Jäsenet
- Info —
- Historia —
- Hall of Fame —
- Jäsenet —
SAJL Hall of Fame - Jäsenet
Jäsennumeron mukaisessa järjestyksessä.
Tuomas Heikkinen aloitti peliuransa vuonna 1987 Jyväskylä Rangersin joukkueessa. Puolustuksen ja hyökkäyksen linjassa pelanneen Heikkisen tie vei Jyväskylästä ensin Tampereelle, josta matka jatkui Munkan ja Espoon kautta päättyen Helsinki Roostersiin. Roostersissa Heikkinen toimi 1994 EFL-joukkueen kapteenina ja voitti 4 SM-kultaa ja 1-SM pronssin. Kansainvälisissä peleissä Heikkinen ehti edustaa Munkka Coltsia vuoden 1990 Eurobowl-lopputurnauksessa ja Roostersia vuosina 1996-1998.
Maajoukkueuran aikana Heikkinen edusti Suomea vuosina 1990-1996. Tuona aikana hän ehti pelaamaan 5 Ruotsi-maaottelua sekä kolmet kultaiset EM-kisat (1991,1993,1995). Vuosina 1994-1996 Heikkinen oli myös joukkueen kapteenina.
Pitkän ja menestyksekkään pelaajauran lisäksi Heikkinen on toiminut menestyksekkäästi valmentajana lukuisissa eri joukkueissa. Heikkinen on toiminut sekä Tsekin että Suomen miesten maajoukkueiden valmentajana ja valittu SAJL Vuoden valmentajaksi viisi (5) kertaa. Miesten maajoukkueessa Heikkinen on valmensi ensin vuosina 1998-2005, joista viimeiset kaksi vuotta päävalmentajana, ja palasi päävalmentajaksi 2009.
Peliura
1987-1988 Jyväskylä Rangers NG, DT, OG
1989 Tampere Rocks NG
1990-1993 Munkka/Espoo Colts DT, DE, ILB, OG, OT
1994-1998 Helsinki Roosters DT, DE, OG, FB
Maajoukkueura
1990 – 1996 DL, DE
Valmennusura
1992-1997 Espoo Colts/Roosters (1997)Naisten lippupallovalmentaja
1996 Espoo Colts Puol koord miehet 1. div
1997 – 2002 Helsinki Roosters Puol koord miehet
1999-2002 Helsinki Roosters Co päävalmentaja
2002 Prague Panthers (Cze) Puol koordinaattori (Eurobowl)
2003 Tsekin maajoukkue Puol koordinaattori
2003 Suomen poikien 5vs5 maajoukkue valmentaja
2003 – 2005 Helsinki Roosters Päävalmentaja miehet
2006 Seinäjoki Crocodiles Puol koord
1998 Miesten maajoukkue DL valmentaja
2000- 2003 Miesten maajoukkue Puol koord
2004 – 2005 Miesten maajoukkue Päävalmentaja
2008 – Miesten maajoukkue Päävalmentaja
2010 – 2011 IFAF World Team apuvalmentaja
2012 IFAF World Team päävalmentaja
Saavutukset
Pelaajana
1993,1995 EM-kultaa
1991 EM-pronssia
1995,1996,1997,1998 SM-kultaa (-97 ja –98 pelaaja-valmentaja)
1994 SM-pronssi (pelaajana)
1995 Helsinki Roosters SAJL All Stars DL
Valmentajana
1999,2000,2001,2002,2004 SAJL Vuoden Valmentaja (-99 jaettu palkinto)
2000 EM-kultaa
2001 EM-hopea
2005 EM-pronssia
1999,2000,2002,2004 SM-kultaa
2001,2003 SM-hopeaa
2005,2006 SM-pronssia
1994,1995,1996,1997 Naisten SM-kultaa
Muu toiminta
2004-> SAJL valmennuskouluttaja
2011-2016 SAJL valmennuspäällikkö
Janne ”Kanttori” Salonen oli koko uransa ajan yksi Suomen kovimmista ja usean vuoden kovin MLB Vaahteraliigassa. Salosen asenne pelaamiseen, harjoitteluun ja koko lajiin oli tinkimättömän esimerkillinen. Häntä kunnioittivat sekä joukkuetoverit että vastustajat ja myös omat ja vastustajien valmentaja. Hänellä oli pelaajana valtava presence ja taistelutahto.
Seurat
Aikuiset
1992-1993 sentteri, Laitila Royals
1994-2011 tukimies, puolustuslinja, hyökkäyslinja Turku Trojans
Kansainväliset sarjat
1999 Italian mestaruus Bergamo Lions
Eurobowl Bergamo Lions
SM-mitalit
Pelaajana
SM-kultaa 2003
SM-hopea 1994, 1997, 1998, 1999, 2002, 2004
SM-pronssi1997, 2000, 2001
Valmentajana
2006-2010 miesten maajoukkueen tukimiesvalmentaja
2006-2012 Turku Trojansin puolustusvalmentaja
Maajoukkue
1997, 2000 EM-kultaa
1998 Japan Eurobowl
7 maaottelua
SAJL all stars
1996, 1997, 2000, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006 LB
Muu
SAJL Vuoden Pelaaja 1997
2002 Vuoden puolustaja – Matti Lindholm Trophy
Iiro Luoto kuuluu harvalukuiseen suomalaispelaajien joukkoon, jotka ovat peliuransa aikana olleet NFL- joukkueen palkkalistalla. Sopimus NFL:n kansainvälisen kehitysohjelman kautta vei 196cm pitkän ja 117kg painaneen suomalaisen New York Jetsin palkkalistoille. Sopimus tehtiin vuodeksi ja se oli arvoltaan noin 80 000 dollaria, ja takasi paikan joukkueessa koko kaudeksi. Huipentumana oli pelaaminen New York Jets vs. Minnesota Vikings NFL:n toisen kierroksen preason ottelussa.
Luoto aloitti ammattilaisuransa kaikkien aikojen nuorimpana suomalaisena (20 v.) NFL Europessa vuonna 2005. Toisella kaudella Frankfurt Galaxy voitti loppuottelussa Amsterdam Admiralsin 36 286 katsojan edessä Dusseldorfin LTU-Areenalla. Luoto sai muistoksi arvokkaan sormuksen muistoksi 2006 vuoden World Bowlin eli NFL Europen mestaruudesta. Kallis sormus saapui lopulta neljännellä postituskerralla Suomeen, kun ensin postitusosoitteeksi oli merkitty Meksiko. Alkuvuoden 2007 Iiro Luoto pelasi Rhein Firessa, josta hän keräsi viisi tiukkaa kiinniottoa, joilla eteni 39 jaardia. Pisin niistä oli 13 jaardia ja keskiarvo 7,8 jaardia.
Luoto vaikutti vuosien 2002-2018 välisenä aikana, joista saaliina kaksi kpl EM-pronssimitaleita. Luoto oli maajoukkue urallaan vuodesta 2005 eteenpäin hyökkäyksen linjan johtava pelaaja. Iiro Luoto oli myös matkalla USA:han Louisiana Tech 1-divisioonan yliopistoon, mutta muutokset valmentajistossa veivät maton alta tästä mahdollisuudesta.
Vaahteraliigassa hän pelasi vuodesta 2002 vuoteen 2018 saakka. Muutamia välivuosia kotimaisessa eliittisarjassa Luodolle tuli ammattilaisvuosista sekä muutamasta kaudesta Calanda Broncos joukkueessa Sveitsin pääsarjassa. Luoto voitti Broncosin riveissä kaksi Sveitsin mestaruutta ja seurajoukkueiden Euroopan mestaruuden eli Eurobowlin.
Vaahteraliigassa hän edusti Helsinki Roostersia, Helsinki Wolverinesia ja Porvoon Butchersia. Peliuralla Vaahteramaljan voittoja hänelle kertyi seitsemän kappaletta. SAJL All Stars valinta löytyy seitsemältä eri vuodelta. Luoto pelasi Vaahteraliigassa pääsääntöisesti hyökkäyksen linjassa tacklena. Ammattilaisurallaan pelipaikkana oli sisempi laitahyökkääjä. Pelipaikasta riippumatta Luodon taidot kestävät vertailun keneen tahansa eurooppalaiseen pelaajaan.
Nuoret: U21 ja U19 SM- sarja 2000-2001
Vaahteraliiga:
– 2002-2005 Helsinki Roosters
– 2008 Wolverines
– 2009-2010 Butchers
– 2013 Wolverines
– 2014-2016 Roosters
– 2018 Roosters
Pelipaikka OL/TE Vaahteramaljavoittoja seitsemän
Maajoukkueet:
Pelipaikka OL
Nuoret: 2002-2003 PM-kulta 2003
Miehet: 2002-2005, 2011-2018
Mitalit: 2005 EM-Pronssi, 2018 EM-Pronssi
Ammattilaisuus:
New York Jets
2007 pelipaikka TE
NFL Europe
2005, 2006 Frankfurt Galaxy (TE) (World Bowl mestaruus 2006)
2007 Rhein Fire (TE)
Muut Euroopan sarjat
Calanda Broncos 2011,2012 (OL) (Eurobowl mestaruus 2012)
Puolustuksen linjamies, jonka tinkimättömän harjoituskulttuurin tuntevat myös monet nuoremmat maajoukkuepelaajat. Hyvinkään Falconsin ja East City Giantsin paidassa menestystä niittänyt mies ehti edustamaan Suomea 8 kertaa ja voittamaan 2 EM-kultaa, Suomen mestaruuksien seuraksi. Lähti Falconsin riveistä vaihto-oppilaaksi New Yorkin osavaltioon ja High School vuoden jälkeen (Midlakes HS, Phelps, NY) pelasi yliopistofutista Bucknellissa, Pennsylvaniassa. Kokeili ammattilaisvauhtia New York Giantsin rookie -leirillä.
Kaudella 2013 Kilpeläinen toimii Hyvinkään Falconsin linjavalmentajana ja voima- ja kuntovalmentajana (SCC)
Pentti ”Penni” Erveliukselta ei puuttunut nopeutta eikä voimaa. Pitkä peliura seuratasolla kesti vuodet 1984-1993 Oulu Northern Lightsissa. Ervelius oli tehokkaimmista pallonkantajista aikanaan. Yli sadan jaardin eteneminen oululaisten option-hyökkäyksen tailbackinä oli Pennille normaali suoritus Vaahteraliigassa.
– 1987 maajoukkuetestien paras 60 m juoksussa oli Pentti Ervelius, Northern Lights ajalla 7.23 s
– 1988 Oulun ”Pikajuna” Pentti Ervelius passitti Jussi Kankaan ottelukohtaisen juoksu SE:n Vaahteraliigassa hurjiin numeroihin 403 jaardia. Ervelius juoksi numerot Porin Bearsia vastaan ja teki 7 maalia. Ervelius oli ylittänyt 1000 jaardin rajapyykin jo kahdeksannen ottelun kohdalla
– 1992 Vaahteraliigan ottelussa Porvoo Butchersia vastaan Ervelius tykitti 22 yrityksellä 283 jaardia sekä 5 maalia
Ervelius oli Suomen maajoukkueen runkopelaaja, jolla oli kova iskunkestävyys, taitoa harhautella tai juosta vastustajan yli. Myöhemmin hän on ollut mukana Northern Lightsin valmennuksessa, erotuomaritoiminnassa sekä veteraanipelaajien puuhamiehenä.
Seurat
Oulu Northern Lights
Kansainväliset sarjat
1985 Artic Bowl – ystävyysottelu Alma Collegea vastaan
1986 Northern Lightsin ottelumatka Michiganiin, vs Alma Collegea ja vs. Olivet College
1987 Northern Lights vs. Graz ja vs. Itävallan maajoukkue
SM-mitalit
SM-pronssia 1990
Maajoukkue
EM-hopea 1989, 1991
5 maaottelua
SAJL all stars
1987, 1990 RB
Muu
SAJL Vuoden Pelaaja 1988
Get Flash to see this player.
Ehti urallaan edustamaan Pori Bearsia, Rauma Admiralsia, East City Giantsia, Bergamo Lionsia, Barcelona Dragonsia ja Helsinki Roostersia. Maajoukkueessa 18 maaottelua pelannut ja 4 EM-kultaa voittanut mies ehti voittamaan myös 5 SM-kultaa, 2 Italian mestaruutta ja World Bowlin. Joukkueen menestyksen lisäksi mies ehti keräämään myös henkilökohtaista kunniaa All-star valinnoilla sekä ensimmäisellä suomalaisen tekemällä maalilla ammattilaissarjoissa.
Hämäläisen jenkkifutiksen iso mies. 197 cm pitkä Kiiskinen oli aikansa dominoivimipia ja varmimpia pallon kiinniottajia. Kiiskinen oli eräänlainen tamperelaisversio Elmosta. Hän pystyi astumaan lähes mille tahansa pallolliselle pelipaikalla ja pelaamaan tehokkaasti.
Maajoukkuetesteissä hän oli kellottanut 40 jaardia 4,61 sekuntiin ja pompannut 1-loikkatestissä 299cm.
Hän on ensimmäinen tamperelainen jenkkifutaaja Hall of Fameen.
Seurat
1982-1989 Tampere Rocks tight end, wide receiver, quarterback, defensive back
Maajoukkue
Aloitti maajoukkueuran 1984 William Jewell jenkkiyliopistoa vastaan
1984-1989 seitsemän maaottelua, tight end, wide receiver, defensive back
EM-kultaa 1985
EM-hopeaa 1989
EM-pronssia 1987
1987 EM-all stars valinta wide receiver
1987 EM-kisojen tehokkain kiinniottaja. Eteni 6:lla kiinniotolla yhteensä 151 jaardia
1985 EM-kisoissa 4+2 taklausta, 2 syötönkatkoa, 3 maahanlyöntiä
SAJL all stars
1984, 1986, 1987, 1988, 1989 TE, WR
SAJL Vuoden Pelaaja 1985
1985 ennätys 203 jaardia edetty matka kiinniotoilla vs Giants, ennätys 2 maalia syötönkatkoista
1986 kiinniottotilaston 2. 26 kiinniottoa, 417 jaardia
Kansainväliset sarjat
Pelasi vaihto-oppilaana 1979-1980 John F. Kennedy High Schoolissa New Yorkin Bellmoressa. Pelipaikkoina laitahyökkääjä ja potkaisija.
Muu
1980-luvulla Tampere Rocksin apuvalmentaja ja hallituksen jäsen
Vuonna 1988 peliuransa aloittanut pelaaja ehti edustamaan viittä eri seuraa vuoteen 2004 päättyneellä urallaan. Joukkueissaan hän voitti Suomen ja Italian mestaruuksien lisäksi myös World Bowlin. Porissa alkaneen ja Turussa päättyneen peliuran aikana tämä puolustuksen takamies ehti pelaamaan myös Tampereella, Bergamossa ja Glasgowssa. Kaksikymmentäkertaa Suomea edustaneelle nelinkertaiselle Euroopan mestarille ehti kertyä myös lukuisia henkilökohtaisia tunnustuksia niin Suomessa kuin EM-kisoissa.
J-P Nummi kellotti NFL Europe joukkue Scottish Claymoresin testeissä kovimman 40 jaardin ajan Suomessa 4,34s.
Jorma Hytönen on yksi merkittävimmistä lajivaikuttajista SAJL:n historiassa poikkeuksellisen pitkän ja ansioituneen valmentajauran takia.
Valmennustoiminta /seura
1985-1988 Kannelmäki Whips apuvalmentaja
1988-1989 Kannelmäki Whips Päävalmentaja , puol. koordinaattori 1.div. voitto
1989 Valinta vuoden valmentajaksi
1990 Kannelmäki Whips apuvalmentaja/ puol.koordinaattori
1991 Espoo Colts puol. koordinaattori
1992 Espoo Colts puol. koordinaattori
1993 Espoo Colts päävalmentaja
1994 Hämeenlinna Tigers puol.koordinaattori
1995 Hämeenlinna Tigers puol.koordinaattori
1996 Helsinki Roosters puol.koordinaattori
1997 Helsinki Roosters puol.koordinaattori
2007 Wolverines apuvalmentaja
2012 Roosters naiset hyökk. Koordinaattori
2017 Roosters naiset apuvalmentaja
Valmennustoiminta / maajoukkue
1991 Miesten maajoukkue apuvalmentaja/olb Em 2.
1992 Nuorten maajoukkue apuvalmentaja/linjat Em 1.
1993 Miesten maajoukkue apuvalmentaja/ db / Em 1. swe-fin puol.koordinaattori
1994 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori
1995 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori Em 1.
1996 Miesten maajoukkue puol. koordinattori
1997 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori Em 1.
1998 Miesten maajoukkue Päävalmentaja 1. Japan-Euro Bowl
2001 Miesten maajoukkue apuvalmentaja Em 2.
2012 Naisten maajoukkue päävalmentaja
2013 Naisten maajoukkue päävalmentaja MM3.
Pelaajana
Kannelmäki Whips 1987-1989
Valmentajana
SAJL Vuoden Valmentaja 1989
Maajoukkue
miehet
1993, 1995, 1997, EM-kultaa
1991, 2001 EM-hopeaa
1998 Japan Eurobowl
naiset
2013 MM-pronssi
nuoret
1992 EM-kultaa
Kansainväliset sarjat
high school 1990 Fairfield Indians, Ohio apuvalmentaja
Muu toiminta
1998 Liittohallitus jäsen
valmentajakouluttaja
Ari Ollila valittiin ensimmäisenä suomalaistuomarina yhdessä Juuso Hämäläisen kanssa vuonna 1995 tuomitsemaan ammattilaissarja NFL Europen otteluita. Ollila on ollut amerikkalaisen jalkapallon erotuomaritoiminnan pioneerejä Suomessa. Hänellä on takanaan yli kahdenkymmenen vuoden kokemus Vaahterliigan tuomarina ja niistä suurin osa päätuomarin roolissa. Lisäksi Ari Ollila on ollut tuomitsemassa useissa EM-kisoissa ja muissa kansainvälisissä arvo-otteluissa. Ollilalla on ollut myös vankka rooli erotuomarikerho AJEK:in toiminnan kehittämisessä. Hän on myös mm. kääntänyt sääntöjä suomeksi sekä toiminut erotuomarikouluttajana.
Isokokoinen ja atleettinen safety teki vakuuttavan uran useassa seurassa sekä maajoukkueessa. Kovaa taklaava pallohaukka jäi jokaisen mieleen pelikentillä.
Seurat
Oulu Northern Lights 1984-1992 running back, wide receiver, safety
Seinäjoki Crocodiles 1993-1995 safety
Rovaniemi Artic Circle Stars 1996-1999 safety
SM-mitalit
SM-pronssi1990, 1998, 1999
1992 Vaahteraliigan tilastokärki 7 syötönkatkoa
1997 Vaahteraliigan tilastokärki 4 syötönkatkoa
Maajoukkue
10 maaottelua
1993,1997, EM-kultaa
1991 EM-hopeaa
1998 Japan Eurobowl
1991 EM-all stars valinta free safety
SAJL all stars
1991, 1992, 1993, 1994, 1996, 1997
Kansainväliset sarjat
1993 Lambuth Eagles, Tennesee NAIA college football
Muu
Oulu Northern Lights puheenjohtaja 1998-2002
SAJL aluekehittäjä 2006-2007
Juha-Mikko Hämäläinen aloitti amerikkalaisen jalkapallon pelaajana ja valmentajana Green Rock Gorillasin joukkueessa pelaten sekä pelinrakentajana että free safetynä. Vuosina 1983 – 1984 hän toimi myös Helsinki Roostersin puolustuksen apuvalmentajana saavuttaen Suomen mestaruuden kauden 1983 päätteeksi.
Pääsääntöisesti Hämäläinen muistetaan kuitenkin tuomarina. Vuosina 1981 – 1998 hän ehti tuomita Vaahteraliigassa 18 kautta tuomiten kaiken kaikkiaan noin 300 ottelussa ja yhdeksässä Vaahteramaljassa. Kansainvälisenä tuomarina EFAF:n ja sen edeltäjän EFL:n hän toimi vuosina 1985 – 1998 tuomiten 15 A-maaottelua, 10 nuorten maaottelua, vuosien 1985 ja 1995 EM lopputurnaukset toimien myös vuoden 1995 EM-loppuottelun yhtenä erotuomarina. Eurobowlissa hän ehti tuomitsemaan noin 25 alkusarjan peliä ja Eurobowlin loppuottelussa hän oli erotuomarin 4 kertaa. Hämäläinen oli myös ensimmäinen ei-amerikkalainen päätuomari Eurobowlin historiassa vuonna 1990. Hämäläinen ehti tuomita myös 6 kautta Maailmanliigassa (World League of American Football – WLAF) ja sitä seuranneessa NFL-Euroopanliigassa vuosina 1995 – 2000.
Aktiivisen tuomarina toimimisen lisäksi Hämäläinen on toiminut SAJL:n liittohallituksen jäsenenä vuosina 1981 – 1982 ja 1992 – 1996 sekä varapuheenjohtajana 1997 – 1998. Hämäläinen oli myös yksi AJEK ry:n perustajajäsenistä ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1984 – 1992. 1987 – 1989 hän toimi EFL :n sääntövaliokunnassa ja oli myös nykyisin EFAF :n liitetyn EAFOA :n (European American Football Officials Associationin perustajajäsen ja varapuheenjohtajana vuosina 1989 – 1998. Näiden tehtävien lisäksi Hämäläinen toimi pelisääntöjen käännös- ja toimitustöiden parissa vuosina 1982 – 1986 sekä Touchdown ja TeeDee lehtien avustajana 80-luvulla. Hall of Fame jäseneksi Juuso Hämäläinen valittiin vuonna 2004.
Peliura
1981-1982 Green Rock Gorillas FS, QB
Valmentajaura
1981-1982 Green Rock Gorillas Pelaajavalmentaja
1983-1984 Roosters Apuvalmentaja/puolustus (SM 1983)
Erotuomariura Suomessa
1981-1998 Vaahteraliigan erotuomarina 18 kautta, Vaahteramaljassa 9 kertaa, Yhteensä noin 300 ottelua
Kansainvälinen erotuomariura
1985-1998 EFL ja EFAF Kv.
Maaottelut
- 15 A-maaottelua
- 10 nuorten maaottelua
- EM lopputurnauksessa 2 kertaa (1985 ja 1995)
- EM-loppuottelun erotuomarina 1995
- Eurobowl-finaalin erotuomarina 4 kertaa (1989, 1990, 1992,1996)
- Ensimmäinen ei-amerikkalainen päätuomari loppuottelussa (Rimini 1990)
- noin 25 karsintaottelua
1995-2000 WLAF ja NFL EUROPE Erotuomarina 6 kautta
Lauri Nieminen aloitti peliuransa Kerava Bulldogsissa 1984 ja oli keskushyökkääjän roolissa nostamassa joukkuettaan Vaahteraliigaan kaudelle 1986.
Nieminen siirtyi East City Giantsin riveihin vuonna 1987 ja pelasi joukkueessa vuoteen 1995 asti tukimiehenä, linjapuolustajana sekä keskushyökkääjänä. Tältä jaksolta Nieminen keräsi yhteensä neljä mestaruutta (1991-1994) sekä kaksi hopeamitalia (1989, 1995).
Uran viimeiset vuodet Nieminen dominoi Helsinki Roostersin riveissä saaden viisi mestaruutta vuosina 1996-1999 sekä comeback vuotena 2004.
Vaahteraliiga all starsiin Lauri Nieminen valittiin viidesti all stars valinta (5kpl) 1991, 1994-1997. Miesten maajoukkueessa hän esiintyi 1991, 1992,1993, 1998. Vuoden 1991 EM-kisoista Nieminen sai EM-hopeaa.
Aktiiviurallaan 190cm pitkä ja 110 kg Lauri Nieminen oli kookkaaksi pelaajaksi erittäin nopea, sillä hän kellotti 40 jaardia alle 4.5 sekuntiin.
14 000 halukkaan joukosta kutsuttiin 710 pelaajaa World Leaguen leirille Floridaan. 15. helmikuuta 1991 alkaneen leirin aikana ”Jahu” Salo edusti Euroopan kärkeä hyökkäyslinjan ryhmässä. Salo oli treenannut ohjuksenomaisia long snapejä, jotka osaltaan auttoivat hänen pääsyään Sacramento Surgen ammattilaisjoukkueeseen. Aggressiivisen hyökkäyslinjapelaamisen mestari pelasi aktiiviuransa pääasiassa tacklea, mutta vuosien saatossa hänet saattoi nähdä myös guardina sekä sentterinä.
Seurat
1984-1993 Munkka/Espoo Colts
1994-1996 Helsinki Roosters
SM-mitalit
Nuoret:
1984 U21 SM-hopeaa, Munkka Colts
1985 U21 SM-kultaa, Munkka Colts
1986 U21 SM-hopeaa, Munkka Colts
Aikuiset:
1988 SM-hopeaa Munkka Colts
1989 SM-kultaa Munkka Colts
1994 SM-pronssia Helsinki Roosters
1995 SM-kultaa Helsinki Roosters
1996 SM-kultaa Helsinki Roosters
Miesten maajoukkue
EM-pronssia 1987
EM-hopeaa 1989
EM-hopeaa 1991
10 maaottelua.
SAJL all stars
1989, 1990, 1992, 1995 OT, OG
Kansainväliset sarjat
1990 Junior College Saddleback College, Kalifornia
1991 World League Sacramento Surge
1994 FLE liiga Helsinki Roosters
1996 Eurobowl/EFL Helsinki Roosters
Muu
1995 Munkka Colts Hall of Fame
1990-luvun taitteessa radio Ykkösen viikottaisessa ohjelmassa esiteltiin erilaisia tähtipelaajien ääninäytteitä. Yksi heistä maajoukkuemies Juha Salo, jonka viesti oli
– Täällä Juha Salo Munkka Coltsista. Linjamies on tiedemies. Tiedemiehet kuuntelevat Ykkösen jenkkifutista. Oletko sinäkin tiedemies?
Matti Lindholm pelasi ECG:ssä vuosina 1979-1994, mutta ehti välillä pelaamaan myös Ruotsissa Stockholm City Wildcatsin joukkueessa 1986-1987. Vuonna 1987 hän oli mukana Minnesota Vikingsin harjoitusleirillä ja pre season -otteluissa. Lindholm pelasi myös vuonna 1991 maailmanliigan (World League of American Football – WLAF) Sacramento Surgen joukkueessa vuonna 1991.
Miesten maajoukkueessa Lindholm pelasi vuosina 1983,1985,1989,1991 ja 1993 keräten kisoista 2 EM-kultaa ja 3 EM-hopeaa. ECG:ssä Lindholm voitti 5 Suomen mestaruutta sekä toimi myös pelaajavalmentajana puolustuksessa 1987-1993. Lindholm on valittu Vuoden puolustajaksi Suomessa vuosina 1989 ja 1991 ja Vuoden pelaajaksi vuonna 1986. Näiden lisäksi hänet on valittu sekä EM-lopputurnauksen All-Stars -joukkueeseen sekä useita kertoja Vaahteraliigan All-Starsiin.
SAJL :n vuoden puolustajan palkinto kantaa myös Matti Lindholm Trophy nimeä. Hall of Fame -jäseneksi Matti Lindholm valittiin vuonna 2004.
Maaottelut:
15
Vaahteraliiga All Stars:
1982 puolustuslinja
1983 tukimies
1984 tukimies
1985 tukimies
1988 tukimies
1990 tukimies
EM All Stars:
1989 EM-turnauksen puolustuksen MVP
1991 EM-turnauksen puolustuksen MVP
1991 EM tukimies
Petrus Penkki on lajin kansallisen historian ehkä tähänastisesti merkittävin pelaaja. Hänet tunnetaan ja muistetaan edelleen kansainvälisissä yhteyksissä parhaana kansallisena pelinrakentajana Euroopassa. Hänen saavutuksensa tulevat todennäköisesti jäämään kansallisen pelinrakentajan ennätyksiksi vuosikymmeniksi.
– 1994 A-nuorten SM-kulta TAFT
– 1996 Dodge City Community College, Kansas, USA
– 1999-2004 Roosters 4 SM-kultaa ja 2 SM-hopeaa
– 2003 Berlin Adler, Saksa GFL
– 2004 Stockholm Mean Machine, Ruotsi Eurobowl
– 2005-2006 Porvoon Butchers 2 SM-kultaa
– 1992&1994 U19 nuorten maajoukkue EM-kultaa
– 1993 lähtien miesten EM-kisoissa: kultaa 1993, 1995, 1997, 2000 hopeaa 2001 ja pronssia 2005
– eniten all stars -valintoja Vaahteraliigassa 12 kpl
– Vaahteraliigatilastot:
seura | kausi | comp | Att | % | yards | yds/att | TD | Int |
TAFT | 1994 | 92 | 175 | 53 | 1023 | 5,85 | 7 | 7 |
TAFT | 1995 | 93 | 216 | 43 | 941 | 4,36 | 9 | 8 |
ECG | 1996 | 68 | 117 | 58 | 927 | 7,92 | 14 | 6 |
ECG | 1997 | 194 | 313 | 62 | 2365 | 7,56 | 29 | 7 |
ECG | 1998 | |||||||
Roosters | 1999 | 107 | 154 | 69 | 1703 | 11,06 | 22 | 2 |
Roosters | 2000 | 62 | 96 | 65 | 1051 | 10,95 | 13 | 2 |
Roosters | 2001 | 65 | 100 | 65 | 1083 | 10,83 | 11 | 3 |
Roosters | 2002 | 1394 | 17 | |||||
Roosters | 2004 | 115 | 177 | 65 | 1743 | 9,85 | 16 | 2 |
Butchers | 2005 | 211 | 331 | 64 | 2813 | 8,5 | 31 | 2 |
Butchers | 2006 | 222 | 355 | 63 | 3274 | 9,22 | 40 | 7 |
Roosters | 2007 | 170 | 307 | 55 | 2134 | 6,95 | 15 | 12 |
yht. | 1399 | 2341 | 60 | 20451 | 8,74 | 224 | 58 yards |
Petrus Penkki valmistautuu peliuran jälkeiseen elämään
Multitalentti ja Mr. Unbreakable. Miesten maajoukkueen tähänastisen historian eniten maaotteluita vyölleen kerännyt pelaaja – 29 maaottelua. Kaksikymmentäneljä vuotta kestänyt pelaajaura oli häikäisevä ja kattava mm. viidet EM-kisat ja kuusi Vaahteraliigan mestaruutta. Sjöblom on Vaahteraliigan 4. tuotteliain taklaaja 529 taklausta.
Seurat
1990-1998 Vantaa TAFT
1999-2005, 2014 Helsinki Roosters
2006-2013 Helsinki Wolverines
SM-mitalit
Nuoret:
1992 U18 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1993 U18 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1993 U21 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1994 U21 SM-kultaa, Vantaa TAFT
Aikuiset
SM-kultaa:
1999 Helsinki Roosters
2000 Helsinki Roosters
2002 Helsinki Roosters
2004 Helsinki Roosters
2011 Helsinki Wolverines
2014 Helsinki Roosters
SM-hopeaa
2001 Helsinki Roosters
2003 Helsinki Roosters
2006 Helsinki Wolverines
2012 Helsinki Wolverines
2013 Helsinki Wolverines
SM-pronssia
2005 Helsinki Roosters
2010 Helsinki Wolverines
Nuorten maajoukkue
1994 U19 EM-kultaa, Berliini, Saksa
Miesten maajoukkue
2000 EM-kulta, Hampuri, Saksa
2001 EM-hopea, Frankfurt, Saksa
2005 EM-pronssia, Malmö, Ruotsi
SAJL all stars
2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2009 LB
2007 Matti Lindholm Trophy (Vaahteraliigan paras puolustaja)
Kansainväliset sarjat
2014 IFAF Champions League mestaruus, Helsinki Roosters
2008 Eurobowl-sarja Oslo Vikings
Tsekin liiga Prague Panthers
2003 NFL-Europa karsintaleiri Tampa Bay, Florida
Muu
Aarno Sjöblom kertoi tuntemuksistaan uransa loppuvihellystä ennen.
– Juuri pelikaverit ja kaikki muut hienot ihmiset lajin parissa ovat se asia mikä saa lopettamisen tuntumaan vaikealta ja haikealta. Olen aikanaan sanonut, että ilmoittakaa, kun jalka alkaa painaa liikaa ja on aika lopettaa, koska itse sitä en osaa sanoa. Varmaan johtuen siitä että sitä pitää edelleen itseään kuolemattomana ja pelipaikkansa parhaana. Sitä ilmoitusta ei valitettavasti ole ikinä tullut, joten on itse aika tehdä päätös lopetuksesta
Jari Närhi sai ensikosketuksen amerikkalaiseen jalkapalloon 1978-1979 viettäessään vaihto-oppilasvuoden Ottawa Hills high schoolissa Michiganin Grand Rapidsissa. Palattuaan Suomeen hän sai selville, että jenkkifutis otti ensi askeliaan pääkaupunkiseudualla. Närhi pelasi vuosina 1979 – 1980 ECG:n puolustuksen linjassa ja toimi vuoden 1985 EM-kultajoukkueen joukkueenjohtajana.
Peliuran lisäksi Närhi toimi päätuomarina vuosina 1979 – 1987. Suurimmat ansionsa Närhi keräsi kuitenkin toimiessaan liiton hallituksessa; sen jäsenenä vuosina 1979 – 1980, varapuheenjohtajana vuonna 1981 ja liiton puheenjohtajana 1982 – 1987. Närhi toimi myös samanaikaisesti vuosina 1983 – 1987 edesmenneen Euroopanliiton EFL:n hallituksen jäsenenä ja oli aktiivisesti myötävaikuttamassa kansainvälisen kilpailutoiminnan kehittymiseen.
Peliura
1979-1980 ECG DT
Maajoukkueura
1985 Joukkueenjohtaja
Erotuomariura
1979-1987 AJEK päätuomari
Muu toiminta lajin parissa
1979-80 SAJL Hallituksen jäsen
81 SAJL Varapuheenjohtaja
82-87 SAJL Puheenjohtaja
83-87 EFL Hallituksen jäsen
Sami Porkka oli ensimmäisiä eurooppalaisia pelaajia, joka sai rakennettua itselleen kokonaisen kovan tason yliopistouran USA:ssa. Porkka kuului sekä high school-, junior college että yliopistojoukkuidensa avausmiehistöihin. Omimmalla pelipaikallaan DE:nä ehkä kaikkien aikojen kovin suomalainen pelaaja.
– 1982-1989 East City Giants, Munkka Colts
– 1986-1987 Sprague High School, Salem, Oregon
– 1989-1990 Saddleback College, Mission Viejo, California
– 1991-1993 University of Northern Colorado, Greeley, Colorado
– 1993-1996 Espoo Colts, Helsinki Roosters
– SM-kulta 1995, 1996, SM-hopea 1989, SM-pronssi 1983,1987, 1988,1994
– Sprague HS, All Valley League, Hardest Hitter
– University of Northern Colorado, Most inspirational player 1993
– SAJL Vuoden puolustaja 1995
– Vaahteraliiga all stars 1993, 1994 ja 1995
– 1987 miesten EM-pronssia, 1994 Suomi-Ruotsi
Sami Porkka – Munkkiniemestä Otaniemeen Colts -historiikissa
Lukioaikainen vaihtovuosi USA:ssa sai Miikan vaihtamaan soccerin amerikkalaiseen jalkapalloon. Fyysinen, isokokoinen, pikajuoksijan nopeudella (10.88 100m) varustettu Riionheimo oli suvereeni cornerback. Hän oli kovan luokan kilpailija ja nautti 1 vastaan 1 haasteista.
Riionheimoa voidaan luonnehtia isojen pelien tekijänä: vuoden 2000 EM-finaali sai kultaisen käänteen, kun Miikka katkaisi saksalaissyötön ja palautti pelivälinettä 100 jaardia maaliin. Sama toistui vuoden 2005 EM-kisojen välierässä, jolloin ruotsalaisten ensimmäinen hyökkäysvuoro päätyi Riionheimolle ja 36 jaardia maaliin. Myös vuoden 2003 Vaahteramaljan 95 jaardin aloituspotkun palautus johdatti osaltaan Turku Trojansin voittoon. Riionheimo osasi myös vastustajille jäpätyksen kultaisen taidon esimerkiksi laitahyökkääjälle – etkö kovempaa pääse. Tää ei riitä mihinkään
Seurat:
1993-2000, 2003-2004, 2007-2008 Turku Trojans
2001 Helsinki Roosters
2002, 2005-2006 Seinäjoki Crocodiles
2000-2002 Mean Machine, Ruotsi
Miesten maajoukkue:
EM-kultaa 1997, 2000
EM-hopeaa 2001
EM-pronssia 2005
EM-kisojen all stars 2005
Maaottelut: 16
Vaahteraliiga all stars: 2000, 2002, 2003, 2004
Vaahteraliigan Vuoden Puolustaja Matti Lindholm Trophy 2003
SM-mitalit aikuiset:
2003 SM-kultaa, Turku Trojans
1994 SM-hopeaa, Turku Trojans
1998 SM-hopeaa, Turku Trojans
1999 SM-hopeaa, Turku Trojans
2001 SM-hopeaa, Helsinki Roosters
2004 SM-hopeaa, Turku Trojans
2005 SM-hopeaa, Seinäjoki Crocodiles
1997 SM-pronssia, Turku Trojans
2000 SM-pronssia, Turku Trojans
2006 SM-pronssia, Turku Trojans
SM-mitalit nuoret:
1993 U21 SM-kultaa, Turku Trojans
1994 U21 SM-hopeaa, Turku Trojans
Kansainväliset ottelut:
1991-1992 R. Nelson Snider High School Fort Wayne, Indiana
1993 Scandinavia Cup kultaa, Turku Trojans
Eurobowl 2000, 2001, 2002 Mean Machine, Tukholma
Eurobowl 2004 Turku Trojans
Eurobowl 2002 (välieräottelussa Saksan Braunschweig Lions kukisti Crocodilesin 15-7), 2006 Seinäjoki Crocodiles
Juha Pinomaa aloitti amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen vuosina 1979-1980 King High Schoolin joukkueen puolustuksen linjassa ja jatkoi uraansa ECG:n linjassa vuosina 1980-1986. Maajoukkueen puolustuksen linjassa hän esiintyi vuosien 1983 ja 1985 EM-kisoissa voittaen urallaan EM-hopeaa ja EM-kultaa. Lisäksi hän oli ECG:n pelaajana juhlimassa Suomen mestaruutta vuonna 1984. Pinomaa valittiin Vuoden pelaajaksi vuonna 1982 ja on saavuttanut myös All-stars -valintoja pelaajana.
Peliuransa lisäksi Pinomaa ehti toimimaan ECG:n hallituksen jäsenenä 1980-luvun alussa ja pelaajavalmentajana vuosina 1980-1986. Hän teki Suomen ensimmäiset puskukelkat linjan ja puolustuksen harjoituskäyttöön sekä teetti puskutyynysarjan myös muiden joukkueiden saataville. Liiton varapuheenjohtajana Pinomaa toimi vuosina 1985-1987 vastaten valmennusasioista ja oli käynnistämässä valmentajien ja pelaajien rekrytointia USA:sta seuroille. Vuosina 1983 ja 1985 EM-kisoihin hän oli organisoimassa valmennusta ja leirejä.
Vuonna 1983 Pinomaa teki 50-sivuisen valmennuskirjasen omalle seuralleen, jota myös myytiin muille seuroille ennen kuin vuonna 1987 hän tuotti, kustansi ja markkinoi Amerikkalaisen Jalkapallon käsikirjan kaikille lajin harrastajille ja siitä kiinnostuneille. Hall of Fame jäseneksi Juha Pinomaa valittiin vuonna 2004.
Peliura
1979-1980 King High School DT, NG
1979-1986 ECG DT
Maajoukkueura
1983 EM – Castel Giorgio DT, puolustuksen kapteeni
1985 EM – Milano DT
Muu toiminta lajin parissa
1980-luvun alku ECG Hallituksen jäsen
1985-87 SAJL Varapuheenjohtaja, valmennusasiat. Käynnisti valmentajien/pelaajien rekrytoinnin USAsta seuroille ja oli organisoimassa valmennusta ja leirejä -83 ja -85 kisoihin.
1980-86 ECG Puolustuksen kapteeni ja pelaajavalmentaja. Oli hankkimassa valmentajia ja pelaajia. Teki suomen ensimmäiset puskukelkat linjan ja puolustuksen harjoituskäyttöön ja teetti parinkymmenen kappaleen puskutyynytsarjan myyntiin myös muille seuroille. Teki 50 sivusen valmennuskirjasen n. 1983 omalle seuralle jota myös myyntiin muille seuroille.
1987 Lajiopas Tuotti, kustansi ja markkinoi Amerikkalaisen Jalkapallon käsikirjan, jota myytiin noin 1500 kappaletta seuroille, harrastajille, kirjastoihin ja kirjakauppojen kautta harrastajille.
Saavutukset
1983 EM Maajoukkue EM Hopea
1985 EM Maajoukkue EM Kulta
1984 ECG SM Kulta
Henkilökohtaiset palkinnot
1982 ECG Vuoden pelaaja
1984 ECG All-stars, DL
Ken Meyer (1925–2016) on kovatasoisin Suomessa koskaan valmentanut amerikkalainen coachi. Suomen maajoukkueen päävalmentaja Juha Liedes tapasi Meyerin Arena football -turnauksessa Pariisissa 1990-luvun alussa. Liedes pyysi Meyria Suomeen vetämään valmennusklinikkaa. Meyer piti Suomessa 1992 ja 1993 muutaman intensiivisen teholeirin, joille osallistui mm. Harri Malkamäki, Petrus Penkki, Jani Kivelä, Jarkko Nieminen, Arto Sainio, Kim Wikström ja Oskari Niemi.
Meyer tuli mukaan vahvasti miesten maajoukkuen toimintaan ja toimi maajoukkueen hyökkäyskoordinaattorina vuosina 1993-1997. Suomi voitti kaikki kahdeksan otteluaan putkeen näissä kisoissa.
Meyer auttoi myös U19 maajoukkuetta vuosina 1996-1998. 1998 EM-kisoissa Dusseldorfissa Meyer poistui kaupungista välipäivänä ja matkusti Kölniin, jossa hän vierailla kaupungin kuuluisassa katedraalissa. Hän kertoi nähneensä sen edellisen kerran yläilmasta käsin, kun hän oli USA:n ilmavoimissa B-17 pommikoneessa II maailmansodan aikana.
Hän vei pelinrakentaja- ja hyökkäysvalmennuksen aivan uudelle tasolle. Meyer koulutti suomalaisia valmentajia yhdessä Tim Johnsonin kanssa. Tasokkaassa toiminnassa kehittyivät myös suomalaiset valmentajat. Läpi 1990-luvun amerikkalaisten valmentajien opissa oli joukko suomalaisia. Osalla heistä oli iso rooli kotimaisen jalkapallon kehittämisessä jatkossa. Juha Liedes, Jorma Hytönen, Kimmo Aarnio, Eino Leisimo ja Jarmo Rautiainen kuuluivat tähän ryhmään. Luonnollisesti osansa saivat Meyerin valmennuksessa olleet sadat suomalaispelaajat.
Osaa hänen valmennusmateriaalistaan käytetään edelleen Liiton koulutuksissa. Hänet tunnetaan ja muistetaan edelleen mahtavana valmentajana ja yhtenä Suomen amerikkalaisen jalkapallon vaikuttavimmista Kummisedistä.
Peliura
– pelasi Denisonin yliopistossa pelinrakentajana coach Woody Hayesin alaisuudessa
– Meyerin nimissä on edelleen koulun ennätyksiä, hänet valittiin Denisonin Athletic Hall of Fame`iin 1987
Valmennusura
High school
– Ken Meyer aloitti valmennustaipaleensa 1950 Ohio high schoolin päävalmentajana
College
– valmennusura käynnistyi 1952 kasvattiyliopisto Denisonin apuvalmentajana Chuck Knoxin alaisuudessa
– seuraava etappi oli Wake Forest 1958-1959 ja Florida State 1960-1962. Florida Statessa hän valmensi mm. NFL:ssä maineikkaan uran tehnyttä Fred Biletnikoffia
– 1963-1967 hän toimi Alabaman pelinrakentajavalmentajana legendaarinen yliopistovalmentaja Paul ”Bear” Bryantin alaisuudessa. Meyer valmensi mm. Joe Namathia ja Ken Stableria ja oli voittamassa kahta kansallista mestaruutta 1964 ja 1965
NFL
– 1968 Ken Meyer aloitti 21 vuotta kestäneen NFL-valmennusuransa. Ensimmäinen pesti oli San Francisco 49ersin pelinrakentajavalmentajana. Seuraavana vuonna hän siirtyi neljäksi vuodeksi New York Jetsin riveihin. Jetseissä hän oli keskushyökkääjä- ja pelinrakentajavalmentaja
– 1973-1976 Meyer valmensi Los Angeles Ramsia toimien hyökkäyksen koordinaattorina. Rams pääsi kolme kertaa NFC:n loppuotteluun
– 1977 Meyer nimettiin kesken kauden San Francisco 49ersin päävalmentajaksi, jonka riveissä pelasi mm. Joe Montana
– 1978 hän jatkoi uraansa Chicago Bearsin hyökkäyskoordinaattorina kolmen vuoden ajan
– muutaman Tulanen yliopiston hyökkäyskoordinaattorivuoden jälkeen Meyer palasi valmennuksen pariin Tulane Universityn riveihin, josta 1983 siirtyi Seattle Seahawksin pelinrakentajavalmentajaksi, jossa hän toimi vuoteen 1991 asti. 1983 Seahawks pääsi AFC:n mestaruusotteluun.
Suomi
– SAJL kutsui hänet pitämään pelinrakentajaklinikkaa 1992, jonka jälkeen hän palasi valmentamaan Suomen miesten maajoukkuetta vuosina 1993-1997, jolloin Suomi voitti kolme EM-kultaa.
– 1993 kisoissa Italian Bergamossa välierässä Suomi voitti Saksan 10-0. Loppuottelussa kukistui Italia 17-7. Harri Malkamäki heitti tarkasti kahdessa ottelussa 16/27 ja 222 jaardia
– 1995 Suomi voitti EM-kultaa lopulta neljän voiton kautta. Ensin karsintaotteluissa Norja kaatui 67-0 ja Ruotsi 34-7. Itävallan EM-finaaliturnauksen välierässä kaatui Ukraina 37-0 ja loppuottelussa Suomi puolusti mestaruuttaan voittamalla Italian 27-7
– 1997 Boltzanossa Suomi jatkoi Ken Meyerin hyökkäyssysteemillä voittaen Englannin välierässä 24-6. Finaalissa kaatui Ruotsi 27-6. Petrus Penkki valittiin turnauksen MVP-pelaajaksi
– Meyer auttoi myös Suomen nuorten maajoukkuetta kouluttaen suomalaisia valmentajia.. Suomi voitti EM-kultaa Frankfurtissa 1996 ja EM-pronssia 1998 Dusseldorfissa
– Meyer valmensi 1993 Turku Trojansin aina finaaliin asti, mutta Trojans hävisi niukasti Vaahteramalja XIV:ssa East City Giantsille 23-20. Meyer jatkoi valmennusta samaisena vuonna Roma Gladiatorseissa
Ikäluokkansa ja aikakautensa dominoivin hyökkäyksen vasen tackle. Ulottuva atleetti liikkui ketterästi ja kovaa. Tarvainen oli lähes ohittamaton heittoblokkauksessa ja nautti cut blokeista alakentällä. Ville Tarvainen hioi tekniikkansa niin, että pystyi myös reach blokkaamaan endin kuin endin. Hyökkäyslinjan suuriruhtinas piti huolta ettei kukaan päässyt astumaan hänen minkkilaahuksensa päälle.
Haaveet ammattilaisurasta NFL Europessa katkaisi leiritysvaiheessa tapahtunut loukkaantuminen. Harjoittelu Floridassa sujui tight endin pelipaikalla lupaavasti sitä ennen. Tarvainen pääsikin kokemaan ainoana suomalaisena tähän mennessä usean kuukauden kuntoutusjakson NFL:n kuntoutuskeskuksessa, Birmingham, Alabamassa.
Seurat: Lohja Wildcats, Espoo Colts, Helsinki Roosters
Miesten maajoukkue:
EM-kultaa 1997, 2000 EM-hopeaa 2001
Maaottelut: 14
Nuorten maajoukkue: EM-kultaa 1996, EM all stars 1996
Vaahteraliiga all stars: 1999, 2000, 2001, 2002, 2004
SM-kultaa 1997, 1998, 1999, 2000, 2002, 2004
SM-hopeaa 2001, 2003
NFL Europe leirityksissä Floridassa vuosina 2002,2004
Lisäksi hyökkäyslinjavalmentajana:
– Miesten maajoukkueessa vuodet 2005-2018
– miesten EM-pronssia 2005, 2018
– Nuorten maajoukkueessa vuodet 2005-2006
– seuroissa: PopWarner football – Helsinki Roosters 2002, Lohja Lions 2014-2016,
UN Crusaders 2021
Ari Tuuli pelasi Roostersin keskushyökkääjänä vuosina 1981-1988 voittaen pelivuosinaan 5 Suomen mestaruutta ja yhden SM-pronssin sekä vuoden 1988 Eurobowl-mestaruuden. Maajoukkueessa Tuuli juoksi jaardeja Suomelle vuosien 1983,1985 ja 1987 EM-kisoissa voittaen yhden EM-kullan, yhden EM-hopean ja yhden EM-pronssin. Henkilökohtaisella tasolla Tuuli on valittu Vaahteramaljan parhaaksi pelaajaksi neljä kertaa, kaksi kertaa Suomen parhaaksi pelaajaksi ja kerran Euroopan parhaaksi pelaajaksi. Lisäksi Tuuli on ollut useita kertoja Vaahteraliigan All-star joukkueessa. Hänen pelipaitansa numero 34 on myös jäädytetty Helsinki Roostersin toimesta. Peliuransa päättyessä Tuuli omisti useita Suomen ennätyksiä niin seura- kuin maajoukkuepaidassa.
Peliuran jälkeen Tuuli on toiminut vuonna 1983 Roosters ry:n hallituksessa ja vuosina 1995-1997 seuran puheenjohtajana. Maajoukkueen joukkueenjohtajana Tuuli oli vuoden 1989 EM-kisoissa ja vuonna 1990 hän ehti toimia jo perustetun International League of American Football Helsinki Blue Fox joukkueen toimitusjohtajana. Hän toimi EM-91 hakuprosessin vetäjänä ja EM-91 projektipäällikkönä sekä vuosina 1990-1994 SAJL:n markkinointijohtajana. Vuosina 1992-1994 hän toimi myös Vaahteraliigan lajipäällikkönä. SAJL:n vuoden etenijän palkinto kantaa myös Ari Tuuli Trophy nimeä. Hall of Fame jäseneksi Ari Tuuli valittiin vuonna 2004.
Peliura
1981 – 1988 Roosters RB (1981 #32 ja 1982-1988 #34) (+ aloitus- ja lentopotkun palauttaja, sekä 1981 alkukauden laitahyökkääjä ja 1987 osan kautta pelinrakentaja)
Maajoukkueura
1983 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1985 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1987 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1989 Miesten maajoukkue Joukkueenjohtaja
Muu toiminta lajin parissa
1983 Roosters ry hallituksen jäsen
1990 ILAF (International League of American Football) Helsinki Oy toimitusjohtaja
1990 SAJL ry EM-91 hakuprosessin vetäjä
1990-1991 SAJL ry EM-91 projektipäällikkö
1990-1994 SAJL ry markkinointijohtaja
1992-1994 SAJL ry Vaahteraliigan lajipäällikkö
1995-1997 Roosters ry puheenjohtaja
Joukkuesaavutukset
1981 Roosters ry SM 4.
1982 Roosters ry SM Kulta
1983 maajoukkue EM Hopea
1983 Roosters ry SM Kulta
1984 Roosters ry SM 4.
1985 maajoukkue EM Kulta
1985 Roosters ry SM Pronssi
1986 Roosters ry SM Kulta
1987 maajoukkue EM Pronssi
1987 Roosters ry SM Kulta
1988 Roosters ry SM Kulta
1988 Roosters ry Eurobowl II Kulta
Henkilökohtaiset palkinnot
1981 Roosters ry Seuran paras pelaaja
1982 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1982 Roosters ry Suomen paras RB
1982 Roosters ry Seuran paras hyökkäyspelaaja
1982 SAJL all stars RB
1983 maajoukkue Euroopan paras pelaaja
1983 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1983 Roosters ry Suomen paras pelaaja
1983 SAJL Vuoden Pelaaja
1983 Roosters ry Jäädytetty/lahjoitettu pelinumero 34
1984 SAJL all stars RB
1987 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1987 SAJL Vuoden Pelaaja
1987 Roosters ry Suomen paras pelaaja
1988 Roosters ry Vaahteramalja MVP
+ useita ottelun paras -valintoja
Michael Quarshie (s. 1979, aktiiviuran mitat 189 cm ja 134 kg) on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista amerikkalaisen jalkapallon pelaajista, jonka ura käsittää niin yliopisto- kuin ammattilaisotteluita.
Michael Quarshie lähti Yhdysvaltoihin vuonna 2000. Hän edusti ensin St. Peter’s Collegea New Jerseyssä, mutta vaihtoi sitten Columbian yliopistoon (New York) ja pelasi sen Lions-joukkueen riveissä. Quarshie oli ehdolla Yhdysvaltain vuoden 2004 opiskelijaurheilijaksi. Kun NFL-ammattilaisliigan varausta ei tullut, Quarshie jatkoi vuoden 2005 uraansa NFL-Eurooppa-liigan Frankfurt Galaxyssä.
Quarshie teki International Practice Development Squad -sopimuksen NFL-seura Oakland Raidersin kanssa ja oli sen organisaatiossa 2005–2007.
2006 Michael pelasi Raidersin riveissä ennen varsinaisen kauden alkua harjoitusotteluissa. Hän sai runsasti peliaikaa kaikissa neljässä pelissä. Seurauksena hyvin sujuneista harjoituksista ja ensimmäisestä harjoituspelistä Philadelphia Eaglesia vastaan Quarshie suoritti pallonriiston peittämällä Koy Detmer rähmäyksen Philadelpian 13-jaardin linjalla.
Quarshie nostettiin joukkueen neljännestä puolustusmiehistöstä kakkosmiehistöön ennen toista ottelua. Harjoitusottelussa Quarshie taklasi päätösneljänneksellä Minnesota Vikingsin pelinrakentajan J.T Sullivanin aloituslinjan takana, ja aiheutti isäntäjoukkueelle 9 jaardin menetyksen. Vikings ei pystynyt yrittämään enää potkumaalia, mikä osoittautui lopputuloksen kannalta tärkeäksi. Raiders voitti ottelun juuri kolmen pisteen erolla, 16-13.
Elokuussa 2006 harjoitusleirillä saadun polvivamman vuoksi Raiders kuitenkin siirsi Quarshien niin sanottuun injured reserve -ryhmään (IR), minkä tarkoitti koko kauden pelaamattomuutta mutta pysymistä Oakland Raidersin organisaatiossa.
Kauden 2007 lopussa Quarshie tuli toipumaan loukkaantumisistaan Suomeen ja Porvoon Butchersin riveihin. Butchersissa hän voitti Suomen mestaruuden kesällä 2007.
2008 keväällä Quarshie solmi sopimuksen Kanadan ammattilaisliigan Toronto Argonauts -joukkueeseen, mutta päätti olla lähtemättä Kanadaan perhe- ja työsyistä johtuen. Quarshie pelasi viimeiset ottelunsa Helsinki Wolverinesin riveissä.
Peliura
Seurat Suomessa:
– Helsinki Roosters 1994-1999
– Porvoo Butchers 2007
– Helsinki Wolverines 2008
– nuorten maajoukkue: PM-kultaa 1997
– Miesten maajoukkue: EM-hopeaa 2001
Yliopistot USA:ssa:
– St. Peters College 2000-2001 I AA
– Columbia University 2002-2004 l AA
Ammattilaiseurat:
– NFL Europe Frankfurt Galaxy 2005 (tilastot: 11 taklausta, 10+1 ja 1 säkitys, 1 fumblen peittäminen)
– NFL Oakland Raiders 2005 (tilastot 2005: kolmessa harjoitusottelussa: 5 taklausta ja yksi avustava taklaus sekä 1 taklaus aloituslinjan takana)
– NFL Oakland Raiders 2006 (tilastot 2006: kahdessa harjoitusottelussa: 5 taklausta ja yksi säkitys sekä 1 fumblen peittäminen)
Saavutukset
– SM-kultaa 1997,1999, 2000, 2007
– Eurobowl-liigan semifinaalit 1997 ja 1999
– SM-sarja all stars 1999
– 1-AA yliopistojen akateeminen All Star joukkue 2004
– National Football Foundation&College Hall of Fame 2004 Scholar-Athlete Class
– All american valintoja eri järjestöjen, julkaisujen ja säätiöiden tähdistöjoukkueisiin 2001-2004
– All Star joukkuevalinta all-MAAC yliopistoliiga 2000-2001
– All Star joukkuevalinta Ivy-yliopistoliiga 2003-2004
– 2004 USA:n yliopistosarjojen 3. taklaukset linjan takana
– 2004 USA:n yliopistoennätystä sivuava 8 taklausta linjan takana yhdessä ottelussa
– Columbian yliopistojoukkueen kapteeni ja MVP 2004
– SAJL Vuoden Jenkkifutaaja 2005
– Suomen Urheilutoimittajien valinta 2005 Vuoden paras amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
– SAJL Vuoden Jenkkifutaaja 2006
– Suomen Urheilutoimittajien valinta 2006 Vuoden paras amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
2000-luvun ansioituneimpiin suomalaisnaisjenkkifutareihin kuuluu ehdottomasti Jenni ”Wallu” Wahlberg. Wallulla on ollut aivan ylivoimainen käsitys pelistä ja pelaamisesta ja hän oli myös suvereeni pelinjohtaja.
2015 Granadan EM-kisoissa hän repi vastustaja osaamisellaan riekaleiksi. Finaalissa Iso-Britanniaa vastaan hän pystyi lukemaan vastustajan puolustuksen aikeet ja tämän pohjalta tekemään oikeita ratkaisuja heittojen osalta. Wahlberg johdatti Suomen voittoon ja heitti kolme maalia ottelussa. Wahlberg voitti lukuisia Suomen mestaruuksia sekä semikontakti- että myöhemmin täyden kontaktin pelimuodossa. Huomattavaa onkin, että hänet on valittu useana vuotena sekä pelinrakentajana että tukimiehenä naisten amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigan all starsiin.
Seurat: Helsinki GS Demons, Helsinki Wolverines
Maajoukkue – amerikkalainen jalkapallo:
– MM-pronssia 2010
– EM-kultaa 2015 ja valinta turnauksen MVP-pelaajaksi
– EM-kultaa valmentajana 2019
Maaottelut: 10
Maajoukkue – lippupallo:
EM-kulta 2005
MM-hopea 2004
EM-hopeaa 2007,2009
MM-pronssi 2006
SM-mitalit:
SM-kultaa 2001, 2005-2006, 2008 – 2010, 2013, 2015
SM-hopeaa 2003-2004, 2007, 2011
SM-kultaa 2019 valmentajana Wolverines
SM-kultaa 2018, 2019 lippupallo Helsinki Wolverines
All stars valinnat (ei tietoja ajalta 2000-2007)
2008 QB
2009 QB, LB
2010 QB, LB
2011 QB, LB
2015 QB
Juha Liedes oli koolle kutsujana Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:n perustamiskokouksessa ja on yksi Helsinki Roostersin perustajajäsenistä. Aktiivisena seuratoimijana Liedes on toiminut Helsinki Roostersin ja Hämeenlinna Tigersin puheenjohtajana sekä toiminut SAJL:n hallituksessa useissa eri tehtävissä vuosien varrella. SAJL:n valmennuspäällikkönä Liedes toimi vuosina 1989-1995 ja tuona aikana hän oli myös liiton toiminnanjohtajana. Vuoden 1987 lajin ensimmäisissä Suomessa järjestetyissä EM-kisoissa Liedes toimi projektipäällikkönä ja vuosina 1984-1989 Liedes toi maahan jenkkifudisvarusteita. Vuonna 2005 Liedes toimii nuorten maajoukkueen joukkueenjohtajana.
Valmentajana Liedes on päävalmentajana luotsannut Suomen miesten maajoukkuetta vuosina 1993-1997 saavuttaen kolme Euroopan mestaruutta. Liedes toimi myös apuvalmentajana vuosina 1983,1989 ja 1991. maajoukkueessa. Nuorten maajoukkueen päävalmentajana Liedes voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1992. Seuratasolla Liedes on valmentanut niin Suomessa kuin Italiassa. Suomessa päävalmentajana vuosina 1990-1996 Hämeenlinna Tigersissa ja Italiassa vuonna 1996 Torino Giaguarissa. Liedes oli myös ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon valmentaja joka suoritti Kansallisen Valmentajatutkinnon ja laati v 1991 fyysisen kunnon jefustandardit ja pelipaikkakohtaiset kriteerit.
Pelaajana Liedes pelasi koko uransa Helsinki Roostersissa ensin pelinrakentajana ja sitten puolustuksessa. Urallaan Liedes ehti saavuttaa 5 SM-kultaa (1982,1983,1986,1987,1988) sekä EUROBOWL II mestaruuden vuonna 1988 ja hänen pelipaitansa #17 on jäädytetty Helsinki Roostersissa. Erotuomarina Liedes on toiminut vuodesta 1980.
Peliura
1980-1989 Roosters QB, S, LB
Valmentajaura
1983 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1989 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1991 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1989 Roosters Apuvalmentaja
1990-1996 Tigers Päävalmentaja
1992 Nuorten maajoukkue Päävalmentaja
1993-1997 Miesten maajoukkue Päävalmentaja
1996 Torino Giaguari Päävalmentaja
Saavutukset
1982, 1983, 1986, 1987, 1988 Roosters SM-kulta
1988 Roosters Eurobowl-mestaruus
1989 Roosters Eurobowl-pronssi
1992 Nuorten maajoukkue päävalmentaja EM-kulta
1993, 1995, 1997 Miesten maajoukkue päävalmentaja EM-kulta
19873, 1989, 1991 Miesten maajoukkue apuvalmentaja EM-pronssi
Henkilökohtaiset palkinnot
1984 vuoden pelaaja Juha Liedes
Roosters Vuoden jenkkifutaaja
1996 Torino Giaguari Coach of the Year (Italian liiga)
Marko Vartiainen aloitti uransa v.1992 Lohja Wildcatsissa josta tie vei Espoo Coltsin kautta Turku Trojansiin ja Helsinki Roostersiin. Vartiainen voitti urallaan yhteensä kolme Euroopan mestaruutta ja viisi Suomen mestaruutta.
Saksassa pelattujen nuorten 1996 EM-kisojen MVP-pelaaja oli myös turnauksen paras etenijä ja pistemies Suomen voittaessa EM-kultaa.
Bolzanon miesten EM-kisoissa 1997 Vartiainen iski itsensä kaikkien tietoon, kun Suomen jenkkifutismaajoukkue pieksi EM-turnauksen semifinaalissa Englannin pistein 24-6. Vasta 19-vuotias nuorukainen olikin Suomen paras pelaaja. Vartiainen keräsi jaardeja tasaisen tehokkaasti isojen englantilaispelaajien keskellä.
Finaalissa komeettamaisesti palloa 128 jaardin verran kantanut Marko Vartiainen teki ensimmäisen maalin. Itsepintaisesti ruotsalaiset varjostivat laitahyökkääjiä, mutta jättivät Vartiaisen vapaaksi ja hän teki ottelussa toisen maalinsa heittopelin päätteeksi. Suomi voitti Ruotsin 27-6.
Vuoden 2000 EM-finaalissa Vartiainen juoksi kaksi tärkeää maalia äärimmäisen tiukassa finaalissa Saksaa vastaan. Suomi voitti finaalin 26-7. Suomi voitti EM-kultaa numeroin 29-30.
Aktiiviuransa jälkeen Marko Vartiainen on jatkanut lajin parissa toimien U19 maajoukkueen valmentajana vuoden 2006-2007 ja miesten maajoukkueessa vuodesta 2009.
Saavutukset
Nuorten sarjat
U19 SM- kultaa 1994, 1995 ja 1996 Espoo Colts
U21 SM-kultaa 1995 Espoo Colts (game MvP)
Aikuisten sarjat
Spagettimalja 1996, Espoo Colts
SM-pronssi 1997 Turku Trojans
SM-hopea 1998 (Vaahteramalja Team MVP), 1999 Turku Trojans (Vaahteramalja Team MVP)
SM-hopea 2001 Helsinki Roosters
SM-kulta 2000, 2002 Vaahteramalja Team MVP, 2003, 2004 (Vaahteramalja Game MVP), Helsinki Roosters
SM-pronssi 2005 Helsinki Roosters
all stars 1999
all stars 2001
all stars 2002
all stars 2003
all stars 2004
1997 SAJL Vuoden Tulokas
1998 Vuoden Etenijä
1999 Vuoden Etenijä
2001 Vuoden Etenijä
2002 Vuoden hyökkääjä
2003 Vuoden Etenijä
2004 Vuoden hyökkääjä
Nuorten maajoukkue
U19 EM-kultaa 1996, Wiesbaden, Saksa. (Turnauksen Hyökkäyksen MVP, Finaalin MVP, Joukkueen MVP, Paras RB, Eniten maaleja)
Team Europe 1997, New Orleans, USA
Suomi-Ruotsi maaottelut 1994, 1996
Miesten maajoukkue
EM-kultaa 1997, Bolzano Italia
EM-kulta 2000, Hampuri, Saksa
EM-hopea 2001, Frankfurt, Saksa
Suomi-Ruotsi maaottelu 1997, 2004
Japan Bowl 1998, Tokio
NFL Europe Camp 2002, Tampa Florida (leiri keskeytyi olkapäävamman vuoksi)
Vantaalainen Jarmo Lahti on yksi suomalaisen jenkkifutiksen jättiläisistä̈ muutenkin kuin fyysisen kokonsa puolesta. Jarmo Lahden ura ja panos Suomessa pelatun amerikkalaisen jalkapallon kehittäjänä on ollut mittava ja monipuolinen. Hän on neljän vuosikymmenen ajan (36+ vuotta) tehnyt menestyksekästä̈ työtä lajin eri osa-alueilla junioreista maajoukkueeseen. Jarmo Lahden ura lajin piirissä jatkuu edelleen.
Hänen uransa alkoi pelaajana Vantaan TAFT:ssa vuonna 1982 tight endiä. Ura jatkui seitsemäntoista kauden ajan pääosin hyökkäyksen linjassa ensin TAFT:ssa vuoteen 1992 ja sen jälkeen Roostersissa vuoteen 1998 asti. Pelaajana Lahdella on 5 SM-kultaa (1985 TAFT, 1995-1998 Roosters) 3 SM-pronssia (1989 TAFT, 1993, 1994 Roosters). Hänet on valittu vuonna 1989 Vaahteraliigan All Stars-joukkueen hyökkäyslinjaan.
Kansainvälisiä pelejä Lahti koki ensin vuonna 1986, kun Vantaa TAFT voitti seurajoukkueiden Euroopan mestaruuden eli Eurobowlin Amsterdamin Olympiastadionilla. Ruotsin pääsarjassa Lahti blokkaili Göteborg Giantsin riveissä 1992-1993. Sen jälkeen hän pelasi Roostersin mukana eurooppalaisten huippujoukkueiden FLE-sarjassa 1994 sekä vuosina 1996-1998 Eurobowl turnauksessa, jolloin joukkue selvisi kahdesti välieriin.
Miesten maajoukkueessa Jarmo Lahti pelasi aloittavana vasempana guardina vuodet 1989-1991. Maajoukkue sai EM-hopeaa 1989 Saksan ja 1991 Helsingin kisoista.
Pelaajauransa päättymisen jälkeen Lahti on toiminut valmentajana. Roostersin miesten joukkueessa hän on ollut mukana eri rooleissa vuodesta 2000 lähtien ja ollut mukana voittamassa kymmenen Vaahteramaljaa. Apuvalmentaja roolissa Lahti voitti Roostersissa IFAF Champions League -mestaruuden 2014.
Roostersin nuorisojoukkueissa Lahti keräsi kansallisia mestaruuksia kolme kappaletta U-21 sarjassa sekä kolme kertaa U19. Lahti johdatti vuonna 2009 Roostersin juniorit ensimmäisenä suomalaisseurana matkalle USA:han. Roostersin U13 ja U15 joukkueet pelasivat New Yorkin Oceansidessa paikallisia joukkueita vastaan. Jarmo Lahti palkittiin vuonna 2013 SAJL:n vuoden nuorisovalmentajana.
Roostersin naisten joukkueen päävalmentajana Roosters sai SM-kultaa 2016 ja SM-hopeaa 2015, 2016.
Vuosina 2000-2001 hän toimi miesten maajoukkueen hyökkäyslinjan valmentajana saavuttaen EM-kultaa 2000 ja EM-hopeaa 2001.
Hän on ottanut vastuuta myös seurajohtamisesta ja toiminut Vantaa TAFT:in puheenjohtajana 1997-2000 ja Roostersin puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana vuoden 2000-2019. Tämän lisäksi Jarmo Lahti ehti toimia myös Vaahteraliigan ja 1- divisioonan erotuomarina vuosina 1983-1986 sekä 1997-2000.
2009 Lahti palkittiin SAJL:n hopeisella ansiomerkillä.
Risto Luostarinen on toiminut SAJL:n puheenjohtajana kahteen otteeseen (1981-1982 ja 1988-1992), varapuheenjohtajana kerran 1979-1980 sekä hallituksen jäsenenä sekä 80- että 90-luvuilla yhteensä seitsemän vuotta. Lisäksi Luostarinen toimi Euroopan liiton varapuheenjohtajana 1988-1993. Munkassa Luostarinen ehti toimia varapuheenjohtajana vuosina 1979-1980. Luostarinen oli mukana myös perustamassa lippupallotoimintaa Suomeen sekä kirjoitti Beach jefun säännöt. Luostarisen yhtäjaksoinen toiminta SAJL:ssä sen perustamisesta eteenpäin läpi ensimmäisen vuosikymmenen edesauttoi amerikkalaisen jalkapallon juurtumista Suomen liikuntakulttuuriin ja SAJL:n jäsenyyttä suomalaisessa urheiluyhteisössä.
Luostarinen pelasi koko peliuransa 1980-1987 Munkan pelinrakentajana. Luostarinen tuotti Suomeen ensimmäisen ammattivalmentajan coach Dean Launin Modesto, Kaliforniasta. Laun toimi Luostarisen high school -valmentajana. Maajoukkueessa Risto Luostarinen oli mukana vuonna 1985 ja voittamassa Suomen ensimmäistä Euroopan mestaruutta. Peliurallaan Vaahteraliigassa Luostarinen saavutti yhden Suomen mestaruuden (1981) ja kaksi SM-hopeaa (1980,1982).
Peliura
1980-1987 Munkka (myöh Colts) QB
Maajoukkueura
1985 QB
Muu toiminta lajin parissa
1979-1980 SAJL vpj
1979-1980 Munkka vpj
1981-1982 SAJL pj
1983-1987 SAJL hallituksen jasen
1988-1992 SAJL pj
1988-1993 EFL/EFAF vpj
1980-1991 SAJL erotuomari
1995-1996 SAJL hallituksen jasen
Saavutukset
1980, 1982 Munkka SM-hopea
1981 Munkka SM-kulta
1985 Maajoukkue EM-kulta
(s. 1981, aktiiviuran mitat 200cm cm ja 128 kg) Klaus Alinen aloitti uransa Pori Bearsissa vuonna 1999 ja edusti Suomessa. Vaahteraliigassa pelatessaan myös Seinäjoki Crocodilesia, Rauma Stormia ja Turku Trojansia.
Aloitti ammattilaisuransa sisempänä laitahyökkääjänä 2004 Berlin Thunder -joukkueessa. Vain neljä vuotta lajia harrastaneena Alinen teki kovaa jälkeä ammattilaisena. Kolmen vuoden aikana NFL Europessa Alinen otti 14 kiinniottoa, joilla eteni 98 jaardia 7 jaardin keskiarvolla. NFL-Eurooppaliigan viikon kansalliseksi pelaajaksi Alinen valittiin viikolla 10 vuonna 2005. 2004 Alinen oli voittamassa liigan mestaruutta World Bowlia kesäkuussa Berlin Thunderin riveissä. Frankfurt Galaxy hävisi Alisen Thunderille 30-24.
Klaus Alinen allekirjoitti tammikuussa 2006 kaksivuotisen sopimuksen NFL joukkue Atlanta Falconsin kanssa. Ensimmäinen vuosi kului NFL:n kansainvälisten pelaajien kehitysohjelmassa ja Alinen pääsi pelaamaan erikoisjoukkuetilanteita pre seasonilla mm. Japan Bowlissa Tokiossa. Ankara taistelu paikasta joukkueeseen loppui 2007 elokuussa, kun hänet leikattiin leirin lopussa varsinaisesta miehistöstä.
Kevätkauden 2007 Alinen pelasi Berlin Thunderissa ja joukkue hävisi Wordl Bowlin 27-21 Amsterdam Admiralsille. Klaus Alinen sai ottelussa huomattavan paljon peliaikaa.
Seurat Suomessa:
Pori Bears 1999-2002, 2008
Seinäjoki Crocodiles 2003
Turku Trojans 2004
Rauma Sea City Storm 2007
Nuorten maajoukkue: EM-4. 2000
Miesten maajoukkue: 2003, 2006
Ammattilaiseurat:
NFL Europe Berlin Thunder 2004-2005
– tilastot 2005: 8 kiinniottoa, 33 jaardia, 1 maali
Atlanta Falcons 2005
– pelasi viidessä esiottelussa NFL:ssä International Player Development Squad –sopimuksella.
Saavutukset:
SM-hopeaa 2004
SM-sarja all stars 2004
NFL Europen mestari 2004 Berlin Thunder
NFL Europen finalisti 2005 Berlin Thunder
NFL Europen Viikon kansallinen pelaaja 2005
Seinäjokelainen Juha-Markus Laitila oli peliurallaan reilun vuosikymmenen ajan yksi merkittävimmistä kotimaisista hyökkäyslinjapelaajista niin seura- kuin maajoukkueessa. ”Paavo” Laitilan toiminta lajin parissa on jatkunut yli 30 vuotta, ja jatkuu edelleen.
Peliura käynnistyi A-nuorten eli U21 sarjassa 1988. Pelipaikkoja olivat nose guard, fullback ja offensive line. Crocodilesin edustusjoukkueessa Laitila pelasi vuodet 1988-2002 pääosin vasempana hyökkäyksen tacklena ja jonkin verran puolustuslinjassa.
Vaahteraliigassa hän voitti SM-kultaa 2001 ja SM-hopeaa 2000 sekä SM-pronssia 1996 ja 2002.
Laitila on valittu Vaahteraliiga All Starsiin yhteensä seitsemän kertaa 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2001 ja 2002. Lisäksi Laitila on valittu Vuoden pelaajaksi vuonna 1998.
Miesten maajoukkueessa ulottuva 197cm, 125kg Juha-Markus Laitila esiintyi vuosina 1993-1998. 1993 Laitila voitti EM-kultaa. Laitila otti mittaa japanilaisista linjapuolustajista, kun Suomen maajoukkue pelasi Tokiossa 1998 Japan-Finland Eurobowl -ottelun, joka kuului NFL pre season ottelun Green Bay Packers-Kansas City Chiefs tapahtumiin. Lisäksi Juha-Markus Laitila on pelannut Suomi-Ruotsi otteluissa neljästi. Vuoden 1995 Suomi-Ruotsi-ottelussa hänet valittiin MVP-pelaajaksi. Aloituskokoonpanon pelipaikkana oli koko maajoukkueuran ajan hyökkäyksen vasen tackle.
Kansainvälisiä otteluita Laitala pääsi kokemaan Eurobowl-sarjassa 2002, jolloin Seinäjoki Crocodiles eteni välieräotteluun saksalaista Braunschweig Lionsia vastaan. Lions kukisti suomalaiset vaivoin 15-7.
Laitila on toiminut peliuransa jälkeen edelleen lajin parissa. Hän on valmentanut Crocodilesin edustusjoukkueen hyökkäyksen linjaa sekä juniorijoukkueita. Nuorten valmentajana Laitila on ollut mukana pokkaamassa ikäkausimestaruuksia U15-sarjassa 2016 ja U17-sarjassa 2017. Seinäjoki Crocodilesin Hall Of Fame:en Juha-Markus Laitila valittiin vuonna 2007 numerolla 1.
Laitila toimii Crocodiles edustusjoukkueen urheiluryhmän tiiminvetäjänä: Tiimille kuuluvat valmennus-, pelaajasopimukset sekä huollon järjestely eli käytännössä kaikki, mikä tapahtuu peli- ja harjoitusalueilla.
Laitilalle on myönnetty SAJL:n pronssinen ansiomerkki 2014.
Harri ”Nappi” Kaasinen pelasi koko peliuransa Suomessa edustaen East City Giantsia. Kaasinen ehti urallaan pelata useita pelipaikkoja, mutta parhaiten Kaasinen muistetaan laitahyökkääjänä. Kaasinen edusti Suomea EM-kisoissa viiteen otteeseen (1983,1985,1987,1989,1991) saavuttaen yhden Euroopan mestaruuden, kolme hopeaa ja yhden pronssin. ECG:n riveissä Kaasinen saavutti neljä Suomen mestaruutta (1984,1991,1992,1993), yhden hopean (1989) ja kaksi pronssia (1983,1986). Laitahyökkääjänä Kaasisen henkilökohtaisiin ennätyksiin kuuluu 17 kiinniottoa yhdessä ottelussa sekä yhden kauden kiinniottotilastojen kärkisijoja. Kaasinen on valittu Vuoden pelaajaksi 1991 ja samana vuonna hän oli myös Vaahteramaljan MVP. Vuosina 85-86 Kaasinen pelasi Yhdysvalloissa ja oli All-American candidate FSC:n joukkueessa.
Mittavan peliuran lisäksi Kaasinen toimi ECG:n toiminnanjohtajana vuosina 1990-1996 ja liittohallituksen jäsenenä. SAJL:ssä Kaasinen toimi lisäksi tv-toimittajana ja tuottajana vuosina 1994-1996 sekä Vaahteramaljan järjestäjänä.
Peliura
1982-1994 ECG DE, DB, WR, K, QB
Maajoukkueura
1985 CB
1987 WR/QB
1989 WR
1991 WR
Muu toiminta lajin parissa
? Liitto Vaahteramaljan järjestäjä
1990-1996 ECG Tj
?-1996 Liito Jäsen
1994-1996 Liitto Tv-toimittaja/tuottaja
Saavutukset
1984, 1991, 1992, 1993 ECG SM-kulta
1989 SM-hopea
1987 EM-pronssi
1983, 1989, 1991 EM-hopea
1985 EM-Kulta
1983, 1986 SM-pronssi
Henkilökohtaiset palkinnot
1991 ECG Vuoden Urheilija Aj
1991 ECG Vaahteramalja MVP
1985-1986 FSC, USA All American candidate
ECG Vuoden Etenijä
Keijo Kaurissaari (s. 1960, 190cm, 93kg,) pelasi vuosina 1980-1988 East City Giantsissa ja 1989 Espoo Raidersissa. Yhtenä lajin uranuurtajista Kaurissaari oli peliurallaan All stars-puolustuksen linjamies ja edusti Suomea lajin kolmissa ensimmäisissä EM-kisoissa 1983,1985 ja 1987.
Kaurissaari oli yksi 1980-luvun dominoivimmista linjapuolustajista. Hän pelasi nose guardia ja defensive tacklea ja sijoittui Vaahteraliigan tilastoissa 1984-1987) sijalle 10. kaikkien aikojen taklaajatilastossa 116 taklauksella. Parhaassa ottelussaan hän taklasi 9 soolotaklausta.
Maajoukkuetilastoissa (1983-1987) Kaurissaari keräsi viidenneksi eniten taklauksia, yhteensä 21 kpl ja maajoukkuepuolustajien viidenneksi tilastossa. Tuotteliaimmassa ottelussa hän keräsi yhteensä seitsemän taklausta.
Saavutukset:
SM-hopea 1981 East City Giants
SM-pronssi 1983 East City Giants
SM-kulta 1984 East City Giants
SM-pronssi 1986 East City Giants
all stars 1983
all stars 1985
all stars 1986
all stars 1987
EM-hopea 1983
EM-kulta 1985
EM-pronssi 1987
Efe Evwaraye on yksi suomalaisen jenkkifutiksen kaikkien aikojen pelaajista. Hänen uransa alkoi Vaasa Vikingsin junioreissa vuonna 2002 ja päättyi Royalsissa vuonna 2017. Uransa aikana hän ehti pelata Suomessa myös Roostersissa, Crocodilesissa, Butchersissa ja Wolverinesissa ja ulkomailla Saksassa Kiel Baltic Hurricanesissa ja Ruotsissa Tyresö Royal Crownsissa. Kaikissa seuroissaan Evwaraye edusti merkittävällä tavalla voittamisen kulttuuria ja johtajuutta.
Ammattilaisura NFL Europessa jäi vaaksan päähän. Kuusi suomalaista pelaajaa sai kutsun maaliskuun alussa 2007 alkaneelle NFL Europen harjoitusleirille Tampaan Floridaan. Ensimmäisen viikon aikana valituista kansainvälisestä pelaajasta karsittiin 48 pelaajaa liigaan. Suomalaisista Iiro Luoto, Seppo Evwaraye ja Jarmo Rantanen pääsivät sopimuksiin, mutta 21-vuotias, 188cm pitkä ja 108kg painanut Efe Evwaraye leikattiin Berlin Thunderin lopullisesta miehistöstä.
Evwarayella on kaksi Suomen mestaruutta ja kaksi SM-hopeaa, EM-pronssi ja U19 Pohjoismaiden mestaruus. Urheilutoimittajien liitto ry on valinnut Evwarayen parhaaksi amerikkalaiseksi jalkapalloilijaksi vuosina 2010 ja 2011. Tämän lisäksi hänet on valittu kolme kertaa Vaahteraliiga All Starsiin, vuoden puolustajaksi 2009 ja ensimmäisellä kaudellaan 2003 Evwaraye valittiin Vuoden Tulokkaaksi. Vaahteraliigassa.
Miesten maaottelut: 18
Nuorten maaottelut: 5
Heikki ”Hexi” Jäättelä on yksi lajin pioneereistä Suomessa. Saapuessaan 30 vuotta sitten (1975) vaihto-oppilaskauden jälkeen Yhdysvalloista, oli hän organisoimassa ensimmäisiä jenkkifutisotteluita Suomessa: vuonna 1976 Munkkiniemen yhteiskoulu kohtasi Tapiolan yhteiskoulun kahteen kertaan. Ottelut pelattiin tietysti ilman varusteita! Ensimmäisen ottelun, joka pelattiin ”Behind the Machine”, eli Koneen rakennuksen takana, voitti Hexin joukkue Munkka. Samassa joukkueessa pelasi myös mm. Risto ”Repe” Luostarinen.
Tapiolan Silkkiniityllä pelatun toisen ottelun voitti puolestaan Tapiolan yhteiskoulu. Tämän jälkeen vauhtia ja kokemusta jenkkifutikseen haettiin pelaamalla Amerikan suurlähetystön merijalkaväen sotilaita vastaan – tietty edelleen ilman varusteita.
Riston ja Hexin tiet erkanivat, kun Hexi lähti Poliin opiskelemaan. Risto oli mukana Munkkiniemen MAJS:n perustamisessa ja Hexi puolestaan jenkkifutisseura Polin perustajajäsenenä. Hexi ja Poli olivat mukana jo vuoden 1979 SyysCupissa, jossa ykköseksi tuli East City Giants.
Vuonna 1980 pelattiin ensimmäistä kertaa amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruudesta. Tämän ensimmäisen mestaruuden voitti Poli. Kultamitalien lisäksi Hexi palkittiin All Stars QB-valinnalla kauden 1980 päätteeksi. Hexi valittiin vielä kaksi kertaa uudestaan All Stars -pelinrakentajaksi.
80-luvun alun Parhaan pelinrakentajan -titteli, jos sellainen olisi, kuuluisi varmasti ja ilman soraääniä Hexille. Hän oli mukana myös pelinrakentajan maajoukkueessa legendaarisella Castelgiorgion matkalla lajin ensimmäisissä Euroopan mestaruuskisoissa vuonna 1983 Italiassa. Kun hopeiset EM-mitalit käytiin vuonna 1985 Milanossa vaihtamassa kultaisiin, oli myös Hexi mukana maajoukkueen pelinrakentajana. Pelaajauransa Hexi päätti EM-kultavuonna East City Giantsissa.
Pelaajaura
1979 Poli SyysCup
1980 Poli SM-kulta
1981 Poli SM-pronssi
1982 Poli SM-pronssi
1983 Poli SM-hopea
1984 Poli SM-pronssi
1985 East City Giants SM V
Maajoukkueura
1983 EM-hopea Castel Giorgio, Italia
1984 Suomi vs William Jewell College, USA
1985 EM-kulta Milano, Italia
Henkilökohtaiset saavutukset
1981 all stars
1982 all stars qb kunniamaininta
1983 all stars qb kunniamaininta
1984 all stars qb
Seppo Evwaraye aloitti amerikkalaisen jalkapallon teini-iässä, lippupallon parissa. Kun tuohon aikaan vaadittava ikä kontaktipelaamiseen tuli täyteen, Seppo löysi oman lajinsa heti. Vaasa Vikingissä debyyttinsä tehnyt puolustuksen linjamies säväytti heti jo aikuisten sarjoissa kovalla intensiteetillään, sekä voiman että nopeuden yhdistelmällä. Jo nuorena Seppo päätti panostaa lajiin kaiken mitä voi, ja perheensä tuella pelipaikka löytyi lajin emämaasta, Nebraskan osavaltiosta. Vaihto-oppilasvuosinaan pienen Laurelin kaupungin lukiojoukkueessa Seppo herätti huomiota Nebraska Cornhuskersin yliopistojoukkueessa, ja kahden lukion pelivuoden hän jälkeen saikin stipendin Cornhuskersiin, ensimmäisenä suomalaisena koskaan 1A-tason kouluun.
Viiden pelivuoden aikana Nebraskassa loukkaantumiset hidastivat läpimurtoa, ja kova kilpailu puolustuksen puolella pakotti miehen siirtymään hyökkäyksen linjan puolelle, missä vaasalainen olikin aloittava oikea tackle kahden kauden ajan. Yliopistoura päättyi Alamo Bowlin voittoon kivenkovaa Michigan Wolverinesia vastaan. Nebraskan uran ajalta tarttui mukaan mm. Lifter of the year –palkinto, sekä lukuisia muita seuran ja Big-12 –konferenssin kunniamainintoja. Evwaraye valmistui joulukuussa 2005 Nebraskan yliopistosta 3,2 gpa keskiarvolla viestintätieteet pääaineenaan. Seppo täydensi opintojaan Nebraskan graduate ohjelmassa, jossa hän suoritti opintoja physical education ja exercise science aineinaan.
NFL-varaus jäi saamatta, mutta vapaana agenttina moni seura osoitti kiinnostusta suomalaiseen voimanpesään. Lopulta seuraksi valikoitui Carolina Panthers. Viiden dollarin ja kahden päivän takia työlupa-asiat sotkivat NFL-uran. Seppo oli mukana joukkueen mini campilla.
2007 kaudeksi löytyi osoite Saksasta, Cologne Centurions –joukkueesta, missä Seppo pelasi yhden kauden ajan NFL Europea. Pelipaikkana oli oikea guard. Saman vuoden syksylle Evwaraye pääsi NFL:ään Minnesota Vikingsiin organisaatioon kauden ajaksi International Practise Squad –statuksella, mikä mahdollisti ottelut harjoituskaudella, sekä täyspainoisen harjoittelun joukkueen mukana. Evwaraye pelasi pre season kaudella mm. Iiro Luodon edustamaan New York Jetsiä vastaan.
Kotimaahan paluu oli edessä pitkien loukkaantumisten jälkeen, ja ura täydentyi kahteen perättäiseen Vaahteramaljaan Porvoo Butchersin paidassa.
Peliuran jälkeen Seppo palasi Vaasaan, uudelleenbrändäsi kotikaupunkinsa joukkueen Wasa Royalsiksi, ja valmentajana nosti kahdessa kaudessa seuran II-divarin pohjalta Spagettimaljan voittajaksi, ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2016, Seppo oli Royalsin kanssa Vaahteramaljan kynnyksellä.
Sepon elämänkerta ”Vain muutaman dollarin tähden” julkaistiin kirjana 2010.
Seurat Suomessa:
Vaasa Vikings 1994-1998
Porvoo Butchers 1999, 2009-2010
2009 SM-kulta
2010 SM-kulta
Nuorten maajoukkueet
1997 lippupallon EM-kulta
1998 U19 EM-pronssia
1999 U19 PM-kultaa
Laurel-Concord High School
Pelasi kaksi vaihto-oppilasvuotta linjapelaajana sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa Laurel-Concord high schoolissa Nebraskassa. Valittiin vaihto-oppilasvuosinaan All-Nebraska hyökkäyksen 1. all star miehistöön Omaha World-Heraldin toimesta sekä super-state kunniamaininta Lincoln Journal Starilta vuonna 2000.
1999 osavaltion play offs
2000 osavaltion mestaruus
2000 Nuorten pelaajien Euro all stars valinta
2000 Global Football -turnaus Team Europan joukkueessa Atlanta, Georgiassa
Nebraskan yliopisto
2002 teki yliopiston testiennätyksen juoksemalla 40 jaardin testin 4.99 sekunnissa (isot pelaajat +135kg)
2004 Nebraska Cornhuskers: Kehittynein hyökkäyspelaaja
2004 valinta Nebraskan yliopiston aloittavaan hyökkäykseen perinteiseen Red-White otteluun
2005 Nebraska Lifter-of-the-Year valinta: kyykky 300kg, penkki 215 kg
All-American valintoja mm. PrepStar hyökkäyksessä, SuperPrep puolustuksessa
Big 12 conference Academic All-American 2nd team 2004 & 2005
Ammattilaisura
2006 NFL Carolina Panthers mini camp
2007 NFL Europe Cologne Centurions
2007 Minnesota Vikings International Practice Development Squad -pelaaja
2002 ja 2007 Vuoden jenkkifutaaja Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto
2013 Vuoden valmentaja Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto
Valmennusura
Run 2 Win -juoksukoulu vuodesta 2011
Wasa Royalsin päävalmentaja vuodesta 2012
SAJL kouluttaja vuodesta 2011
Pisimmän uran amerikkalaisessa jalkapallossa suomalaisista judohuipuista teki Veijo Jäsberg. Munkkiniemen Yhteiskoulun kasvatti oli urheillut läpi nuoruutensa monipuolisesti. Hän oli harrastanut mm. pikajuoksua. Hän oli kuusinkertainen SM-mitalisti judossa. Myöhemmässä vaiheessa Jäsberg innostui käsipallosta. Hän toimi lajissa voimavalmentajana, joukkueenjohtajana ja huoltajana HIFK:ssa, Siuntiossa ja Dickenissä. Kahdessa jälkimmäisessä hän voitti Suomen mestaruuden.
Jäsberg aloitti lajin harrastamisen keväällä 1980 ja oli ilmiömäinen kakkoslajissaan. Hänet valittiin all stars -joukkueeseen tacklen paikalle 1981-1983. SM-kultaa Jäsberg voitti 1982, 1983 ja 1986 Roostersin riveissä.
Suomen maajoukkuetta hän edusti vuodet 1983-1984. 180cm pitkä ja 104kg painava Jäsberg oli Suomen joukkueen toiseksi painavin pelaaja Castel Giorgion EM-kisoissa 1983. 35-vuotias Jäsberg oli joukkueen isähahmo. Päävalmentaja Jones antoi hänelle erivapauden juoda päivittäin oluen kylän tavernassa.
Veijo Jäsberg oli vanhan liiton mies, jolla oli räjähtävä lähtönopeus ja uskomattoman nopeat kädet. 1985 maajoukkuetesteissä hän oli yksi vahvimmista pelaajista: penkki 200kg ja etukyykky 195kg.
Veijo Jäsberg oli yksi suomalaisen jenkkifutiksen alkuvuosien ehdottomista profiilipelaajista. Entisenä maaottelutason judokana sekä SM-tason voimanostajana ja käsipallovalmentajana hänellä oli tietoa ja ymmärrystä siitä, millaista asennetta ja tekemistä huipulle pääseminen ja siellä pysyminen vaatii. Tämän tietotaidon Jäsberg toi oman seuransa Roostersin ja miesten maajoukkueen käyttöön. Hänen fyysinen voimansa ja useassa eri palloilulajissa kehittynyt pelisilmänsä loi jykevän pohjan Roostersin tavaramerkiksi muodostuneelle vahvalle juoksupelille. Jäsbergin ulkoinen olemus yhdistettynä isällisen rauhoittavaan käytökseen takasi merkittävästi niin Roostersin kuin maajoukkueenkin menestystä 1980-luvun puoliväliin saakka.
Pelaaminen lisäksi Jäsberg kykeni myös hyödyntämään omia kontaktejaan ja verkostojaan koko lajin hyväksi. Omalla arvovallallaan hän edisti kiven takana olleiden kenttävuorojen saamista myös jenkkifutaajien käyttöön. Hänen mukaantulonsa lajiin oli myös aikanaan uutinen, joka noteerattiin laajasti mediassa.
Veijo Jäsberg piti jenkkifutareiden puolta, kun laji aiottiin siirtää nurmikentiltä 1980-luvun alussa hiekalle. Jäsberg kävi juttelemassa Urheiluviraston väen kanssa ja vakuutti heidät ettei jenkkifutis sopinut hiekkakentille. SAJL:n toimisto sijaitsi Kisahallin kellarikerroksessa muutamia vuosia 2000-luvulla. Välittömän luonteen omanneella Jäsbergillä oli tapana huudella toimiston suuntaan – mitäs ne hiiret täällä rapistelee!
Veijo Jäsberg menehtyi kesällä 2023 pitkäaikaisen sairauden murtamana.
”Elämä on kuin sporttia, startti- ja loppuviiva. Siinä välissä ei tsemppi saa loppua kesken”, kirjoitti Veijo itse.
Miesten maaottelut: 3
Juha Vuopio aloitti uransa Potter Valleyn lukiossa Kaliforniassa potkaisijana ja puolustuksen endinä vuonna 1979. Suomeen palattua hänen peliura jatkui ensin samalla pelipaikalla Polin joukkueessa, kunnes kaudelle 1981 pelipaikka vaihtui laitahyökkääjäksi. Laitahyökkääjänä hän hallitsi useampana vuonna Vaahteraliigan kiinniotto ja jaardiennätystä ja oli liigan All-Stars laitahyökkääjä. Liigassa hänen saavutuksiin luetaan 1 SM-kulta sekä kolme hopeaa ja kolme pronssia. Vuoden 1986 Vaahteramaljassa syntyi myös 97 jaardin maali kiinniotosta.
Maajoukkueessa Vuopio ehti saavuttaa EM-hopeaa 1983 ja EM-kultaa vuonna 1985. Vuopio teki myös Suomen maajoukkueen historian ensimmäisen virallisen pistesuorituksen vuoden 1983 EM-kisoissa.
Peliura
1979 Potter Valley Bearcats, CA, USA K/DE
1980-1985 Poli DE,WR, KR, PR
1986 FT Scotch WR,KR,PR
Maajoukkueura
1983-1985 WR
Valmennusura
1984-1986 apuvalmentaja Poli – FT Scotch
Saavutukset
1979 NWL High School Champions
1980 SM-kulta (Poli)
1983, 1985, 1986 (Poli, FT Scotch)
1981, 1982, 1984 SM-pronssi (Poli)
1983 EM-hopea
1985 EM-kulta
Oman peliuransa aikana Mika ei ollut pelkästään pelipaikkansa parhaimmistoa vaan toi lajia esiin myös muissa yhteyksissä positiivisella tavalla. Oli varmasti 1990-luvun puolivälissä yksi tunnetuimmista jenkkifutareista, kiitos Itäkeskuksen mainosten tuoman julkisuuden. Mika oli myös aina valmis toimimaan lajimannekiinina eri yhteyksissä.
Seurat
Aikuiset: 1991 – 2000, 2010 Helsinki Roosters, OL
Nuoret: 1990-1993, Helsinki Roosters OL
Kansainväliset sarjat
1994 FLE Roosters
Eurobowl/EFL 1996 – 1999 Roosters
SM-mitalit
Pelaajana
SM-kultaa 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 Roosters
SM-hopea 1991
SM-pronssi1992-1994
Valmentajana
Naisten SM-kulta (Helsinki Demons) 2014-2015
Naisten lippupallo SM-kulta (Helsinki Demons) 2014
Naisten EM-kulta 2015
Maajoukkue
1995 EM-kultaa
1998 Japan Eurobowl
6 maaottelua
SAJL all stars
1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999
Muut
1995 EM-all stars
2015 SAJL vuoden valmentaja
Ilta-Sanomat teki listan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kymmenestä jenkkifutiksen ”supermiehestä”. Oppo Nyrövaara oli listalla, edellään ja takanaan Hall of Fame-pelaajia. Nyrövaaran asemaa eri joukkueiden liideriänä kuvaa ehkä parhaiten se, että hän oli aina parhaimmillaan ns. suurissa otteluissa, joissa johtavien pelaajien pitää pystyä auttamaan joukkuetta menestymään. Pallopelissä kuin pallopelissä Nyrövaaraa auttoi hänen absoluuttinen pallosilmänsä.
Jan-Erik Nyrövaara aloitti jenkkifutisuransa syksyllä 1982 vain 15-vuotiaana ja oli ensimmäisiä ns. toisen sukupolven pelaajia ja Coltsin johtavia pelaajia seuran uudessa nousussa 80-luvun loppupuolella. Hän oli aloittavan kokoonpanon pelaaja ensimmäisestä Vaahteraliigaottelustaan lähtien 16-vuotiaana Munkka vs. Rams. Pelaajaura Vaahteraliigassa kesti yhdeksän kautta, joista pääosa sujui puolustuksen takakentällä.
Nyrövaara on voittanut SM-kultaa 1989 ja hopeaa 1998. Hänet on valittu Vaahteraliigan All Stars-joukkueeseen vuosina 1986, 1987 ja 1989. Vaahteramaljan MVP:ksi hänet on valittu 1989
Nyrövaara debytoi maajoukkueessa kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana 17-vuotiaana kahdessa ottelussa William Jewell Collegea vastaan 1984. Maajoukkueessa hän on voittanut EM-pronssia 1987 Helsinki/Espoon kisoissa.
Finaali- ja välieräottelut olivat sekä edustus- että juniorijoukkueissa tilastollisestikin hänen parhaitaan. Vaahteraliigan loppuottelussa 1989 Nyrövaara tyhjensi pöydän voittamalla Suomen mestaruuden lisäksi kaikki ottelussa jaetut palkinnot.
Divisioonassa pelatun Itä-Länsi kauden päätöspelissä 1990 hänet valittiin ottelun MVP:ksi.
Oma kappaleensa näissä tarinoissa on seurajoukkueessa pelatut kansainväliset pelit, joissa panos on luonnollisesti normaalia kotimaista peliä korkeampi: Neuvostoliiton maaperällä pelatussa ensimmäisessä virallisessa jenkkifutispelissä Nyrövaara teki syötönkatkon ja palautti sen 67 jaardia maaliin. Skotlannissa pelatussa ystävyysottelussa hän teki ottelun ainoan maalin ja pistesuorituksen Glasgow Lionsia vastaan ja valittiin ottelun MVP:ksi Coltsin voittaessa 6-0.
Oman seuran (Colts) sisäiset all time-tilastot 1980- ja 1990-luvuilla (tilastot puutteelliset) osoittavat nekin Nyrövaaran johtavan aseman pelaajana. Niiden mukaan hänellä on eniten syötönkatkoja (yli 2 x enemmän kuin tilaston seuraavalla), eniten maahanlyöntejä (yli 2 x enemmän kuin tilaston seuraavalla), toiseksi eniten taklauksia, viidenneksi eniten kiinniottojaardeja ja paras kiinniottojaardien keskiarvo (19,8 yd/catch).
Lisäksi Nyrövaaralla on A-juniorien SM-kulta vuodelta 1985 ja kaksi SM-hopeaa sekä iso tukku voittoja nuorten valmentajana kuten U19 EM-kulta 1996 sekä kolme ikäkausimestaruutta.
Valmentajaura:
– Coltsin ensimmäisten lippupalloilijoiden valmentaja kahdella kaudella 1984-1985
– Colts A- ja B-junioreiden puolustuksen koordinaattori 1992-1995
– Colts-edustusjoukkueen puolustuksen koordinaattori 1994-1995
– U19 maajoukkueen puolustuksen koordinaattori 1996
– Salo Scorpionsin pelaajavalmentaja 2010
– SAJL:n tekniikkaleirin valmentaja 2011
– Kehitysmaajoukkueen DB-valmentaja 2013
– Espoo Devilsin D-junioreiden puolustuksen valmentaja 2014
– Espoo Devilsin D-junioreiden puolustuksen valmentaja 2014
– EM-kulta 1996 (puolustukselle tehtiin kisoissa yhteensä vain kolme maalia)
– 3 x SM-kulta (1993, 1994, 1995)
– SM-hopea (2014) o SM-pronssi 1992
– SAJL vuoden nuorisovalmentaja 1995
– Ottelutilasto valmentajana: 46 voittoa, 9 tappiota, 1 tasapeli (voitto% 82)
– Vuosien 1992-1996 Colts-junioreista kasvoi sukupolvensa parhaimmistoa, joista tuli moninkertaisia EM- ja SM-mitalisteja
– Pelaajia, joita valmentanut useamman vuoden (mm.): Marko Vartiainen, Ville Tarvainen, Timo Winqvist, Thomas Östman, Juuso Marno ja Aki Pystynen.
Seuratoimijana:
– toimi seura-aktiivina Coltseissa 1992-1995 mm. hallituksen puheenjohtajan
– AJS Kotleticsin perustajajäsen (hyvän mielen jefuseura, joka vei lajisanomaa maakuntiin ja Etelä-Eurooppaan)
– co-writer, co-producer ja co-performer ensimmäisessä jenkkifudisaiheisessa biisissä/videossa “Tule taklaamaan”, joka esitettiin MTV-kanavalla (1990)
Miesten maaottelut: 2
Markku Rannema aloitti peliuransa hyökkäyksen linjan laidassa täkkelinä kaudella 1980 East City Giantsin joukkueessa, mutta löysi todellisen pelipaikkansa vuonna 1982 siirryttyään centeriksi. Uran jatkuessa aina vuoteen 1995 asti mies ehti tulla tutuksi useimmille puolustajille taitavana blokkaajana, joka pelasi jokaisen yrityksen täysillä. Liigauran aikana hän keräsi lukuisia henkilökohtaisia All-Star nimityksiä sekä 5 SM-kultaa, 3 hopeaa ja 3 pronssia.
Maajoukkueurallaan Rannema ehti edustamaan Suomea kolmissa EM-kisoissa saavuttaen EM-hopeaa vuonna 1983, EM-kultaa 1985 ja EM-pronssia 1987. Pitkän ja kunniakkaan peliuran lisäksi Rannema ehti toimia seuransa hallituksen jäsenenä vuosina 1983-1987 sekä liiton tilintarkastajana kymmenen vuotta. Rannema ylitti myös ensimmäisenä pelaajana 100. liigaottelun rajapyykin.
Peliura
1980-1995 ECG T,C
Maajoukkueura
1983-1987 C
Saavutukset
1984,1991,1992,1993,1994 SM-kulta (ECG)
3 SM-hopeaa
3 SM-pronssia
EM-kulta 1985
EM-hopea 1983
EM-pronssi 1987
Muu toiminta
1983-1987 Hallituksen jäsen ECG
1983-1985 Erotuomari
1987-1997 Liiton tilintarkastaja
Timo Blomqvist (1968-2021) oli pelipaikallaan (RB) ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista pelaajista. Hänellä oli ratkaiseva merkitys Vaahteramaljoissa 1995,1996,1997 ja 1998 Helsinki Roostersin voitoissa. Hän oli myös isossa roolissa EM-finaalissa 1995, jonka Suomi voitti.
Blomqvist oli pelaajana ainutlaatuinen yhteys ketteryyttä, voimaa ja luontaista kykyä tehdä isoja pelejä koviakin puolustuksia vastaan, vastustajajoukkueiden valmentajat luulivat häntä useamman kerran amerikkalaisvahvistukseksi kansainvälisessä ottelussa.
- 1995 Vaahteramalja XVI Blomqvist teki 52 jaardin maalin. Roosters katkaisi Giantsin valtakauden ja voitti 36-14.
- 1996 Vaahteramalja XVII:ssä Helsinki Roosters voitti huikean jännittävässä ottelussa East City Giantsin 22-23. Toisella puoliskolla Blomqvist juoksi lähietäisyydeltä 9-17 tilanteen. Vaahteramalja XVII ratkesi 10 sekuntia ennen loppuvihellystä, kun Timo Blomqvist teki option-pelin päätteeksi ratkaisumaalin.
- 1997 Vaahteraliiga XVIII:ssä Blomqvistia kuvattiin lehdistössä varoituskolmion muotoisena yhden miehen kuljetusliikkeenä. Finaalissa hän oli pitelemätön. Kauden aikana Blomqvist eteni ainoana hyökkääjänä yli 1000 jaardia Vaahteraliigan runkosarjassa.
- 1998 Vaahteramalja XIX:ssä Timo Blomqvist oli jälleen elementissään ja juoksi kaksi maalia Roostersin voittaessa Turku Trojansin 42-26.
Timo Blomqvist menehtyi äkillisesti 29.6.2021. Hänen muistoa kunnioitettiin pitämällä kauden 2021 Vaahteraliigan 4. kierroksen otteluissa hiljainen hetki.
Seurat
Nummela Wildcats (Lohja Lions) 1989-1991
Espoo Colts 1992-1994
Helsinki Roosters 1995-1998
Kansainväliset sarjat
Eurobowl/EFL 1996,1997,1998
SM-mitalit
SM-kultaa 1995,1996,1997,1998
Maajoukkue
EM-kulta 1995
5 maaottelua
SAJL all stars
1995,1996,1997 RB
Veikko Lamminsalo on toiminut erotuomarina vuodesta 1985 alkaen eli kuluvan kauden päättyessä neljäkymmentä vuotta. Erotuomaritehtävien ohella Lamminsalo on ollut AJEK ry:n puheenjohtajana viisi vuotta sekä varapuheenjohtajana viisitoista vuotta. SAJL:n liittohallituksen jäsenenä hän on ollut viisitoista vuotta ja seurahallituksen jäsenenä yhdeksäntoista vuotta. Lisäksi hän on ollut IFAF:n erotuomarikomitean jäsenenä seitsemän vuotta.
Lamminsalon tinkimätön lähestymistapa erotuomaritoimintaan yhdistettynä hänen rakentavaan ja sovittelevaan persoonaansa on merkittävästi edistänyt ja kehittänyt erotuomaritoimintaa sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla. Hän on toiminut ainoana suomalaisena sekä naisten, miesten että nuorten MM-kisoissa erotuomarina. Viimeisimpänä komennuksenaan U19 MM-kisat Kanadassa, jossa hän toimi loppuottelun päätuomarina.
Hän on tuominnut kaikkiaan 1150 peliä. Kansainvälisillä kentillä hän aloitti jo vuonna 1991. EuroBowl II, USA Senior World Championship I, Women World Championship I, Junior World Championships neljä kertaa neljä:ssä eri maassa, Ruotsin SAFF Superserien 1993-1994, Eurooppalainen ammattilaisliiga FLE 1995-1996, Irlannin liiga Irish Football League 1998-2002.
Lisäksi Lamminsalo on toiminut EFAF Technical Committeen jäsenenä 2002-2008 ja kouluttanut erotuomareita jo vuodesta 1988 sekä Suomessa että ulkomailla.
Vuoden Liigatuomariksi Veikko Lamminsalo on valittu neljätoista kertaa:
1997, 2003, 2004, 2007, 2009, 2001, 2014, 2016-2019 ja 2023
Lamminsalolle on myönnetty SAJL:n hopeinen ansiomerkki vuonna 2009.
Amerikkalaista jalkapalloa Lamminsalo pelasi cornerbackin ja defensive endin paikoilla vuodet 1985-1986 Kannelmäki Whipsissä.
Erotuomari – kansallinen 1985 –
Erotuomari – kansainvälinen 1991-
Erotuomari – Vaahteraliiga 1986-
AJEK hallituksen jäsen 1987-1997. 2002-
AJEK vara-pj 2010-
AJEK pj 2005-2009
SAJL hallituksen jäsen (ETV) 2010-
Vapaaehtoinen (kellonkäyttäjät, mittaryhmä, attasea jne.) 1985-