Jan Vilkko kävi yhdistetyllä työ- ja vapaa-ajanmatkalla Yhdysvalloissa maaliskuun alussa. Miamin alueen fysiikkavalmennuksen huipputekijöiden olosuhteiden ja menetelmien ohella Vilkko ehti seuraamaan kolmea Lauri Markkasen NBA-peliä. Julkaisemme ohessa Vilkon ”matkaraportin”.

.

.

Kirjoittaja:  Jan Vilkko 2023

Aluksi oli tarkoitus mennä moikkaamaan Chris Barnardia Tampan kylkeen, mutta 12 tuntia ajamista ei tällä kertaa kiinnostanut, koska juttelemme muutenkin Teamsissa viikoittakin. Olen ollut alusta asti mukana hänen OTA Elite coach U-ohjelmassa. Chrisin IG/YouTube Overtimeathletes kannattaa ottaa seurantaan, siellä on tarjolla paljon laadukasta infoa jefufysiikasta ilmaiseksi.

Core Fitness Miami

Lentokenttäkuski oli ”alan miehiä” ja häneltä sain vinkin tsekata Core Fittness Miami, jonka omistaja/HC on Andy Luacesista en ollut koskaan kuullutkaan. IG:stä löytyy settiä, jossa hän valmentaa tiloissaan off-seasonilla lukuisia NBA- ja NFL-pelaajia sekä valmistaa yliopistopelaajia draftiin. Kesällä hänen pikku paikassaan ”leireili” koko Charlotte Hornetsin joukkue, jonka fysiikkavalmentaja Andy oli aikaisemmin. Valitettavasti Andylla ei ollut valmennuksia menossa, kun paikassa kävimme, mutta tiloista ja välneistä sai kuitenkin hyvän käsityksen.

Tila, jossa kaikki tapahtuu, on luokkaa 12x25m ja siitä suurimman osan vie tekonurtsi, joka ei siis sekään ole kovin iso. Viereisessä tilassa toimii kuntoutusfirma, jota treenien ohessa hyödynnetään. Noin pieneen tilaan ei paljoa mahdu – erikoisempia pari Shredmill ylämäkijuoksulaitetta, Keiserin functional trainer, Powerplate, Vertimax ja lajinomaiseen pompputestiin/treeniin huippuhyvä Vertec. Paljon hyviä juttuja, mutta sanoisin että 90% niiden hyödyistä voi toteuttaa ihan tavallisella suomalaisella salilla hieman mielikuvista käyttäen. Tila pakottaa keskittymään vain olennaisiin juttuihin, mutta osaava coach saa siellä tulosta aikaan. Instasta voi vakoilla aika hyvin mitä Andy pelaajilleen teettää #corefitnessmiami.

XPE Sports

Ennen reissua päätin kysyä legendaariselta Tony Villanilta, pääsisikö heille juttelemaan ja katsomaan treenejä. En tunne Tonya ollenkaan, mutta jenkkifutistaustaisena tiesin herran olevan oman juttunsa eliittiä (NFL combine ja gamespeed). Saman tien tuli vastaus ”totta kai – tänne vaan”.  Tiistaina potkin pojan lomalla ylös puoli seiskalta ja matkaan kohti Fort Lauderdalea.

Villani on aiemmin toimi aluksi koripallon puolella NBAssa Wizardsissa ja Magicissä ja sen jälkeen yksityisellä puolella 20 vuotta. Firman nimi on XPE Sports, jonka hän omistaa yhdessä Matt Gatesin kanssa. Apucoacheina on vaatimattomia nimiä kuten Anquan Boldin, Jeremy Lincoln ja Cris Carter. Tonyn fokus on vuosittain parinkymmenen huippulahjakkuuden valmistaminen NFLn testitilaisuuteen, eli NFL combineen. Tämän parin kuukauden projektin jälkeen fokus on noin 50-60 NFL-pelaajan kesäharjoitteluissa, mutta samaa treeniä on tarjolla myös Yliopistourheilijoille ja junioreille, lähinnä päiväaikaan.

XPEllä treenaavien combinetulokset ovat viime vuosinakin olleet jäätäviä. Tänä vuonna tärkeimmän mittarin eli 40 jaardin juoksun kaksi nopeinta aikaa tuli heidän treenattavilleen, samoin 2022 (kaikkien aikojen 2. ja 4. nopeimmat ajat), yhteensä 5 pelaajaa top10ssä ja viiden eri pelipaikan nopein aika. Valmiiksi supernopeat pelurit tiputtivat aikojaan treenijakson aikana keskimäärin 0,2 sekuntia, joka on raskaan kauden jälkeen älytön suoritus ja sotii Suomessa tavallista ”nopeus on synnynnäistä ja sitä ei voi opettaa”-asennetta vastaan. Hintalappu oli luokkaa $1,000-2,000/viikko, joka on tietysti paljon, mutta panoksena on miljoonien tai jopa satojen miljoonien peliurat.

Ja tulokset tehtiin tilassa, jossa pystyy juoksemaan vain 20 metrin vetoja. Varsinainen treeni tapahtuu ma-ti-to ja niihin sisältyy myös ketteryys, pomppu ja salitreeni. Keskiviikkona on palauttava poolwork, jonka sisällöstä en tiedä tarkemmin ja perjantaina lajitaitoja, joita combinessa suoritetaan myös. Hallissa meno oli hektistä ja treeni minuutilleen ohjelmoitua.

Jenkkityylistä oli myös vieraanvaraisuus – 14v poikani laitettiin apucoachin ohjaamaan nopeustreeniin ja siellä hän kirmasi NFL-pelaajien kanssa, joita kovasti kiinnosti tietää mitä ihmettä suomalainen poika siellä teki. Melkoinen motiboosteri kaverille ja vaikka laji olikin ”väärä”, reissun ehdoton kohokohta.

Combine on oma juttunsa, jossa tavoite on hinkata testitulokset mahdollisimman koviksi, jotta pelaaja huomataan, mutta ei niillä muuten ole juurikaan tekemistä itse lajin kanssa. Tällä ei tarkoiteta, etteikö maksiminopeudesta, voimasta tai räjähtävyydestä olisi jenkkifutiksessa hyötyä, mutta kentällä näkyvä kehitys vaatii paljon muutakin. Suorapuheisen Villanin mielestä, jos pelaaja tulee offseasonilta takaisin ”vain” entistä nopeampana ja vahvempana, on hän yleensä entistä huonompi atleetti.

Muiden kanssa Tonyn varsinainen lisäarvo on erilaisten suunnanmuutosten, liikemallien ja pysähtymisten tekniikan opettamisessa ja hiomisessa. Siis samoissa teemoissa, joihin itsekin keskityn Jalostamo Trainingin valmennuksissa enenevässä määrin eri lajien pelaajille, myös muutamille vaahteraliigapelureille. Eli siksihän tuonne mentiin, ja takaisin tultiin itsevarmempana siitä, että oikealla asialla ollaan.

Itse treeni hoidettiin kolmessa noin 15 pelaajan ryhmissä, eka tunti noin 20x15m alueelle lämmöt plus lajiliike ja toinen tunti punttia viitenä päivänä viikossa. Kahdella coachilla oli omat alueensa mihin he keskittyivät (eivät ollenkaan punttiin, kun kaikki osasi nostaa ja kaikki olivat jo vahvoja, ohjelma oli vaan seinällä). Lisäksi useimmilla pelaajilla on pelipaikkakohtaiset 1-3 tunnin treenit 2-4 kertaa viikossa. Eli ihan kovaa duunia off-seasonillakin, lähes puoli vuotta ennen seurojen leiritysten alkua.

15min lämpän jälkeen kovin juttu oli ”jatkuvan, säädettävä vastuksen” laite, jonka piuha riitti ainakin kymmeneen metriin. Siinä hinkattiin lateral ja crossaskelia, kovia ja nopeita hyppyjä eri suuntiin, eteenpäin myös yhdellä jalalla nopeat. Aika lailla saman saa kotisalillakin tehtyä lyhyempänä taljassa, exer-geniellä, kelkalla tai kaverin kanssa kumpparilla.

Taito-osuudessa oli ”speed-cut”-käännös, myös reaktiivisena, sitten pysähtymisen ja 180 asteen käännöksen tekniikan hiomista. Ei siis mitään erikoista, mutta Tonylle kelpasi vain hyvät ”that’s it” suoritukset. Toistoja tuli vain luokkaa 4-5/suunta/pelaaja. Tällä varmistettiin 100% fokus ja sitä kautta kehittyminen Täysillä ei juostu, vaan nopeus halliten, joka on Tonylle iso aihe = hänen mukaansa pääosa nopeista suorituksista tapahtuu NFLn tasollakin vain 13-16 mailin, 20-25 km/h nopeudella teemalla ”make them run while you stay in control and play basketball”.  Toki irti päästessään pelaajat paukuttavat koviakin nopeuksia, mutta silloin ei olekaan tarvetta pysyä kontrollissa vaan ainoastaan ylittää maaliviiva.

Sali itsessään oli luokkaa 30x20m, josta tekonurtsi ja lyhyt juoksurata vei 2/3. Varustelussa ei mitään ihmeellistä tai kallista. Belt squat tuntuu olevan vakiolaite tällaisissa paikoissa nykyään. Juoksun ”salainen ase” oli sama XPE Sportsin kehittämä ja patentoima ylämäkivastuslaite Shredmill kuin Luacesilla. Kuten varmasti corefitnessilläkin, kyllä ero tehtiin ja asiakkaita saatiin tulosta tuottavalla valmennuksella. Mikään laite ei XPElläkään ollut sellainen, etteikö Suomen saleilla päästäisi suunnilleen samaan treenivaikutukseen vähän mielikuvitusta käyttäen.

Tony on antanut jonkun verran haastatteluja ja kirjoitellut itsekin juttuja. Tässä perässä muutama videokin, jossa mukana myös apucoach, hall of fame laitahyökkääjä Anquan Boldin https://www.just-fly-sports.com/podcast-299/ ja yksi Tonyn kirjoittama artikkeli https://simplifaster.com/articles/training-football-game-speed/

Amerikkalaisena unelmana yliopistostipendi

Jäin ihmettelemään miten teinarit voivat olla treenaamassa arkena keskellä päivää ja XPEn tyyppikin mainitsi jotain yläkerrassa olevasta koulusta. No, onneksi sama taksikuski osasi kertoa mistä on kyse. Eli, vanhemmat laittavat urheilevat lapsensa usein kotikouluun, jotta he ehtivät paremmin treenaamaan päivällä lajia ja fysiikkaa. Tavoitteena ainakin yliopistostipendi. Ei halpaa, eikä ehkä isossa kuvassa (opiskelun taso ja sosiaalinen puoli) kovin fiksuakaan, mutta käytössä kuitenkin. XPEn yhteydessä oli luokkahuone sekä pari opettajaa ja koulu alkoi 7-8 välillä, jotta päivällä pystyi pitämään treenitauon ennen joukkueen treenejä illemmalla.

Kuski kertoi itse laittavansa kahden poikansa baseball-uraan 1200-1500 dollaria kuussa, monet tutut laittoivat kuulemma tuplasti yhteen poikaan. Epäreilua? Järjetöntä? Tavallaan, mutta näinhän meillä lätkäkin pitkälle toimii, eikä futiskaan ole kovalla tasolla mitään halpaa touhua, alakouluikäiseen saa helposti menemään yli 300€/kk. Tarinan ”päähenkilö ” taksikuski on kuitenkin hommassa jo nyt voittaja, kun toinen poika sai alkuvuodesta hyvään 1-divarin kouluun arvoltaan $300,000 baseball-stipendin turvin.

Jos tarina herätti kysymyksiä, laita viestiä niin vastaan mielelläni  coach@jalostamo.training

Otsikkokuva: Irja Vaateri