Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto etsi vuonna 1982 SM-sarjan mestarille arvokasta palkintoa kultakaupoista ja tiedusteli lahjoitusta yrityksiltä sekä suurlähetystöiltä. Ratkaisu löytyi lopulta East City Giantsin kanadalaisvalmentajan Mel Svenssonin avulla. Hän hankki kiertopalkinnon, jonka viralliseksi lahjoittajaksi tuli Kanadan suurlähetystö. Jenkkifutiksen mestaruuspokaali saapui Suomeen talvella 1982.

Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Risto Luostarinen haki laatikon suurlähetystöstä ja kokosi maljan kotonaan ruuvimeisselin ja jakoavaimen avulla. Yksi koriste jäi yli. Se sai myöhemmin uuden tehtävän Vaahteramaljagolfin palkinnon figuurina. Valmis pokaali oli niin komea, että sitä lähdettiin heti esittelemään Volkswagen Kuplan takapenkillä.

Liiton hallitus nimesi pokaalin yksimielisesti Vaahteramaljaksi sen kanadalaisen alkuperän kunniaksi. Myöhemmin myös SM-sarjan nimeksi vakiintui Vaahteraliiga. Malja luovutettiin ensimmäisen kerran kauden 1982 avajaisottelussa vuoden 1981 mestarille, Munkkiniemen Amerikkalaisen Jalkapallon Seuralle. Kanadan suurlähettiläs ojensi sen joukkueen kapteenille Antti Kaihovaaralle.

Noin 90 senttimetriä korkea ja 12 kiloa painava Vaahteramalja on puusta, muovista ja metallista valmistettu uniikkikappale, jonka hinnaksi on arvioitu noin 2 500 euroa. Alkuperäinen malja on mukana finaalin markkinoinnissa ja luovutetaan mestarijoukkueelle ottelun päättyessä. Varsinaisissa mestaruusjuhlissa käytetään korvaavaa muistopokaalia.