Suomen miesten amerikkalaisen jalkapallon maajoukkue joutui tyytymään EM-hopeaan hävittyään Saksalle loppuottelussa 7–19 (7–12). Finaali pelattiin 18. elokuuta 2001 Hanaun Herbert-Dröse-Stadionilla 2 935 katsojan edessä. Saksa saavutti voitollaan historiansa ensimmäisen Euroopan mestaruuden ja katkaisi Suomen neljän peräkkäisen mestaruuden sarjan.

Suomi aloitti loppuottelun vahvasti ja eteni heti ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan touchdowniin. Petrus Penkin johtama hyökkäys vei Suomen 7–0-johtoon, mutta Saksa onnistui kääntämään ottelun edukseen jo ennen puoliaikaa.

Saksa nousi johtoon ennen taukoa

Saksa epäonnistui aluksi potkumaaliyrityksessään, mutta sai seuraavalla hyökkäysvuorollaan kavennettua tilanteeksi 6–7. Suomen seuraava hyökkäys päättyi Pascal Ritzheimin ottamaan syötönkatkoon, jonka jälkeen Saksa onnistui tekemään toisen touchdowninsa. Puoliajalle mentiin isäntien 12–7-johdossa.

Kolmas neljännes oli puolustusten hallintaa, eikä kumpikaan joukkue onnistunut etenemään vaarallisille pisteentekoetäisyyksille.

Suomen tasoitusmahdollisuus kariutui potkumaaliin

Päätösneljänneksellä Suomi onnistui etenemään potkumaalietäisyydelle, mutta yritys epäonnistui. Tämän jälkeen molempien joukkueiden puolustukset pitivät pintansa, ja hyökkäysvuorot päättyivät lentopotkuihin.

Ottelun ratkaisu nähtiin Suomen seuraavan hyökkäyksen päätyttyä neljännellä yrityksellä Frank Habermannin säkitykseen. Saksa sai pallon haltuunsa syvältä Suomen kenttäpuoliskolta ja käytti tilaisuutensa hyväksi. Ottelun parhaaksi pelaajaksi valittu Domonique Kuhn viimeisteli illan toisen touchdowninsa ja sinetöi Saksan 19–7-voiton.

Loukkaantumiset kavensivat Suomen hyökkäysvaihtoehtoja

Suomen hyökkäyksestä puuttuivat loukkaantumisten vuoksi keskushyökkääjät Eero Heinonen ja Marko Vartiainen. Pelinrakentaja Petrus Penkki onnistui 15 heitossaan 25 yrityksestä ja keräsi 155 heittojaardia.

Suomen tehokkain kiinniottaja oli Olli Ervasti, joka nappasi kuusi heittoa, eteni 99 jaardia ja viimeisteli joukkueen ainoan touchdownin.

Puolustuksessa vahvasti esiintyi Oregon Staten yliopistossa pelannut amerikansuomalainen Paul Luoma, joka kirjautti viisi omaa ja kolme avustettua taklausta.

EM-hopea oli Suomelle jo seitsemäs peräkkäinen finaalipaikka. Suomi oli selviytynyt loppuotteluun yhdeksän kertaa kymmenestä siihen mennessä järjestetystä miesten EM-kilpailusta.