2007 U15 MM-kisat Lelystad Hollanti

Suomen poikajoukkue haki kokemusta maailman parhaiden lippupalloilijoiden tasosta Hollannin Lelystadissa. Aivan kärkeen ei vielä sijoituttu, mutta tasapäisesti pystyttiin kamppailemaan mitalisti joukkueiden kanssa. Suomi sijoittui seitsemänneksi ensimmäistä kertaa järjestetyissä lippupallon alle 15-vuotiaiden MM-kisoissa Hollannissa 2007. Sijoitusottelussa Suomi kaatoi Espanjan 20-18.

PERJANTAI 21.9.2007

Joukkue majoittautui paikalliseen Katinkulta eli kylpylä resortiin De Eemhofiin. Ottelupäivien jälkeen hauskuutta löytyi lämpimistä altaista ja erityisesti vauhdikkaasta koskesta, jossa saimaannorpat laskivat sydämensä kyllyydestä.

Perjantai iltapäivä vietettiin viimeistellen kuvioita. Joukkueen maskotti ilmestyi paikalle. Iltajuhla oli hieno, ruoka maukasta ja joukkueiden jäsenet saivat kisasponsori Badenilta pallon ja Underarmourilta tuotepaketin kisapaidan lisäksi.

LAUANTAI 22.9.2007

Ensimmäinen ottelu oli erittäin tasaväkinen. Maaleja tehtiin vuoronperään. Puoliajalla Finlandia oli johdossa 21-20 Suomalaisista kunnostautui Ville Roitto ottamalla yhden syötönkatkon. Hienoja pitkiä maaleja tehtiin ottelun jännittävissä viime vaiheissa. Vain kaksi minuuttia oli jäljellä peliaikaa kun vasta 13-vuotias Otso Heinonen tempaisi pallon maalialueelle, jossa Roope Karlsson teki näyttävän olan yli kiinnioton. Suomen puolustus pelasi tiukasti seuraavat neljä itävaltalaisvyörytystä ja sai pallon takaisin Suomen hyökkäykselle. Vain 9 sekuntia kellotaulussa Jukka Lautamatti vapautti keskushyökkääjä Micky Kyei hienoon heittomaaliin, joka toi Suomen lähelle tasoitusta. Viimeinen peli ei tuonut tasoitusta ylimääräisen lisäpisteen muodossa ja näin Itävalta otti tärkeät aloituspisteet. Suomalaiset heittivät toisen jakson alussa kaksi syötönkatkoa aivan maalintekoasemista ja tämä horjutti uskoa pohjoismaisten värien voitokkaaseen triumfiin hetkeksi.

Toisessa ottelussa Hollantia vastaan pelattiin myös tasaista vääntöä. Hollantilaisten nopea heittopeli tuotti aluksi tulosta ja puoliaika meni 14-0, Suomen ennakkoon kovin laitahyökkääjä Miro Lopperi kärsi ensimmäisessä ottelussa saamastaan vammasta jalkapöydän vammasta, joka myöhemmin todettiin Suomessa murtumaksi. Toinen jakso sai taas taistelun aikaiseksi parhaimmillaan joukkue oli maalin päässä isäntämaasta. Hollannilla oli atleetteja täynnä oleva joukkue, joilla mm. maalialueelle suuntautuneissa heitoissa riitti ponnistusvoimaa.

Lauantaina ilta vietettiin italialaisen ruoan merkeissä ja tutustuen purjehduskuntoiseen Batavia -laivan kopioon, jonka alkuperäinen versio purjehti 1600-luvulla Hollannin laivaston alaisuudessa. Hollantilaisten merimahti seilasi Indonesiassa asti rahdaten pääasiassa mausteita vanhalle mantereelle. Pätevä guide kertoi yksityiskohtaisesti laivan kohtalot ja miehistöolot.

SUNNUNTAI 23.9.2007

Suomi pelasi rennosti Jenkkejä vastaan. Valmennusjohto oli erityisen ylpeä joukkueen hyvistä otteista USA ottelussa, sillä puoliajalla Suomi oli häviöllä 13-14. Yhdysvaltoja edustanut miamilainen koulujoukkue paukutti lopulta loppulukemiksi 41-13. Usalaiset viettivät Jom Kippuria lauantain ja eivät osallistuneet juutalaisen uskonjuhlansa vuoksi lauantain kilpailutoimintaan.

Lähes poikkeuksena muihin kansainvälisiin kilpailutapahtumiin olivat järjestäjät hoitaneet viehättävät ja pätevät hostit Michellen ja Emilian Suomen joukkueelle. Tytöt jaksoivat kantaa vettä &kylmäpusseja ja opastaa seuraavan tapahtuman alkamisesta ja liikkumisesta. Suomalaispoikien sydämet olivat myytyjä.

Seitsemäs sija oli tyydyttävä, mutta mietintämyssyyn jäi ajatus – entäpä jos ensimmäinen peli olisi kääntynyt Suomelle. Valmentajat löysivät kuitenkin pitkän analyysin jälkeen kaksi syytä:

1. Lelystad sijaitsi hollantilaiseen tapaan 6 metriä merenpinnan alapuolella ja tämä olosuhteena vaikutti suomalaisten esityksiin, kun aiempaa kokemusta alamailla pelaamisesta ei ollut.

2. Toisena syynä pojat pitivät joukkueen maskotiksi ilmaantuneen kilipukin häviämistä ensimmäisen päivän harjoituksien jälkeen. Luultavasti ruotsalaiset olivat sen kaapanneet.

Todellisuudet marginaalit menestymiseen ovat pienestä kiinni. Mutta voittamisen suhteen pienetkin asiat on onnistuttava. Liian monta pallon pudotusta tai missattua säkitystä summautuvat loppua kohti.

Pronssiottelussa Itävallan alppijääkärit kukistivat muutamaa sekuntia ennen loppua Saksan huikealla loppuryntäyksellä. MM-loppuottelussa ja sen jälkeisessä menossa oli tunnelmaa. Hollantilaiset kansanvillitsijät saivat kannustusjoukot liikkeelle. Japanilaisia suosittiin ja USA:n valmentajan sivurajalta huutamat kuviot olivat välillä hyvin vaikeita saada laitahyökkääjille saakka kuulumaan. Alfa-beta-delta … Jenkit pelasivat vain seitsemällä pelaajalla ja painoivat sunnuntaina neljä peliä lähes putkeen. Arvokas suoritus.

Mutta pelit jatkuvat. Mielenkiintoinen kisapaikka on lippupallon EM-kisanäyttämö 2008, kun Ranska järjestää kisat. Silloin Suomen 1993-1994 syntyneiden joukkue on varmasti iskussaan.

Lippupallon on luonteeltaan erilainen peli ehdottomasti kuin kontaktiversionsa ja sen vuoksi se vaatisi omaa liigaa. Mm. japanilaiset olivat pelanneet 8-vuotiaasta asti Kawasakista ja se näkyi pelin vaivattomuutena ja erikoisina pelikuvioina. Jenkkien salaisuus on oma liiga Miamissa. Mosteel footballin juuri uusittu kenttä maksoi 1 000 000 dollaria.

Jukka Lautamatti: Aloittava pelinrakentaja, joka pelasi safetyä ja laitahyökkääjää myös. Jukan liikunnallisuus vei joukkuetta eteenpäin ja muutama hyökkäyspelit olivat suunniteltu vain häntä varten. Lupsakkaa Kymenlaaksolaista huumoriaan kosolti viljellyt kaveri omaa kaikki huippupelaajan ainekset.

Otso Heinonen: Joukkueen kuopus aloitti USA ottelun ja pelasikin sitä suurimman osan. Kova heittokäsi auttaa paikoissa, joissa heitoille ei jää paljon tilaan. Kylmänviileästi pelannut, ulospäin tunteettomasti. Erityisesti pitkissä heitoissa on erityinen touchi.

Eero Vahala: Rauhallinen kaveri tyytyi vaihtomiehen rooliin ja pelasi ajoittain corneria sekä muutamassa ottelussa pelinrakentajaa. Pelin innokas opiskelija sai kannuksensa kansainväliseen tuntumaan kovavauhtisesta pelaamisesta erityisesti USA-ottelussa. Eräs tuomari kertoi suomalaisvalmentajille, että Vahala on todellinen pelinrakentaja prototyyppi.

Miro Lopperi: Herkkäliikkeinen laituri ja safety. Jengin kapteeni ja hengenluoja. Parhaana päivänä kaikki jää käsiin, myös vastustajan pitkät heitot. Otti kaksi syötönkatkoa, jotka tuomittiin samassa pelissä säkityksiksi. Kärsi jalkapöydän murtumasta ensimmäisestä ottelusta lähtien.

Roope Karlsson: Joukkueen varmimmat kädet. Pelasi vasempaa laituria ja ei pudottanut koko kisoissa kuin yhden pallon. Eteni usein sellaisella vauhdilla, että vastustajat pyrkivät vetämään häneltä shortsit jalasta.

Johan Versluis: Jääkiekkoilija lippupalloilijan sotisovassa. Pelasi hajamäärän yrityksiä hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Johanin hollantilaiset sukujuuret avasivat paikallisvastustajien salaiset huudot suomalaisille. Liikkuva kaveri, joka teki töitä ennakkoluulottomasti joukkueen eteen.

Henri Jussila: Kehittyi kisojen aikana eniten. Monipuolinen urheilijanuorukainen vieraili hyökkäyksessä Hollanti-ottelussa tekaisten yhden maalin ja lisäpisteen. Muutoin rooli oli joukkueen nopeimpana testattuna säkittäjänä vääräpaitaisten pelinrakentajien perässä juoksemista. Säkkejä syntyi erityisesti Espanja-ottelussa.

Ville-Valtteri Suojanen: Toisissa lippupallon arvokisoissa kaveri täytti paikkansa ja pelasi ennenkaikkea virheettömästi corneria. Perusharrastus amerikkalaisen jalkapallon parissa auttoi myös mankeloimaan muutaman vastustajan liputusrysäköissä nurmen pintaan.

Ville Roitto: Pelasi kaikki yritykset turnauksessa sentterin vaativassa roolissa. Onnistui erinomaisesti aloitussyötöissä ja otti tärkeitä koppeja useissa otteluissa. Puolustuksessa sai muutaman syötönkatkon tukimiehen paikalta. Sai jalkoihin kolhuja, mutta mikään ei pysäyttänyt tätä järvenpääläistä bulldoggia.

Micky Kyei: Turnauksen aikana vaarallisimmaksi suomalaishyökkääjäksi noussut tykkijuoksija. USA:n joukkue oli huomioinut ”Zein” pitkät maalit alkuotteluissa ja piti häntä erikoisvartioinnissa. Lippupallossa ei yleensä juoksemalla edetä, tässä taidossa Micky oli yksi turnauksen parhaista.

2003 Bologna

Suomi osallistui 15-vuotiaiden sarjaan EFAF:in järjestämiin lippupallon EM-kisoihin Bologna, Italiassa 4.-7.9.2003. SAJL järjesti avoimen karsintaleirin, jonka perusteella valittiin 8 pelaajaa. Osa ikäryhmästä oli kartoitettu koululippupallon SM-turnauksessa toukokuussa 2003. NFL:n lansee­raamilla 5 vs. 5 säännöillä pelatut kisat olivat järjestyksessään viidennet ja niihin osallistui 10 maata: Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Italia, Hollanti, Venäjä, Sveitsi ja hallitseva Euroopan Mestari Espanja. Mestareita olivat aiemmilta vuosilta 1999 Iso-Britannia, 2000 Ranska, 2001 Saksa, 2002 Espanja. 2003 voiton otti Iso-Britannia kukistamalla loppuottelussa Saksan 36-24. Suomi sijoittui seitsemänneksi voittamalla sijoitusottelussa isäntämaa Italian 31-13. 13-vuotiaiden sarjan voitti Saksa

Euroopan kentillä ei ole Suomesta nähty maajoukkuetta lippupallossa vuoden 1998 jälkeen. Samassa lajissa on kolmen vuoden ajan ollut Suomesta koulujoukkue edustamassa NFL:n Euroopan koululaisten mestaruuskisoissa olivat 2003 SM-kultajoukkue Kastellin koulu Oulusta ja 2004 Jyväskylän Viitaniemen koulu. Vanhoista EM-kisoista Suomi on useimmista napannut kultaa. Suomessa olikin 1990-luvun alkupuolella isohko lippupallo-boomi, josta useimmat huippupelaa­jamme Petrus Penkistä lähtien ovat lajiharrastuksensa aloittaneet. Lippupalloa pelattiin tuolloin 9 vs.9 säännöillä. Vuosina 1997-98 lippupallomaajoukkueessa pelasi myöhemmin Nebraskan yliopistoon tiensä selvittänyt Seppo Ewvaraye Vaasasta.

Suomalainen lippupallokolonna matkasi pitäen laskeutumistauon Amsterdamin kentällä, jossa valmentajat hioivat kuvioita. Turnauksen majapaikka Grand Hotel Bologna sijaitsi pienessä kaupungissa Piu de Centa. Joukkue. lähti ensitöikseen harjoittelemaan kilometrin päässä olevalle nurmikentälle sulassa sovussa paikallisen soccer -joukkueen kanssa. Harjoituskentällä ”rotta tai myyrä!” –huudot kuuluivat eläinten tunkeutuessa kutsumaailmaan entistä voimakkaammin. Valmentajat huutelivat toisilleen innoissaan: biisoni, biisoni! Puolustukseen ujutettiin laatikkoleikin avulla 2-syvä ja 3-syvä ajattelua. Sokeriksi kutsuttiin dive-reverse-heittopelisarjaa. Lisäksi nuorisopäällikön väsyneistä aivoista suomalaiskoodeiksi löytyi muutama lintu kuten; sotka, hanhi, kotka ja fogeli. Vispilä oli sitten kiertopeli. Tulevaan lippupallospektaakkeliin oltiin valmiita.

Suomen valmentajat toivat aamutoimiin mukaan mielikuvaharjoittelun. Greippimehua juomalla tulee nopeammaksi, kakkupala oli syötönkatko, sämpylä säkki, marmeladi sulava liputus ja nutella makea maali. Matkalla kisa-areenalle Bolognan Stadio Communaleen bussia vaihdettiin paikallistirehtöörien mukaan moneen kertaan ja tosissaan. Mutta mikään ei vaikuttanut häiritsevästi suomalaisten keskittymiseen.

Pitkällisten avausseremonioiden jälkeen Suomi People piti vielä puistotreenit, joissa keskityttiin ajoituksiin ja puolustamisen taitoihin. Espanja sai kokea ensimmäisessä ottelussa aimo annoksen yllätystä. Suomi nimittäin johti ottelua vielä puoliajalla 25-19. Lopussa rutiini ratkaisi ja Espanja voitti ottelun 25-39 toisen jakson jäädessä maalittomaksi Suomen osalta. Ton Meller painosti ahdistavilla blitzeillään hispaano-pelinrakentajaa. Janne Lehtinen puolestaan johti peliä kylmäverisesti. Aleksanteri ”Santtu” Ronkainen teki suomalaisten ensimmäisen maalin koukkukuvion päätteeksi käärmeiltyään irti espanjalaisvainoojistaan. Aleksi Seppänen viimeisteli pari maalia ja oli hankala pideltävä mies-miestä vastaan tilanteissa. Ottelun käännekohdassa Suomi johti peliä toisen jakson lopussa 25-19, mutta eräs neljännen yrityksen säkitys Espanjan pelinrakentajan suhteen jäi tekemättä. Ottelun lopussa myös harmittavasti syötönkatkoyritys pomppasi käsistä espanjalaisten käsiin, josta seurasi maali. Toivomuspalloja heitetään myös isommissa liigoissa ja niitä palautellaan syötönkatkojen muodossa. Erinomaisia osatekijöitä ottelussa olivat suomalaisten osalta olivat: ei vääriä aloituksia, ei yhtään rähmäystä eikä yhtään säkitystä.

Toisessa ottelussa Suomi kohtasi Saksan jolle hävittiin 45-20. Germaanijoukkue oli fyysisesti isompikokoinen ja nopeampi kuin Espanja ja se pelasi pääosin kontrolloitua aluepuolustusta. Ben väläytteli dive-peleillä nopeuttaan. Ottelun alku oli saksalaisjuhlaa, kun päätä pidemmät (kaikki yli 180 cm pitkiä) atleetit juoksivat jalkoja aluksi alta, mutta peli tasoittui ajan kanssa. Mikael Lauharanta tekivät maalin. Nopeuttaan väläytellyt Ben Weibl teki kaksi maalia pitkistä heitoista, Aleksi Seppänen teki kaksi maalia, mutta toinen niistä hylättiin spinnaus-säännön vuoksi. Nimittäin sääntökummajaisia suustaan päästellyt tuomari kielsi rollingin, jota suomalaiset eivät heti ymmärtäneet samaksi kuin spinning. Hän suositteli, että yli 2 metriä ennen vastustajaa saa itsekseen spinnata. Saksan tukeva ja viiksekäs päävalmentaja Herr Bubblemacher oli suomalaisjoukkueen mielestä lystikästä katseltavaa.

Välillä suomalaiset valmentajat intoutuivat parantamaan maailmaa. Filosofinen ajatus maailman parantamisesta liikahti valmentajien maailman parantamiseen suuntaan, sillä oli tehtävä coaches decision eli valmentajien tuiki tärkeä päätös:huudetaanko Suomi kolmannella vai neljännellä! Suomen joukkue oli onnistunut pelaajavärväyksessään hyvin, sillä joukkueessa pelasi kaksi jenkkiä. Kalifornian passeilla turnaukseen osallistuneet Janne Lehtinen ja Ben Weibl. Kaksoiskansalaisuus on hieno juttu.

Useat suomalaisista pojista rakastuivat matkalla – nimittäin Parman kinkkuun. Johon kyllä kyllästyttiin nopeasti, sillä jokainen ateria sisälsi einespakattua pastaa ja sämpylää. Tyypilliset bolognalaiset ruokapöydän antimet olivat tortellinit ragún kera ja mortadella. Samaa oli tarjottu aikuisten kisoissa 1990-luvun EM-kisamatkoilla Italiassa muisteli pelaajauraansa valmentaja Heikkinen.

Bolognan polttava aurinko toi epämiellyttävän yllätyksen. Koko turnauksen otteitaan parantanut Janne Lehtinen sairastui äkillisesti oksennustautiin. Aleksi Seppänen joutui yhtäkkisesti pelinrakentajan ruoriin ja kantoi vastuunsa kovassa paikassa miehekkäästi. Rutinoitunut ja varmaa peruspeliä pelannut Hollanti oli yksi turnauksen parhaista ”viiksekkäistä” joukkueista. Se haki pitkiä syöttöjä jatkuvasti onnistuen niissä hyvin lopputuloksen ollessa 64-6. Suomi hävisi reilusti, kun sen paras pistemies konvertoitiin heittäjäksi. Koko joukkue olikin hermostunut, koska hymypoika Lehtinen puuttui peliareenalta. Iloisia suorituksia matsissa olivat Tatu Pakaslahden säkitys ja Ton Mellerin kiinniotto hyökkäyksen puolella. Ainoan maalin Aleksi heitti Ben Weiblille.

Joukkueenjohtaja ja medical chief poppamies Halttunen käytti tarvittavan määrän joogaa ja amerikkalaisessa jalkapallossa harvemmin käytettyä vyöhyke­­terapiaa, lisättynä lyhyillä nokkaunilla. Ja näillä keinoin J. Lehtinen voimistui Tanska-otteluun. Sotkalla aloitettiin. Ja se ei tarkoittanut huonekaluja vaan sujahtavaa slant-kuvioyhdistelmää. Turnauksen vähimmäistavoite oli voittaa yksi ottelu. Ottelun alku olikin hyvin jännittynyt. Hollanti-ottelun paradoksaalinen pallontavoittelu vaikutti takaraivoissa. Kuuluisa jenkkifutisystävä Mr. Momentum tuli kuitenkin mukaan kupletin juoneen. Ottelu tasaantui uuden aseen –  aluepuolustamisen – myötä. Santtu Ronkainen veisteli ensimmäisen maalin. Puoliajalla Suomi oli maalin perässä juutteja numeroissa 20-12. Ottelua ollessa enää 3 sekuntia jäljellä Tanska johti 8:lla pisteellä, mutta se saatiin kavennettua 3 sekuntia peliaikaa ollessa jäljellä, kun coach Heikkinen piirsi kuvioita taululle ja pojat saivat valtavalla tahdolla tasoitettua ottelun 20-20 tilanteeseen. Välillä suoritukset menivät nairobilaisen suorituksen puolelle, mutta kun perusfilosofia coacheilla oli perusvarma:”have some more chicken, have some more pie”, niin Suomen peli kulki eteenpäin kuin ravintolavaunu. Aleksi Seppänen teki sekä maalin että 2:den pisteen lisäpisteyrityksen12-jaardin päästä riskipelillä. Pojat taistelivat jokaisesta pallosta lisäajalla. Suomi sai ensimmäisen hyökkäysvuoron ja Janne Lehtinen onnistui heittämään ensin Aleksille 6 pisteen arvoisella poikkikentän kuviolla Santtu Ronkaisen tehdessä lisäpisteen. Suomi voitti jännitysnäytelmän 27-26.Huh!

Italia-Suomi oli viimeisen kisapäivän aloitusottelu. Kotiyleisö huusi raivokkaasti – Forza Italia! – kannatushuutoja, mutta Finlandia pelasikin todella rennosti ja omien taitojensa mukaisesti. Suomen hyökkäys pelasi heittopelejä monipuolisesti kentän eri kerroksiin. Aleksi ja Ben romuttivat Italian heittohyökkäyksen kuudella maahanlyönnillä ja kahdella syötönkatkolla, joista seurasi myös maalit. Itseluottamustaso oli noussut selvästi ja pojat uskalsivat onnistua pelkäämättä epäonnistumista. Mikael Lauharannan maali toisen jakson lopussa oli päätösfanfaari hienosti järjestetylle turnaukselle. Lopputulos 31-13 oli mairitteleva. Jokainen osallistunut joukkue sai mitalin osallistumisesta loppugaalassa. Suomen sijoitus oli 7., joka oli paras uusista maista.

Suomen joukkueen yksilötaidot, nopeus ja lahjakkuus sekä loppua kohden yhteisharjoittelun määrä alkoi näkyä. Tulevaisuuden esityksiä voidaan huomattavasti kohentaa puolustuspelaamiseen keskittymisellä, johon kuitenkin suurin osa eri maista käytti vähän huomiota. Pelitavaltaan kaikki huippujoukkueet Hollanti, Saksa, Venäjä ja Englanti muistuttivat toisiaan. Samoja asioita periaatteessa kuin amerikkalaisessa jalkapallossa: 3-askeleen nopeaa heittopeliä, mies-puolustamisen rikkomiseen suunniteltuja heittopelejä ristikkäiskuvioilla, suunnan­vaihtopelejä sekä hämäyspelejä. Puolus­taminen oli pääosin miespuolustukseen perustuvaan, mutta myös 3- ja 2-syvä aluepuolustusmuodot olivat käytössä. Turnauksessa oli mukana tyttöpelaajia Ranskan ja Espanjan joukkueessa. Tytöt olivat todella hyviä, nopeita ja hyviä liputtamaan.

Lippupallotoiminta on tärkeä osa jefu-toimintaa tällä hetkellä Suomessa. Kaikki pelissä opittava auttaa amerikkalaisen jalkapallon ymmärtämistä. 5 vs. 5 versiossa ei opita vääriä tekniikoita vaan se avaa perusasioita: heittokuvioita, oikeaa tapaa liikkua, pelitilan käyttöä ja  pallon pelaamista. Sen toimivuuden yksi salaisuus on linjapelien puuttuminen, joka selkeyttää peliä huomattavasti.

Suomen joukkue 2003:
Ben Karjagin RB/DB Helsinki Roosters
Markus Peltomäki C/RB/LB Vaasa Vikings
Aleksi Seppänen QB/WR/DB Porvoo Butchers
Mikael Lauharanta C/LB Helsinki Roosters
Janne Lehtinen QB/DB Helsinki Roosters
Tatu Riihimäki C/ LB Helsinki Roosters
Ton Meller WR/DB Helsinki Roosters
Aleksanteri Ronkainen WR/RB/DB Helsinki Roosters

Valmennus: Tuomas Heikkinen Heikki Halttunen

EM-kisat 1998 Winterthur Sveitsi

Euroflag IV järjestettiin Sveitsissä lokakuussa 1998. Suomen maajoukkueen päävalmentajana toimi Ville Korhonen. Suomi kukisti finaalissa Ison-Britannian 8-0.

Suomen neljäs Euroopan mestaruus tuli suvereenisti.  Viisi
ottelua ja viisi voittoa 154-6 maalierolla ja neljäs peräkkäinen
Euroopan mestaruus.

Pelaajat:

Juha Hakala
Toni Hentula
Jukka-Pekka Kettu
Antti Pietilä
Harri Sahlsten
Petteri Salovalta
Antti Klemola
Lauri Kostian
Rasmus Mannerström
Janne Tuominen
Henri Myöhänen
Tony Mäkinen
Lari Nieminen
Jan Degerman
Lauri Tilli

Päävalmentaja Ville Sivunen
Apuvalmentajat Henri Laine ja Arttu Koivisto
Joukkueenjohtaja Per-Olof Partanen
Huoltaja Tauno Tähtitanner (4 x EM-kultaa)

1997 EM-kisat Wageningen Hollanti

Euroflag III järjestettiin Wageningenissa, Hollannissa lokakuussa 1997. Suomen maajoukkueen päävalmentajana toimi Ville Korhonen. Joukkueen runko oli sama kuin edellisenä vuonna. Joukkue koostui Roostersin, TAFT:in, Vikingsin, East City Giantsin sekä Eaglesin pelaajista.

Suomi kukisti finaalissa Iso-Britannian 8-0 kovalla puolustuspelillä.

Päävalmentaja Ville Korhonen
Apuvalmentajat Tuomas Summanen ja Marko Timonen
Joukkueenjohtaja Nina Lehtovirta
Huoltaja Tauno Tähtitanner

1996 EM-kisat Bolzano Italia

EuroFlag II -turnaukseen osallistui kuusi maata.  Lippupallon EM-kisoissa Suomi voitti hyökkäyskilpailun päätteeksi mestaruuden. Finaaliottelussa Suomi voitti Ison-Britannian jatkoajalla 19-13.

1995 EM-kisat Helsinki Suomi

Lippupallon ensimmäiset EM-kisat pidettiin syyskuussa
Helsingissä. Alle 15-vuotiaiden kisoissa Suomi voitti Euro Flag I -turnauksen kukistamalla Ruotsin 54-12 ja Englannin 51-18. Ottelut pelattiin 9 vs. 9 systeemillä.

Turnauksen tehohyökkääjä oli Jussi Lehto 93:lla pisteellä.