pennsylvaniassa. Kokeili ammattilaisvauhtia New York Giantsin rookie -leirillä. Kaudella 2013 Kilpeläinen toimi Hyvinkään Falconsin linjavalmentajana ja voima- ja kuntovalmentajana (SCC)
#14 Sami Alalampi (2010)
Sami Alalampi on yksi suomalaisen jenkkifutiksen laitahyökkääjistä, jonka ura ulottui kotimaan kentiltä aina kansainvälisiin ammattilaisliigoihin. Alalampi edusti uransa aikana Pori Bearsia, Rauma Admiralsia, East City Giantsia ja Helsinki Roostersia, voittaen viisi SM-kultaa ja kaksi Italian mestaruutta sekä nousten myös maajoukkueen kantavaksi voimaksi. Maajoukkueessa hän pelasi 18 ottelua ja voitti neljä EM-kultaa. Vuonna 1996 Alalampi siirtyi NFL Europen Barcelona Dragonsiin, jossa hän teki ensimmäisen suomalaisen maalin ammattilaisliigassa ja voitti joukkueen kanssa World Bowlin 1997. Lisäksi hän keräsi runsaasti henkilökohtaista tunnustusta All Star -valinnoilla. Alalampi oli mukana vuonna 1998 pelatussa Japan-Euro Bowlissa, jossa Suomi edusti maajoukkueellaan koko Eurooppaa.
#15 Jukka-Pekka Nummi (2010)
Jukka-Pekka ”J-P” Nummi (s. 16.1.1971) oli vuosina 1988–2004 pelannut puolustuksen takamies, jonka ura vei hänet sekä kotimaisiin huippuseuroihin että kansainvälisille kentille. Hän edusti Pori Bearsia, Tampere Saintsia, Bergamo Lionsia, Glasgow Claymoresia sekä Turku Trojansia, ja voitti uransa aikana Suomen ja Italian mestaruuksia sekä NFL Europessa World Bowlin. Maajoukkueessa Nummi pelasi 20 ottelua ja voitti neljä EM-kultaa, ja hänet valittiin vuoden 1993 EM-kisojen parhaaksi kulmapuolustajaksi. Nummi keräsi urallaan runsaasti henkilökohtaista tunnustusta niin Suomessa kuin kansainvälisissä turnauksissa. NFL Europe -testissä hän kellotti huipputuloksen 40 jaardin matkalla (4,34 s) ja oli nopein koko testiryhmästä, mikä kuvasti hänen poikkeuksellista nopeuttaan ja urheilullisuuttaan
#16 Ari Ollila (2010)
Ari Ollila oli yksi amerikkalaisen jalkapallon erotuomaritoiminnan uranuurtajista Suomessa. Hänet valittiin ensimmäisenä suomalaistuomarina (Juuso Hämäläisen kanssa) vuonna 1995 tuomitsemaan NFL Europen ammattilaissarjan otteluita. Ollila toimi yli 20 vuotta Vaahteraliigan erotuomarina, useimmiten päätuomarina, ja tuomitsi myös lukuisia kansainvälisiä EM-kisoja sekä muita arvokilpailuja. Hän on ollut keskeisessä vastuussa erotuomarikerho AJEK:in toiminnan kehittämisestä, suomentanut lajin sääntöjä ja kouluttanut uusia erotuomareita.
#17 Lauri Nieminen (2012)
Lauri ”Lisu” Nieminen aloitti peliuransa Kerava Bulldogsissa 1984 ja oli keskushyökkääjän roolissa nostamassa joukkuettaan Vaahteraliigaan kaudelle 1986. Nieminen siirtyi East City Giantsin riveihin vuonna 1987 ja pelasi joukkueessa vuoteen 1995 asti tukimiehenä, linjapuolustajana sekä keskushyökkääjänä. Tältä jaksolta Nieminen keräsi yhteensä neljä mestaruutta (1991-1994) sekä kaksi hopeamitalia (1989, 1995). Uran viimeiset vuodet Nieminen dominoi Helsinki Roostersin riveissä saaden viisi mestaruutta vuosina 1996-1999 sekä comeback vuotena 2004. Vaahteraliiga all starsiin Lauri Nieminen valittiin. Miesten maajoukkueessa hän esiintyi 1991, 1992,1993, 1998. Vuoden 1991 EM-kisoista Nieminen sai EM-hopeaa. Aktiiviurallaan 190cm pitkä ja 110 kg Lauri Nieminen oli kookkaaksi pelaajaksi erittäin nopea, sillä hän kellotti 40 jaardia alle 4.5 sekuntiin.
#18 Petrus Penkki (2013)
Petrus Penkki on suomalainen amerikkalaisen jalkapallon ikoni, joka on jättänyt jälkensä lajiin sekä pelaajana että valmentajana. Pelinrakentajana pelannut Penkki aloitti uransa Vantaan Taftissa. Hän edusti Vaahteraliigassa Helsinki Roostersia ja Porvoon Butchersia, voittaen 6 Suomen mestaruutta ja 2 hopeaa. Hänet valittiin kaksitoista kertaa liigan tähdistöjoukkueeseen. Uransa jälkeen Penkki on toiminut SAJL:n pelinrakentaja-akatemian ja maajoukkueiden valmentajana, kouluttaen uusia lupauksia. Hän toimi myös useita vuosia Texasin Austinissa yksityisenä pelinrakentajavalmentajana. Penkillä on neljänneksi eniten pelattuja maaotteluja suomalaispelaajista (27) ja hän saavutti maajoukkueurallaan neljä EM-kultaa pelinrakentajana. Nykyään Penkki toimii miesten lippupallomaajoukkueen päävalmentajana.
#19 Sami Porkka (2013)
Sami Porkka oli yksi suomalaisen jenkkifutiksen kovimmista puolustuksen linjamiehistä ja ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka rakensivat kokonaisen high school–junior college–yliopisto -uran Yhdysvalloissa. Hän pelasi Oregonin Sprague High Schoolissa, Saddleback Collegessa Kaliforniassa sekä Northern Coloradossa, jossa hänet palkittiin joukkueensa ”Most Inspirational Player” -tunnustuksella 1993. Suomessa Porkka edusti East City Giantsia, Munkka Coltsia, Espoo Coltsia ja Helsinki Roostersia, voittaen kaksi SM-kultaa ja useita muita mitaleja. Hänet valittiin SAJL:n Vuoden puolustajaksi 1995 ja useisiin Vaahteraliigan All Stars -kokoonpanoihin. Kansainvälisesti hän edusti Suomea mm. Ruotsi-maaottelussa ja EM-kisoissa.
#20 Ken Meyer (2014)
Ken Meyer (1925–2016) oli arvostettu amerikkalainen valmentaja, joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen amerikkalaiseen jalkapalloon. Hän veti intensiivisiä valmennusklinikoita Suomessa 1992–1993, nostaen pelinrakentaja- ja hyökkäysvalmennuksen uudelle tasolle. Meyer toimi miesten maajoukkueen hyökkäyskoordinaattorina 1993–1997, johtaen Suomen kahdeksaan peräkkäiseen EM-voittoon, ja valmensi U19-maajoukkuetta 1996–1998. Hänen oppejaan hyödynnettiin pelaajien kuten Petrus Penkin kehityksessä, ja hän koulutti suomalaisia valmentajia, kuten Juha Liedestä ja Jorma Hytöstä. Meyerin valmennusmateriaalit ovat yhä käytössä SAJL:n koulutuksissa, ja häntä muistetaan yhtenä lajin suurimmista vaikuttajista Suomessa.
#21 Michael Quarshie (2014)
Michael Quarshie (s. 1979) on yksi menestyneimmistä suomalaisista jenkkifutiksen pelaajista, jonka ura ulottui yliopistokentiltä aina NFL-organisaatioon asti. Hän aloitti Yhdysvalloissa St. Peter’s Collegessa ja siirtyi Columbian yliopistoon, jossa pelasi Lions-joukkueessa ja oli ehdolla maan vuoden opiskelijaurheilijaksi 2004. Vuonna 2005 Quarshie liittyi NFL Europen Frankfurt Galaxyyn ja teki sopimuksen NFL-seura Oakland Raidersin kanssa, jonka riveissä hän esiintyi useissa harjoitusotteluissa ennen polvivammaansa. Palattuaan Suomeen hän voitti Suomen mestaruuden Porvoon Butchersissa 2007 ja pelasi uransa lopuksi Helsinki Wolverinesissa. Lisäksi hän ehti solmia sopimuksen Kanadan liigan Toronto Argonautsin kanssa, mutta jäi lopulta Suomeen perhe- ja työsyistä.
#22 Marko Vartiainen (2015)
Marko Vartiainen aloitti jenkkifutisuransa Lohja Wildcatsissa 1992 ja pelasi myöhemmin Espoo Coltsissa, Turku Trojansissa ja Helsinki Roostersissa. Hän voitti urallaan 3 Euroopan mestaruutta ja 5 Suomen mestaruutta. Vartiainen nousi kansainväliseen tietoisuuteen jo 1996 nuorten EM-kisoissa, joissa hänet valittiin turnauksen MVP:ksi, parhaaksi etenijäksi ja pistemieheksi Suomen juhliessa kultaa. Vuotta myöhemmin miesten EM-kisoissa Bolzanossa vasta 19-vuotias Vartiainen oli Suomen tehokkain pelaaja, tehden kaksi maalia Ruotsia vastaan loppuottelussa. Vuoden 2000 EM-finaalissa hän ratkaisi kahdella touchdownillaan tiukan kamppailun Saksaa vastaan ja johdatti Suomen jälleen mestariksi. Aktiiviuransa jälkeen Vartiainen on toiminut valmentajana mm. U19-maajoukkueessa, miesten maajoukkueessa ja Lohja Crusaersissa.
#23 Klaus Alinen (2015)
Klaus Alinen aloitti uransa Pori Bearsissa vuonna 1999 ja pelasi Vaahteraliigassa myös Seinäjoki Crocodilesissa, Rauma Stormissa ja Turku Trojansissa. Vain neljän vuoden kokemuksella hän nousi ammattilaiseksi ja liittyi NFL Europen Berlin Thunderiin vuonna 2004. Sisempänä laitahyökkääjänä pelannut Alinen voitti heti debyyttikaudellaan World Bowlin ja pelasi kolmen vuoden aikana yhteensä 14 kiinniottoa lähes sadan jaardin edestä, tullessaan valituksi myös viikon kansalliseksi pelaajaksi 2005. Vuonna 2006 Alinen teki sopimuksen NFL-seura Atlanta Falconsin kanssa ja pääsi kentälle erikoisjoukkueissa harjoitusotteluissa, mutta taistelu paikasta varsinaisessa kokoonpanossa päättyi 2007 leirin lopussa. Hän pelasi viimeisen kautensa NFL Europessa samana keväänä Thunderin riveissä, jossa sai runsaasti vastuuta aina World Bowl -finaaliin asti.
#24 Keijo Kaurissaari (2015)
Keijo Kaurissaari oli suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon varhaisia uranuurtajia ja 1980-luvun johtavia puolustuksen linjamiehiä. Hän pelasi vuosina 1980–1988 East City Giantsissa ja 1989 Espoo Raidersissa, sijoittuen useasti Vaahteraliigan tilastojen kärkisijoille. Nose guardina ja defensive tacklena pelannut Kaurissaari oli tunnettu fyysisestä otteestaan ja nousi Vaahteraliigan kaikkien aikojen taklaajatilastossa sijalle kymmenen 116 taklauksellaan. Hän oli mukana kolmissa ensimmäisissä EM-kisoissa (1983, 1985, 1987) ja keräsi maajoukkueessa 21 taklausta, mikä riittää puolustajien tilastoissa viiden parhaan joukkoon. Kaurissaari tunnettiin erityisesti dominoivista otteistaan ja kyvystään nousta ratkaisevaksi pelaajaksi suurissa otteluissa.
#25 Seppo Evwaraye (2016)
Seppo Evwaraye aloitti jenkkifutiksen Vaasa Vikingsissä ja nousi nopeasti huomiota herättäväksi linjapelaajaksi. Vaihto-oppilasvuodet Yhdysvalloissa veivät hänet historian ensimmäisenä suomalaisena 1A-yliopistoon, Nebraska Cornhuskersiin, jossa hän pelasi 5 kautta ja vakiinnutti paikkansa hyökkäyksen linjan aloittavana pelaajana. NFL-ura jäi työlupaongelmien vuoksi toteutumatta Carolina Panthersissa. mutta Evwaraye pelasi NFL Europessa Cologne Centurionsissa sekä NFL:n International Practice Squadissa Minnesota Vikingsin riveissä. Suomessa hän voitti 2 Vaahteramaljaa Porvoo Butchersin paidassa. Pelaajauran jälkeen Evwaraye valmensi ja kehitti kotikaupunkinsa Wasa Royalsin huipulle ja palasi myös kentälle kuninkaan miesten paidassa. Hänen tarinansa julkaistiin vuonna 2010 elämänkerrassa Vain muutaman dollarin tähden.
#26 Mika Eloranta (2017)
Mika Eloranta kuuluu suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon suurimpiin linjapelaajiin. Hän pelasi uransa Helsinki Roostersin junioreissa ja edustusjoukkueessa, voittaen useita Suomen mestaruuksia vuosina 1995–2000 sekä pelaten kansainvälisissä EFL- ja Eurobowl-otteluissa. Pelaajana hän kuului aikansa parhaimmistoon ja nousi 1990-luvulla koko kansan tietoisuuteen myös lajimannekiinina Itäkeskuksen mainoskampanjoiden myötä. Eloranta toi lajia esiin positiivisella tavalla ja oli aina valmis edustamaan amerikkalaista jalkapalloa eri yhteyksissä. Pelaajauran jälkeen hän on jatkanut valmentajana ja saavuttanut menestystä muun muassa naisten maajoukkueen päävalmentajana, voittaen EM-kultaa ja MM-pronssia. Kaudella 2025 Eloranta johdatti East City Giantsin takaisin Vaahteraliigaan päävalmentajana.
#27 Timo Blomqvist (2017)
Timo Blomqvist (1968–2021) oli yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista keskushyökkääjistä. Hän oli ratkaisevassa roolissa Helsinki Roostersin neljän peräkkäisen Vaahteramaljan (1995–1998) voitoissa ja EM-finaalissa 1995, jonka Suomi voitti. Pelaajana Blomqvist yhdisti ketteryyden, voiman ja kyvyn tehdä isoja pelejä kovia puolustuksia vastaan; kansainvälisissä otteluissa vastustajat luulivat häntä usein amerikkalaisvahvistukseksi. Hän juoksi muun muassa ratkaisevia maaleja Vaahteramaljoissa 1995, 1996, 1997 ja 1998 ja oli ainoa hyökkääjä yli 1000 jaardin runkosarjassa kaudella 1997. Blomqvistin poismeno 29.6.2021 muistettiin hiljaisella hetkellä Vaahteraliigan otteluissa, ja hänen uransa ja pelityylinsä jäävät pysyvästi suomalaisen jenkkifutiksen historiaan.
#28 Janne Salonen (2018)
Janne ”Kanttori” Salonen oli lajin parissa arvostettukeskimmäinen tukimies, jonka ura ulottui yli kahden vuosikymmenen ajan. Hän pelasi lähes koko aikuisuransa Turku Trojansissa vuosina 1994–2011, mutta aloitti uransa Laitila Royalsissa vuosina 1992–1993. Salonen oli tunnettu tinkimättömästä asenteestaan, pelinlukutaidostaan ja valtavasta kenttäpresenssistään, joka sai niin joukkuetoverit kuin vastustajatkin kunnioittamaan häntä syvästi. Hänet valittiin vuoden tulokkaaksi 1995, vuoden liigapelaajaksi 2007 ja vuoden puolustajaksi 2002. Hänet nimettiin pelipaikkansa allstars pelaajaksi peräti seitsemän kertaa. Salonen oli keskeinen hahmo Turku Trojansin puolustuksessa, joka voitti Suomen mestaruuden vuonna 2003. Maajoukkue-edustuksia miehellä on 7 joista yksi EM-kulta.
#29 Pentti Ervelius (2018)
Pentti “Penni” Ervelius pelasi Oulu Northern Lightsissa vuosina 1984–1993 ja oli aikansa tehokkaimpia pallonkantajia Vaahteraliigassa. Tailbackinä hän ylitti usein sadan jaardin rajapyykin ja teki huikeita suorituksia, kuten 403 jaardia ja 7 maalia yhdessä ottelussa 1988 sekä 283 jaardia ja 5 maalia 1992. Hänet valittiin liigan allstars-miehistöön neljä kertaa ja ura huipentui vuonna 1988 valintaan vuoden liigapelaajaksi. Ervelius edusti Suomea maajoukkueessa viisi kertaa joista saavutuksena 2 EM-hopeaa. Hänet tunnettiin iskunkestävyydestään, taitavasta harhautuksestaan ja kyvystään juosta vastustajan yli. Pelaajauran jälkeen hän on toiminut valmentajana, erotuomarina ja aktiivisena veteraanipelaajien tukijana, jättäen pysyvän jäljen suomalaisen jenkkifutiksen historiaan.
#30 Esa Kiiskinen (2019)
Esa Kiiskinen oli tamperelaisen jenkkifutiksen merkittävimpiä pelaajia 1980-luvulla. 197 cm pitkä Kiiskinen tunnettiin yhtenä aikansa varmemmista ja tehokkaimmista pallon kiinniottajista, ja hän pystyi pelaamaan menestyksekkäästi useilla pelipaikoilla. Hän edusti vuosina 1982–1989 Tampere Rocksia. Maajoukkuetestissä Kiiskinen kellotti 40 jaardin sprintin aikaan 4,61 sekuntia ja hyppäsi 1-loikassa 299 cm, mikä osoittaa hänen poikkeuksellisen fyysisen lahjakkuutensa. Kiiskinen oli voittamassa Suomelle ensimmäistä EM-kultaa 1985 ja lisäksi hän oli ansaitsemassa kahta EM-hopeaa 1988 ja pronssia 1987 pelaten kaikkiaan 7 maaottelua. Kiiskinen valittiin vuonna 1985 vuoden liigapelaajaksi ja viidesti liigan allstars-kokoonpanoon. Hän on ensimmäinen tamperelainen jenkkifutaaja, joka valittiin SAJL:n Hall of Fameen.
#31 Jorma Hytönen (2019)
Jorma Hytönen aloitti jenkkifutisuransa vuonna 1985 Kannelmäki Whipsissä, jossa hän siirtyi myöhemmin valmentajaksi ja auttoi joukkuetta nousemaan Vaahteraliigaan kaudeksi 1990. Vaahteraliigassa Hytönen valmensi myös Espoo Coltsia. Hänen uransa huippuhetket ajoittuvat valmentajarooleihin: hänet valittiin SAJL:n vuoden valmentajaksi 1989, ja hän johdatti Suomen naisten maajoukkueen MM-pronssille kotikisoissa 2013. Hytönen toimi naisten maajoukkueen päävalmentajana vuosina 2012–2014, voittaen viisi kuudesta valmentamastaan ottelusta. Miesten maajoukkueen päävalmentajana hän toimi vuosina 1998–1999 ja johti Suomen miehet historialliseen Japan–Eurobowl-otteluun Tokiossa.
#32 Sauli Kippola (2019)
Sauli Kippola aloitti uransa Oulu Northern Lightsissa, jossa hän pelasi useita kausia ennen siirtymistään Seinäjoki Crocodilesiin. Kippola pelasi lisäksi Rovaniemellä tuolloin maailman pohjoisimman amerikkalaisen jalkapallon joukkueen Arctic Circle Starsin puolustuksessa. Hänen pelipaikkansa oli takapuolustaja (DB), ja hänet tunnettiin erityisesti nopeudesta, kovista taklauksista ja pelinlukutaitosta. Kippola edusti Suomea uransa aikana kymmenessä maaottelussa vuosien 1991–1998 välillä. Hän oli voittamassa Suomelle kahta EM-kultaa (1997 ja 1993) sekä EM-hopeaa (1991). Kausien 1991–1997 päätteeksi hänet valittiin liigan allstars-miehistöön peräti kuusi kertaa. Uransa jälkeen hän on toiminut mm. Northern Lightsin puheenjohtajana ja ollut mukana seuran valmennustoiminnassa.
#33 Juha Salo (2020)
Juha “Jahu” Salo on suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon uranuurtajia, joka teki merkittävän uran sekä kotimaassa että kansainvälisellä tasolla. Hän pelasi monipuolisesti hyökkäyslinjassa, erityisesti tackle- ja guard-paikoilla, ja tunnettiin aggressiivisesta pelityylistään sekä vahvasta pelinäkemyksestään. Vuonna 1991 Salo edusti Euroopan kärkeä World League of American Footballin leirillä Floridassa ja pääsi sen jälkeen Sacramento Surgen joukkueeseen, joka voitti World Bowl II -mestaruuden 1992. Salo edusti Suomen maajoukkuetta 10 maaottelussa vuosien 1987 ja 1993 välillä, Hän saavutti yhden Euroopan mestaruuden 1993, kaksi hopeaa 1989, 1991 ja yhden pronssin 1987. Hänet valittiin vaahteraliigan allstars-kokoonpanoon neljä kertaa.
#34 Aarno Sjöblom (2020)
Aarno Sjöblom on suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon kaikkien aikojen huipputukimiehiä ja yksi maajoukkueen historian merkittävimmistä pelaajista. Hänen monipuolinen peliuransa kesti 24 vuotta. Sjöblom tunnettiin erityisesti kestävyydestään ja loukkaantumattomuudestaan, minkä mahdollisti hänen huolellinen oheisharjoittelunsa. Miestä kutsuttiin nimellä ”Unbreakable”. Hän on edelleen Suomen miesten maajoukkueen toiseksi eniten maaotteluita pelannut pelaaja yhteensä 29 ottelullaan. Sjöblomin uraan mahtui viisi EM-turnausta joista kaksi kultaista mitalia. Hänellä on lisäksi 13 SM-mitalia. Vuonna 2007 hänet valittiin vuoden puolustajaksi Helsinki Wolverinesin paidassa. Vaahteraliigan historiatilastossa Sjöblom on yhä neljänneksi tuotteliain taklaaja 529 taklauksella. Hän vieraili NFL Europen testileirillä Floridassa vuonna 2003.
#35 Miikka Riionheimo (2021)
Lukioaikainen vaihtovuosi USA:ssa sai Miikka Riionheimon vaihtamaan soccerin amerikkalaiseen jalkapalloon. Fyysinen, isokokoinen, pikajuoksijan nopeudella varustettu Riionheimo oli suvereeni cornerback. Hän pelasi vaahteraliigaa Turku Trojansin, Helsinki Roostersin ja Seinäjoki Crocodilesin joukkueessa sekä pari kautta Tukholmassa Mean Machinen puolustuksessa. Maajoukkueessa Riionhemo edusti Suomea 16 kertaa, joista saavutuksina kultaa 1997 ja 2000, hopeaa 2001 ja pronssia 2005. Hänet valittiin kisojen allstars-kokoonpanoon 2005. Vaahteraliigan allstars-kokoonpanoon Riionheimo valittiin neljä kertaa ja hän pokkasi parhaan puolustajan Matti Lindholm Trophyn 2003. Samana vuonna hän pääsi juhlimaan Trojansin ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa Vaahteraliigan voittoa. Hänet tunnettiin urallaan isojen pelien tekijänä ratkaisevien syötönkatkojensa ansiosta.
#35 Ville Tarvainen (2021)
Ville Tarvainen oli ikäluokkansa ja aikakautensa dominoivin hyökkäyksen vasen tackle. Ulottuva atleetti liikkui ketterästi ja kovaa. Tarvainen oli lähes ohittamaton heittoblokkauksessa ja nautti cut blokeista alakentällä. Haaveet ammattilaisurasta NFL Europessa katkaisi leiritysvaiheessa tapahtunut loukkaantuminen. Tarvaisen joukkueet suomessa olivat Nummela Wildcats, Espoo Colts ja Helsinki Roosters. Hänet valittiin Vaahteraliigan allstars-kokoonpanoon viis kertaa. Maaotteluita Tarvaisen tilille kertyi yhteensä 14 joista EM-kulta 1996 ja 200 sekä hopeaa 2001. Hänet valittiin EM-kisojen tähdistökentälliseen 1996. Pelaajauransa jälkeen Tarvainen on toiminut hyökkäyslinjan valmentajana miesten sekä nuorten maajoukkueista ja seurajoukkueissa Roostersissa, Lohja Lionsissa sekä UNC Crusadersissa.
#37 Jenni Wahlberg (2021)
Jenni ”Wallu” Wahlberg on 2000-luvun ansioituneimpia Suomen naisjenkkifutareita. Hän pelasi uransa aikana helsinkiläisseurojen GS Demons ja Wolverines joukkueissa. Wahlberg voitti lukuisia Suomen mestaruuksia sekä semikontakti- että myöhemmin täyden kontaktin pelimuodossa. Allstars-kokoonpanoon hänet on valittu viitenä vuotena joista kolmena sekä hyökkäykseen, että puolustukseen. Naisten maajoukkueessa Wahlberg pelasi 10 ottelussa, joista EM kultaa 2005 ja lisäksi MM-hopeaa 2004, EM-hopeaa 2007 ja 2009 sekä MM-pronssia 2006. Lippupallomaajoukkueessa Walhberg on ollut voittamassa EM-kultaa 2005, MM-hopeaa 2004, EM-hopeaa 2007 ja 2009 sekä MM-pronssia 2006. Hänellä on naisista eniten pelattuja lippupallomaaotteluita (29 kpl) Walhlberg on ensimmäinen nainen. joka on kutsuttu SAJL Hall of Famen jäseneksi.
#38 Jarmo Lahti (2022)
Jarmo Lahti aloitti peliuransa Vantaan TAFT:ssa vuonna 1982 tight endinä ja pelasi 17 kautta pääosin hyökkäyksen linjassa TAFT:ssa ja Helsinki Roostersissa. Hän voitti urallaan 5 SM-kultaa ja 3 SM-pronssia. Vuonna 1986 Lahti oli mukana TAFTin voittaessa Eurobowlin. Hän edusti maajoukkuetta vuosina 1989–1991 5 ottelussa ja voitti 2 EM-hopeaa. Pelaajauran jälkeen hän on toiminut valmentajana: Roostersin miesten joukkueessa ollen mukana 10 Vaahteramaljan voitoissa ja IFAF Champions League -mestaruudessa 2014. Roosters naisten joukkueen päävalmentajana hän saavutti SM-kultaan 2016. Lahti on toiminut myös miesten maajoukkueen hyökkäyslinjan valmentajana (EM-kulta 2000, EM-hopea 2001) sekä seurajohtajana TAFT:n ja Roostersin puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Hän ehti toimia myös Vaahteraliigan ja 1. divisioonan erotuomarina. Lahti palkittiin vuonna 2009 SAJL:n hopeisella ansiomerkillä.
#39 Juha-Markus Laitila (2022)
Juha-Markus “Paavo” Laitila on pitkäaikainen lajivaikuttaja ja yksi suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon isoista hyökkäyslinjapelaajista. Hän pelasi Seinäjoki Crocodilesin edustusjoukkueessa vuosina 1988–2002 pääosin vasempana tacklena ja myös puolustuslinjassa, voittaen SM-kultaa 2001, SM-hopeaa 2000 ja SM-pronssia 1996 sekä 2002. Laitila valittiin Vaahteraliigan All Starsiin seitsemän kertaa ja Vuoden pelaajaksi 1998. Miesten maajoukkueessa hän pelasi vuosina 1993–1998 seitsemässä otteluss, voitti EM-kultaa 1993 ja valittiin Suomi–Ruotsi-ottelun MVP-pelaajaksi 1995. Hän osallistui myös Japan–Finland Eurobowl -otteluun Tokiossa 1998 ja Eurobowl-sarjan välieräotteluun 2002. Peliuransa jälkeen Laitila on toiminut Crocodilesin edustus- ja juniorijoukkueiden valmentajana. Hänet valittiin Seinäjoki Crocodilesin Hall of Fameen numerolla 1 vuonna 2007.
#40 Efe Evwaraye (2023)
Efe Evwaraye on yksi suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon kaikkien aikojen pelaajista. Hän pelasi Suomessa Vaasa Vikingsissä, Helsinki Roostersissa, Seinäjoki Crocodilesissa, Porvoo Butchersissa ja Helsinki Wolverinesissa sekä ulkomailla Saksassa Kiel Baltic Hurricanesissa ja Ruotsissa Tyresö Royal Crownsissa. Evwaraye voitti urallaan kaksi Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa, EM-pronssin ja U19 Pohjoismaiden mestaruuden. Maaotteluita hänelle kertyi peräti 18. Hänet on valittu kolme kertaa Vaahteraliiga All Starsiin, Vuoden puolustajaksi 2009 ja Vuoden tulokkaaksi 2003, ja Urheilutoimittajien liitto valitsi hänet parhaaksi suomalaiseksi amerikkalaisen jalkapallon pelaajaksi vuosina 2010 ja 2011. Hän osallistui myös NFL Europen Tampan harjoitusleirille vuonna 2007, mutta ei lopulliseen Berlin Thunderin miehistöön päässyt.
#41 Veijo Jäsberg (2023)
Veijo Jäsberg oli yksi suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon alkuvuosien profiilipelaajista. Entisen judokan jenkkifutisura alkoi keväällä 1980 ja huipentui Roostersin riveissä SM-kultaan vuosina 1982, 1983 ja 1986. Hän pelasi myös Suomen maajoukkueessa vuosina 1983–1984 ja tunnettiin räjähtävästä nopeudestaan, nopeista käsistään sekä poikkeuksellisesta fyysisestä voimastaan. Jäsberg toi lajille arvokasta kokemusta judosta, voimanostosta ja käsipallosta, mikä näkyi hänen johtajuudessaan ja pelisilmänsä kehittymisessä. Hän oli keskeinen tekijä Roostersin vahvassa juoksupelissä ja toimi myös miesten maajoukkueen tukipilarina. Lisäksi hän edisti lajin olosuhteita, varmisti kenttävuorojen saantia ja vaikutti lajin näkyvyyteen mediassa. Veijo Jäsberg menehtyi kesällä 2023 pitkäaikaisen sairauden murtamana.
#42 Jan-Erik Nyrövaara (2023)
Jan-Erik “Oppo” Nyrövaara on yksi suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon uranuurtajista ja merkittävimmistä puolustuksen takakentän pelaajista. Hän aloitti peliuransa 15-vuotiaana Munkka Coltsin juniorijoukkueessa vuonna 1982 ja pelasi 9 kautta Vaahteraliigassa, voittaen SM-kultaa 1989 ja SM-hopeaa 1998. Nyrövaara valittiin Vaahteraliigan All Stars-joukkueeseen vuosina 1986, 1987 ja 1989 sekä Vaahteramaljan MVP:ksi 1989. Maajoukkueessa hän debytoi kaikkien aikojen nuorimpana 17-vuotiaana ja voitti EM-pronssia 1987. Peliuransa jälkeen Nyrovaara on toiminut eura-aktiivina ja valmentajana. Hä valmensi U19-maajoukkueen EM-kultaan 1996, sekä kehitti useita sukupolvensa huippupelaajia. Hän on ollut mukana seura- ja lajitoiminnassa, muun muassa hallituksen puheenjohtajana ja AJS Kotleticsin perustajana.
#43 Veikko Lamminsalo (2024)
Veikko Lamminsalo aloitti jenkkifutispelaajana Kannelmäki Whipsissä puolustuksen takakentällä ennen siirtymistään erotuomariksi. Yli 40 vuotta kestäneen erotuomaruuransa aikana hän on tuominnut yli 1150 ottelua kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien miesten, naisten ja nuorten MM-kisat sekä ottelut useissa Euroopan sarjoissa. Lamminsalo on ollut AJEK ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, SAJL:n liittohallituksen jäsen jo yli 15 vuoden ajan. Lisäksi hän on ollut IFAF:n erotuomarikomitean jäsen sekä EFAF Technical Committeen jäsen. Hänen ammattitaitonsa ja rakentava persoonansa ovat merkittävästi kehittäneet erotuomaritoimintaa Suomessa ja Euroopassa. Hän on myös kouluttanut erotuomareita Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1988 lähtien. Lamminsalo on valittu vuoden Liigatuomariksi 14 kertaa, ja hänelle myönnettiin SAJL:n kultainen ansiomerkki vuonna 2024.
#44 Iiro Luoto (2024)
Iiro Luoto on yksi suomalaisen jenkkifutiksen harvoista pelaajista, jotka ovat olleet NFL-joukkueen palkkalistoilla. NFL:n kansainvälisen kehitysohjelman kautta hän solmi sopimuksen New York Jetsin kanssa ja esiintyi seuran paidassa NFL:n preseason-ottelussa Minnesota Vikingsia vastaan. Luoto aloitti ammattilaisuransa 20-vuotiaana NFL Europessa, jossa hän voitti mestaruuden Frankfurt Galaxyn riveissä vuonna 2006. Myöhemmin hän pelasi myös Rhein Firessa sekä Sveitsin Calanda Broncosissa, jonka kanssa hän voitti kaksi mestaruutta ja EuroBowlin. Vuosien 2002–2018 aikana Luoto kuului maajoukkueen ja Vaahteraliigan johtaviin linjamiehiin, keräten kaksi EM-pronssia, seitsemän Vaahteramalja-voittoa sekä seitsemän All Stars -valintaa. Kotimaassa hän edusti Roostersia, Wolverinesia ja Butchersia, ja jäi historiaan yhtenä monipuolisimmista suomalaisista jenkkifutiksen huippupelaajista.