Amerikkalaisen jalkapallon pelaamiseen liittyy rajuja kontakteja. Kuten kaikissa kontaktilajeissa, urheiluvamman riski on suurempi, kuin ilman kontaktia tapahtuvassa urheilussa.  Amerikkalaisen jalkapallon nuorten ja lasten sarjoissa painorajoitukset ja erityiset turvallisuutta lisäävät säännöt vähentävät urheiluvammojen riskiä.

Riskien minimoimiseen liittyvät olennaisesti valmentajien osaava ohjaus.  Terveyden ylläpitäminen ja edistämisen mieltäminen osana valmennustoimintaa on tärkeää. Oikeaoppiset tekniikat ovat avainasemassa harjoituksissa ja otteluissa.

Sääntöerot aikuisten ja nuorten sarjojen välillä tekevät pelistä vähemmän riskialttiin nuoremmille harrastajille. Esimerkiksi kovavauhtiset potkupelit, linjan läpi blitzaamiset ja jalkoihin suuntautuvat blokit puuttuvat nuorten sarjoista.  Turvallisuutta pyritään lisäämään myös tuomaritoiminnan avulla. Erotuomarit käyttävät ns. quick-whistle -sääntöä, jolloin peli puhalletaan nopeasti poikki eikä pelitilanteen jälkeisiä kasautumisia tai kontakteja ehdi syntyä.

Tärkeä niin jenkkifutiksessa kuin muissakin urheilulajeissa on riittävä lihaskunto. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen jo lapsena parantaa fyysistä kuntoa ja pitää kropan kunnossa eri lajien vaatimuksiin.  Monipuolinen eri lajien harrastaminen kehittää kykyä ”onnistua pelissä” sekä kannustaa ja tukee pelaajia liikuntaan niin jenkkifutisuran aikana kuin sen jälkeen.

Turvalliset ja sopivan kokoiset suojavarusteet antavat varmuuden pelaamiseen. Huomioi sopivat jalkineet eri pelikenttätyypeille; keinonurmi, luonnonnurmi.

Vammojen ennaltaehkäiseminen ja kuntouttaminen on haastava teema amerikkalaisessa jalkapallossa, jossa lajiharjoitteluun liittyvät yksityiskohdat vievät usein suurimman huomion. Pelaajien velvollisuus on aina kertoa loukkaantumisesta ja valmentajan vastuulla on, että kyseinen vamma saa riittävästi aikaa parantua.