Jäsenet

SAJL Hall of Fame - Jäsenet

Jäsennumeron mukaisessa järjestyksessä.

Juha-Mikko Hämäläinen aloitti amerikkalaisen jalkapallon pelaajana ja valmentajana Green Rock Gorillasin joukkueessa pelaten sekä pelinrakentajana että free safetynä. Vuosina 1983 – 1984 hän toimi myös Helsinki Roostersin puolustuksen apuvalmentajana saavuttaen Suomen mestaruuden kauden 1983 päätteeksi.

Pääsääntöisesti Hämäläinen muistetaan kuitenkin tuomarina. Vuosina 1981 – 1998 hän ehti tuomita Vaahteraliigassa 18 kautta tuomiten kaiken kaikkiaan noin 300 ottelussa ja yhdeksässä Vaahteramaljassa. Kansainvälisenä tuomarina EFAF:n ja sen edeltäjän EFL:n hän toimi vuosina 1985 – 1998 tuomiten 15 A-maaottelua, 10 nuorten maaottelua, vuosien 1985 ja 1995 EM lopputurnaukset toimien myös vuoden 1995 EM-loppuottelun yhtenä erotuomarina. Eurobowlissa hän ehti tuomitsemaan noin 25 alkusarjan peliä ja Eurobowlin loppuottelussa hän oli erotuomarin 4 kertaa. Hämäläinen oli myös ensimmäinen ei-amerikkalainen päätuomari Eurobowlin historiassa vuonna 1990. Hämäläinen ehti tuomita myös 6 kautta Maailmanliigassa (World League of American Football – WLAF) ja sitä seuranneessa NFL-Euroopanliigassa vuosina 1995 – 2000.

Aktiivisen tuomarina toimimisen lisäksi Hämäläinen on toiminut SAJL:n liittohallituksen jäsenenä vuosina 1981 – 1982 ja 1992 – 1996 sekä varapuheenjohtajana 1997 – 1998. Hämäläinen oli myös yksi AJEK ry:n perustajajäsenistä ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1984 – 1992. 1987 – 1989 hän toimi EFL :n sääntövaliokunnassa ja oli myös nykyisin EFAF :n liitetyn EAFOA :n (European American Football Officials Associationin perustajajäsen ja varapuheenjohtajana vuosina 1989 – 1998. Näiden tehtävien lisäksi Hämäläinen toimi pelisääntöjen käännös- ja toimitustöiden parissa vuosina 1982 – 1986 sekä Touchdown ja TeeDee lehtien avustajana 80-luvulla. Hall of Fame jäseneksi Juuso Hämäläinen valittiin vuonna 2004.

Peliura

1981-1982 Green Rock Gorillas FS, QB

Valmentajaura

1981-1982 Green Rock Gorillas Pelaajavalmentaja
1983-1984 Roosters Apuvalmentaja/puolustus (SM 1983)

Erotuomariura Suomessa

1981-1998 Vaahteraliigan erotuomarina 18 kautta, Vaahteramaljassa 9 kertaa, Yhteensä noin 300 ottelua

Kansainvälinen erotuomariura

1985-1998 EFL ja EFAF Kv.

Maaottelut

  • 15 A-maaottelua
  • 10 nuorten maaottelua
  • EM lopputurnauksessa 2 kertaa (1985 ja 1995)
  • EM-loppuottelun erotuomarina 1995
  • Eurobowl-finaalin erotuomarina 4 kertaa (1989, 1990, 1992,1996)
  • Ensimmäinen ei-amerikkalainen päätuomari loppuottelussa (Rimini 1990)
  • noin 25 karsintaottelua

1995-2000 WLAF ja NFL EUROPE Erotuomarina 6 kautta

Matti Lindholm pelasi ECG:ssä vuosina 1979-1994, mutta ehti välillä pelaamaan myös Ruotsissa Stockholm City Wildcatsin joukkueessa 1986-1987. Vuonna 1987 hän oli mukana Minnesota Vikingsin harjoitusleirillä ja pre season -otteluissa. Lindholm pelasi myös vuonna 1991 maailmanliigan (World League of American Football – WLAF) Sacramento Surgen joukkueessa vuonna 1991.

Miesten maajoukkueessa Lindholm pelasi vuosina 1983,1985,1989,1991 ja 1993 keräten kisoista 2 EM-kultaa ja 3 EM-hopeaa. ECG:ssä Lindholm voitti 5 Suomen mestaruutta sekä toimi myös pelaajavalmentajana puolustuksessa 1987-1993. Lindholm on valittu Vuoden puolustajaksi Suomessa vuosina 1989 ja 1991 ja Vuoden pelaajaksi vuonna 1986. Näiden lisäksi hänet on valittu sekä EM-lopputurnauksen All-Stars -joukkueeseen sekä useita kertoja Vaahteraliigan All-Starsiin.

SAJL :n vuoden puolustajan palkinto kantaa myös Matti Lindholm Trophy nimeä. Hall of Fame -jäseneksi Matti Lindholm valittiin vuonna 2004.

Jari Närhi sai ensikosketuksen amerikkalaiseen jalkapalloon 1978-1979 viettäessään vaihto-oppilasvuoden Ottawa Hills high schoolissa Michiganin Grand Rapidsissa. Palattuaan Suomeen hän sai selville, että jenkkifutis otti ensi askeliaan pääkaupunkiseudualla.  Närhi pelasi vuosina 1979 – 1980 ECG:n puolustuksen linjassa ja toimi vuoden 1985 EM-kultajoukkueen joukkueenjohtajana.

Peliuran lisäksi Närhi toimi päätuomarina vuosina 1979 – 1987. Suurimmat ansionsa Närhi keräsi kuitenkin toimiessaan liiton hallituksessa; sen jäsenenä vuosina 1979 – 1980, varapuheenjohtajana vuonna 1981 ja liiton puheenjohtajana 1982 – 1987. Närhi toimi myös samanaikaisesti vuosina 1983 – 1987 edesmenneen Euroopanliiton EFL:n hallituksen jäsenenä ja oli aktiivisesti myötävaikuttamassa kansainvälisen kilpailutoiminnan kehittymiseen.

Peliura

1979-1980 ECG DT

Maajoukkueura

1985 Joukkueenjohtaja

Erotuomariura

1979-1987 AJEK päätuomari

Muu toiminta lajin parissa

1979-80 SAJL Hallituksen jäsen
81 SAJL Varapuheenjohtaja
82-87 SAJL Puheenjohtaja
83-87 EFL Hallituksen jäsen

Juha Pinomaa aloitti amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen vuosina 1979-1980 King High Schoolin joukkueen puolustuksen linjassa ja jatkoi uraansa ECG:n linjassa vuosina 1980-1986. Maajoukkueen puolustuksen linjassa hän esiintyi vuosien 1983 ja 1985 EM-kisoissa voittaen urallaan EM-hopeaa ja EM-kultaa. Lisäksi hän oli ECG:n pelaajana juhlimassa Suomen mestaruutta vuonna 1984. Pinomaa valittiin Vuoden pelaajaksi vuonna 1982 ja on saavuttanut myös All-stars -valintoja pelaajana.

Peliuransa lisäksi Pinomaa ehti toimimaan ECG:n hallituksen jäsenenä 1980-luvun alussa ja pelaajavalmentajana vuosina 1980-1986. Hän teki Suomen ensimmäiset puskukelkat linjan ja puolustuksen harjoituskäyttöön sekä teetti puskutyynysarjan myös muiden joukkueiden saataville. Liiton varapuheenjohtajana Pinomaa toimi vuosina 1985-1987 vastaten valmennusasioista ja oli käynnistämässä valmentajien ja pelaajien rekrytointia USA:sta seuroille. Vuosina 1983 ja 1985 EM-kisoihin hän oli organisoimassa valmennusta ja leirejä.

Vuonna 1983 Pinomaa teki 50-sivuisen valmennuskirjasen omalle seuralleen, jota myös myytiin muille seuroille ennen kuin vuonna 1987 hän tuotti, kustansi ja markkinoi Amerikkalaisen Jalkapallon käsikirjan kaikille lajin harrastajille ja siitä kiinnostuneille. Hall of Fame jäseneksi Juha Pinomaa valittiin vuonna 2004.

Peliura

1979-1980 King High School DT, NG
1979-1986 ECG DT

Maajoukkueura

1983 EM – Castel Giorgio DT, puolustuksen kapteeni
1985 EM – Milano DT

Muu toiminta lajin parissa

1980-luvun alku ECG Hallituksen jäsen
1985-87 SAJL Varapuheenjohtaja, valmennusasiat. Käynnisti valmentajien/pelaajien rekrytoinnin USAsta seuroille ja oli organisoimassa valmennusta ja leirejä -83 ja -85 kisoihin.
1980-86 ECG Puolustuksen kapteeni ja pelaajavalmentaja. Oli hankkimassa valmentajia ja pelaajia. Teki suomen ensimmäiset puskukelkat linjan ja puolustuksen harjoituskäyttöön ja teetti parinkymmenen kappaleen puskutyynytsarjan myyntiin myös muille seuroille. Teki 50 sivusen valmennuskirjasen n. 1983 omalle seuralle jota myös myyntiin muille seuroille.
1987 Lajiopas Tuotti, kustansi ja markkinoi Amerikkalaisen Jalkapallon käsikirjan, jota myytiin noin 1500 kappaletta seuroille, harrastajille, kirjastoihin ja kirjakauppojen kautta harrastajille.

Saavutukset

1983 EM Maajoukkue EM Hopea
1985 EM Maajoukkue EM Kulta
1984 ECG SM Kulta

Henkilökohtaiset palkinnot

1982 ECG Vuoden pelaaja
1984 ECG All-stars, DL

Ari Tuuli pelasi Roostersin keskushyökkääjänä vuosina 1981-1988 voittaen pelivuosinaan 5 Suomen mestaruutta ja yhden SM-pronssin sekä vuoden 1988 Eurobowl-mestaruuden. Maajoukkueessa Tuuli juoksi jaardeja Suomelle vuosien 1983,1985 ja 1987 EM-kisoissa voittaen yhden EM-kullan, yhden EM-hopean ja yhden EM-pronssin. Henkilökohtaisella tasolla Tuuli on valittu Vaahteramaljan parhaaksi pelaajaksi neljä kertaa, kaksi kertaa Suomen parhaaksi pelaajaksi ja kerran Euroopan parhaaksi pelaajaksi. Lisäksi Tuuli on ollut useita kertoja Vaahteraliigan All-star joukkueessa. Hänen pelipaitansa numero 34 on myös jäädytetty Helsinki Roostersin toimesta. Peliuransa päättyessä Tuuli omisti useita Suomen ennätyksiä niin seura- kuin maajoukkuepaidassa.

Peliuran jälkeen Tuuli on toiminut vuonna 1983 Roosters ry:n hallituksessa ja vuosina 1995-1997 seuran puheenjohtajana. Maajoukkueen joukkueenjohtajana Tuuli oli vuoden 1989 EM-kisoissa ja vuonna 1990 hän ehti toimia jo perustetun International League of American Football Helsinki Blue Fox joukkueen toimitusjohtajana. Hän toimi EM-91 hakuprosessin vetäjänä ja EM-91 projektipäällikkönä sekä vuosina 1990-1994 SAJL:n markkinointijohtajana. Vuosina 1992-1994 hän toimi myös Vaahteraliigan lajipäällikkönä. SAJL:n vuoden etenijän palkinto kantaa myös Ari Tuuli Trophy nimeä. Hall of Fame jäseneksi Ari Tuuli valittiin vuonna 2004.

Peliura

1981 – 1988 Roosters RB (1981 #32 ja 1982-1988 #34) (+ aloitus- ja lentopotkun palauttaja, sekä 1981 alkukauden laitahyökkääjä ja 1987 osan kautta pelinrakentaja)

Maajoukkueura

1983 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1985 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1987 Miesten maajoukkue RB (+lento- ja aloituspotkun palautus)
1989 Miesten maajoukkue Joukkueenjohtaja

Muu toiminta lajin parissa

1983 Roosters ry hallituksen jäsen
1990 ILAF (International League of American Football) Helsinki Oy toimitusjohtaja
1990 SAJL ry EM-91 hakuprosessin vetäjä
1990-1991 SAJL ry EM-91 projektipäällikkö
1990-1994 SAJL ry markkinointijohtaja
1992-1994 SAJL ry Vaahteraliigan lajipäällikkö
1995-1997 Roosters ry puheenjohtaja

Joukkuesaavutukset

1981 Roosters ry SM 4.
1982 Roosters ry SM Kulta
1983 maajoukkue EM Hopea
1983 Roosters ry SM Kulta
1984 Roosters ry SM 4.
1985 maajoukkue EM Kulta
1985 Roosters ry SM Pronssi
1986 Roosters ry SM Kulta
1987 maajoukkue EM Pronssi
1987 Roosters ry SM Kulta
1988 Roosters ry SM Kulta
1988 Roosters ry Eurobowl II Kulta

Henkilökohtaiset palkinnot

1981 Roosters ry Seuran paras pelaaja
1982 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1982 Roosters ry Suomen paras RB
1982 Roosters ry Seuran paras hyökkäyspelaaja
1982 SAJL all stars RB
1983 maajoukkue Euroopan paras pelaaja
1983 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1983 Roosters ry Suomen paras pelaaja
1983 SAJL Vuoden Pelaaja
1983 Roosters ry Jäädytetty/lahjoitettu pelinumero 34
1984 SAJL all stars RB
1987 Roosters ry Vaahteramalja MVP
1987 SAJL Vuoden Pelaaja
1987 Roosters ry Suomen paras pelaaja
1988 Roosters ry Vaahteramalja MVP
+ useita ottelun paras -valintoja

Juha Liedes oli koolle kutsujana Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto ry:n perustamiskokouksessa ja on yksi Helsinki Roostersin perustajajäsenistä. Aktiivisena seuratoimijana Liedes on toiminut Helsinki Roostersin ja Hämeenlinna Tigersin puheenjohtajana sekä toiminut SAJL:n hallituksessa useissa eri tehtävissä vuosien varrella. SAJL:n valmennuspäällikkönä Liedes toimi vuosina 1989-1995 ja tuona aikana hän oli myös liiton toiminnanjohtajana. Vuoden 1987 lajin ensimmäisissä Suomessa järjestetyissä EM-kisoissa Liedes toimi projektipäällikkönä ja vuosina 1984-1989 Liedes toi maahan jenkkifudisvarusteita. Vuonna 2005 Liedes toimii nuorten maajoukkueen joukkueenjohtajana.

Valmentajana Liedes on päävalmentajana luotsannut Suomen miesten maajoukkuetta vuosina 1993-1997 saavuttaen kolme Euroopan mestaruutta. Liedes toimi myös apuvalmentajana vuosina 1983,1989 ja 1991. maajoukkueessa. Nuorten maajoukkueen päävalmentajana Liedes voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1992. Seuratasolla Liedes on valmentanut niin Suomessa kuin Italiassa. Suomessa päävalmentajana vuosina 1990-1996 Hämeenlinna Tigersissa ja Italiassa vuonna 1996 Torino Giaguarissa. Liedes oli myös ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon valmentaja joka suoritti Kansallisen Valmentajatutkinnon ja laati v 1991 fyysisen kunnon jefustandardit ja pelipaikkakohtaiset kriteerit.

Pelaajana Liedes pelasi koko uransa Helsinki Roostersissa ensin pelinrakentajana ja sitten puolustuksessa. Urallaan Liedes ehti saavuttaa 5 SM-kultaa (1982,1983,1986,1987,1988) sekä EUROBOWL II mestaruuden vuonna 1988 ja hänen pelipaitansa #17 on jäädytetty Helsinki Roostersissa. Erotuomarina Liedes on toiminut vuodesta 1980.

Peliura
1980-1989 Roosters QB, S, LB

Valmentajaura
1983 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1989 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1991 Miesten maajoukkue Apuvalmentaja
1989 Roosters Apuvalmentaja
1990-1996 Tigers Päävalmentaja
1992 Nuorten maajoukkue Päävalmentaja
1993-1997 Miesten maajoukkue Päävalmentaja
1996 Torino Giaguari Päävalmentaja

Saavutukset
1982, 1983, 1986, 1987, 1988 Roosters SM-kulta
1988 Roosters Eurobowl-mestaruus
1989 Roosters Eurobowl-pronssi
1992 Nuorten maajoukkue päävalmentaja EM-kulta
1993, 1995, 1997 Miesten maajoukkue päävalmentaja EM-kulta
19873, 1989, 1991 Miesten maajoukkue apuvalmentaja EM-pronssi

Henkilökohtaiset palkinnot
1984 vuoden pelaaja Juha Liedes
Roosters Vuoden jenkkifutaaja
1996 Torino Giaguari Coach of the Year (Italian liiga)

Risto Luostarinen on toiminut SAJL:n puheenjohtajana kahteen otteeseen (1981-1982 ja 1988-1992), varapuheenjohtajana kerran 1979-1980 sekä hallituksen jäsenenä sekä 80- että 90-luvuilla yhteensä seitsemän vuotta. Lisäksi Luostarinen toimi Euroopan liiton varapuheenjohtajana 1988-1993. Munkassa Luostarinen ehti toimia varapuheenjohtajana vuosina 1979-1980. Luostarinen oli mukana myös perustamassa lippupallotoimintaa Suomeen sekä kirjoitti Beach jefun säännöt. Luostarisen yhtäjaksoinen toiminta SAJL:ssä sen perustamisesta eteenpäin läpi ensimmäisen vuosikymmenen edesauttoi amerikkalaisen jalkapallon juurtumista Suomen liikuntakulttuuriin ja SAJL:n jäsenyyttä suomalaisessa urheiluyhteisössä.

Luostarinen pelasi koko peliuransa 1980-1987 Munkan pelinrakentajana. Luostarinen tuotti Suomeen ensimmäisen ammattivalmentajan coach Dean Launin Modesto, Kaliforniasta. Laun toimi Luostarisen high school -valmentajana. Maajoukkueessa Risto Luostarinen oli mukana vuonna 1985 ja voittamassa Suomen ensimmäistä Euroopan mestaruutta. Peliurallaan Vaahteraliigassa Luostarinen saavutti yhden Suomen mestaruuden (1981) ja kaksi SM-hopeaa (1980,1982).

Peliura

1980-1987 Munkka (myöh Colts) QB

Maajoukkueura

1985 QB

Muu toiminta lajin parissa

1979-1980 SAJL vpj
1979-1980 Munkka vpj
1981-1982 SAJL pj
1983-1987 SAJL hallituksen jasen
1988-1992 SAJL pj
1988-1993 EFL/EFAF vpj
1980-1991 SAJL erotuomari
1995-1996 SAJL hallituksen jasen

Saavutukset

1980, 1982 Munkka SM-hopea
1981 Munkka SM-kulta
1985 Maajoukkue EM-kulta

Harri “Nappi” Kaasinen pelasi koko peliuransa Suomessa edustaen East City Giantsia. Kaasinen ehti urallaan pelata useita pelipaikkoja, mutta parhaiten Kaasinen muistetaan laitahyökkääjänä. Kaasinen edusti Suomea EM-kisoissa viiteen otteeseen (1983,1985,1987,1989,1991) saavuttaen yhden Euroopan mestaruuden, kolme hopeaa ja yhden pronssin. ECG:n riveissä Kaasinen saavutti neljä Suomen mestaruutta (1984,1991,1992,1993), yhden hopean (1989) ja kaksi pronssia (1983,1986). Laitahyökkääjänä Kaasisen henkilökohtaisiin ennätyksiin kuuluu 17 kiinniottoa yhdessä ottelussa sekä yhden kauden kiinniottotilastojen kärkisijoja. Kaasinen on valittu Vuoden pelaajaksi 1991 ja samana vuonna hän oli myös Vaahteramaljan MVP. Vuosina 85-86 Kaasinen pelasi Yhdysvalloissa ja oli All-American candidate FSC:n joukkueessa.

Mittavan peliuran lisäksi Kaasinen toimi ECG:n toiminnanjohtajana vuosina 1990-1996 ja liittohallituksen jäsenenä. SAJL:ssä Kaasinen toimi lisäksi tv-toimittajana ja tuottajana vuosina 1994-1996 sekä Vaahteramaljan järjestäjänä.

Peliura
1982-1994 ECG DE, DB, WR, K, QB

Maajoukkueura
1985 CB
1987 WR/QB
1989 WR
1991 WR

Muu toiminta lajin parissa
? Liitto Vaahteramaljan järjestäjä
1990-1996 ECG Tj
?-1996 Liito Jäsen
1994-1996 Liitto Tv-toimittaja/tuottaja

Saavutukset
1984, 1991, 1992, 1993 ECG SM-kulta
1989 SM-hopea
1987 EM-pronssi
1983, 1989, 1991 EM-hopea
1985 EM-Kulta
1983, 1986 SM-pronssi

Henkilökohtaiset palkinnot
1991 ECG Vuoden Urheilija Aj
1991 ECG Vaahteramalja MVP
1985-1986 FSC, USA All American candidate
ECG Vuoden Etenijä

Heikki “Hexi” Jäättelä on yksi lajin pioneereistä Suomessa. Saapuessaan 30 vuotta sitten (1975) vaihto-oppilaskauden jälkeen Yhdysvalloista, oli hän organisoimassa ensimmäisiä jenkkifutisotteluita Suomessa: vuonna 1976 Munkkiniemen yhteiskoulu kohtasi Tapiolan yhteiskoulun kahteen kertaan. Ottelut pelattiin tietysti ilman varusteita! Ensimmäisen ottelun, joka pelattiin “Behind the Machine”, eli Koneen rakennuksen takana, voitti Hexin joukkue Munkka. Samassa joukkueessa pelasi myös mm. Risto “Repe” Luostarinen.
Tapiolan Silkkiniityllä pelatun toisen ottelun voitti puolestaan Tapiolan yhteiskoulu. Tämän jälkeen vauhtia ja kokemusta jenkkifutikseen haettiin pelaamalla Amerikan suurlähetystön merijalkaväen sotilaita vastaan – tietty edelleen ilman varusteita.

Riston ja Hexin tiet erkanivat, kun Hexi lähti Poliin opiskelemaan. Risto oli mukana Munkkiniemen MAJS:n perustamisessa ja Hexi puolestaan jenkkifutisseura Polin perustajajäsenenä. Hexi ja Poli olivat mukana jo vuoden 1979 SyysCupissa, jossa ykköseksi tuli East City Giants.

Vuonna 1980 pelattiin ensimmäistä kertaa amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruudesta. Tämän ensimmäisen mestaruuden voitti Poli. Kultamitalien lisäksi Hexi palkittiin All Stars QB-valinnalla kauden 1980 päätteeksi. Hexi valittiin vielä kaksi kertaa uudestaan All Stars -pelinrakentajaksi.

80-luvun alun Parhaan pelinrakentajan -titteli, jos sellainen olisi, kuuluisi varmasti ja ilman soraääniä Hexille. Hän oli mukana myös pelinrakentajan maajoukkueessa legendaarisella Castelgiorgion matkalla lajin ensimmäisissä Euroopan mestaruuskisoissa vuonna 1983 Italiassa. Kun hopeiset EM-mitalit käytiin vuonna 1985 Milanossa vaihtamassa kultaisiin, oli myös Hexi mukana maajoukkueen pelinrakentajana. Pelaajauransa Hexi päätti EM-kultavuonna East City Giantsissa.

Pelaajaura
1979 Poli SyysCup
1980 Poli SM-kulta
1981 Poli SM-pronssi
1982 Poli SM-pronssi
1983 Poli SM-hopea
1984 Poli SM-pronssi
1985 East City Giants SM V

Maajoukkueura
1983 EM-hopea Castel Giorgio, Italia
1984 Suomi vs William Jewell College, USA
1985 EM-kulta Milano, Italia

Henkilökohtaiset saavutukset
1981 all stars
1982 all stars qb kunniamaininta
1983 all stars qb kunniamaininta
1984 all stars qb

 

Juha Vuopio aloitti uransa Potter Valleyn lukiossa Kaliforniassa potkaisijana ja puolustuksen endinä vuonna 1979. Suomeen palattua hänen peliura jatkui ensin samalla pelipaikalla Polin joukkueessa, kunnes kaudelle 1981 pelipaikka vaihtui laitahyökkääjäksi. Laitahyökkääjänä hän hallitsi useampana vuonna Vaahteraliigan kiinniotto ja jaardiennätystä ja oli liigan All-Stars laitahyökkääjä. Liigassa hänen saavutuksiin luetaan 1 SM-kulta sekä kolme hopeaa ja kolme pronssia. Vuoden 1986 Vaahteramaljassa syntyi myös 97 jaardin maali kiinniotosta.

Maajoukkueessa Vuopio ehti saavuttaa EM-hopeaa 1983 ja EM-kultaa vuonna 1985. Vuopio teki myös Suomen maajoukkueen historian ensimmäisen virallisen pistesuorituksen vuoden 1983 EM-kisoissa.

Peliura
1979 Potter Valley Bearcats, CA, USA K/DE
1980-1985 Poli DE,WR, KR, PR
1986 FT Scotch WR,KR,PR

Maajoukkueura
1983-1985 WR

Valmennusura
1984-1986 apuvalmentaja Poli – FT Scotch

Saavutukset
1979 NWL High School Champions
1980 SM-kulta (Poli)
1983, 1985, 1986 (Poli, FT Scotch)
1981, 1982, 1984 SM-pronssi (Poli)
1983 EM-hopea
1985 EM-kulta

Markku Rannema aloitti peliuransa hyökkäyksen linjan laidassa täkkelinä kaudella 1980 East City Giantsin joukkueessa, mutta löysi todellisen pelipaikkansa vuonna 1982 siirryttyään centeriksi. Uran jatkuessa aina vuoteen 1995 asti mies ehti tulla tutuksi useimmille puolustajille taitavana blokkaajana, joka pelasi jokaisen yrityksen täysillä. Liigauran aikana hän keräsi lukuisia henkilökohtaisia All-Star nimityksiä sekä 5 SM-kultaa, 3 hopeaa ja 3 pronssia.

Maajoukkueurallaan Rannema ehti edustamaan Suomea kolmissa EM-kisoissa saavuttaen EM-hopeaa vuonna 1983, EM-kultaa 1985 ja EM-pronssia 1987. Pitkän ja kunniakkaan peliuran lisäksi Rannema ehti toimia seuransa hallituksen jäsenenä vuosina 1983-1987 sekä liiton tilintarkastajana kymmenen vuotta. Rannema ylitti myös ensimmäisenä pelaajana 100. liigaottelun rajapyykin.

Peliura
1980-1995 ECG T,C

Maajoukkueura
1983-1987 C

Saavutukset
1984,1991,1992,1993,1994 SM-kulta (ECG)
3 SM-hopeaa
3 SM-pronssia
EM-kulta 1985
EM-hopea 1983
EM-pronssi 1987

Muu toiminta
1983-1987 Hallituksen jäsen ECG
1983-1985 Erotuomari
1987-1997 Liiton tilintarkastaja

Tuomas Heikkinen aloitti peliuransa vuonna 1987 Jyväskylä Rangersin joukkueessa. Puolustuksen ja hyökkäyksen linjassa pelanneen Heikkisen tie vei Jyväskylästä ensin Tampereelle, josta matka jatkui Munkan ja Espoon kautta päättyen Helsinki Roostersiin. Roostersissa Heikkinen toimi 1994 EFL-joukkueen kapteenina ja voitti 4 SM-kultaa ja 1-SM pronssin. Kansainvälisissä peleissä Heikkinen ehti edustaa Munkka Coltsia vuoden 1990 Eurobowl-lopputurnauksessa ja Roostersia vuosina 1996-1998.
Maajoukkueuran aikana Heikkinen edusti Suomea vuosina 1990-1996. Tuona aikana hän ehti pelaamaan 5 Ruotsi-maaottelua sekä kolmet kultaiset EM-kisat (1991,1993,1995). Vuosina 1994-1996 Heikkinen oli myös joukkueen kapteenina.

Pitkän ja menestyksekkään pelaajauran lisäksi Heikkinen on toiminut menestyksekkäästi valmentajana lukuisissa eri joukkueissa. Heikkinen on toiminut sekä Tsekin että Suomen miesten maajoukkueiden valmentajana ja valittu SAJL Vuoden valmentajaksi viisi (5) kertaa. Miesten maajoukkueessa Heikkinen on valmensi ensin vuosina 1998-2005, joista viimeiset kaksi vuotta päävalmentajana, ja palasi päävalmentajaksi 2009.

Peliura
1987-1988 Jyväskylä Rangers NG, DT, OG
1989 Tampere Rocks NG
1990-1993 Munkka/Espoo Colts DT, DE, ILB, OG, OT
1994-1998 Helsinki Roosters DT, DE, OG, FB

Maajoukkueura
1990 – 1996 DL, DE

Valmennusura
1992-1997 Espoo Colts/Roosters (1997)Naisten lippupallovalmentaja
1996 Espoo Colts Puol koord miehet 1. div
1997 – 2002 Helsinki Roosters Puol koord miehet
1999-2002 Helsinki Roosters Co päävalmentaja
2002 Prague Panthers (Cze) Puol koordinaattori (Eurobowl)
2003 Tsekin maajoukkue Puol koordinaattori
2003 Suomen poikien 5vs5 maajoukkue valmentaja
2003 – 2005 Helsinki Roosters Päävalmentaja miehet
2006 Seinäjoki Crocodiles Puol koord
1998 Miesten maajoukkue DL valmentaja
2000- 2003 Miesten maajoukkue Puol koord
2004 – 2005 Miesten maajoukkue Päävalmentaja

2008 – Miesten maajoukkue Päävalmentaja

2010 – 2011 IFAF World Team apuvalmentaja

2012 IFAF World Team päävalmentaja

Saavutukset
Pelaajana
1993,1995 EM-kultaa
1991 EM-pronssia
1995,1996,1997,1998 SM-kultaa (-97 ja –98 pelaaja-valmentaja)
1994 SM-pronssi (pelaajana)
1995 Helsinki Roosters SAJL All Stars DL

Valmentajana
1999,2000,2001,2002,2004 SAJL Vuoden Valmentaja (-99 jaettu palkinto)
2000 EM-kultaa
2001 EM-hopea
2005 EM-pronssia
1999,2000,2002,2004 SM-kultaa
2001,2003 SM-hopeaa
2005,2006 SM-pronssia
1994,1995,1996,1997 Naisten SM-kultaa

Muu toiminta
2004-> SAJL valmennuskouluttaja
2011-2016 SAJL valmennuspäällikkö

Puolustuksen linjamies, jonka tinkimättömän harjoituskulttuurin tuntevat myös monet nuoremmat maajoukkuepelaajat. Hyvinkään Falconsin ja East City Giantsin paidassa menestystä niittänyt mies ehti edustamaan Suomea 8 kertaa ja voittamaan 2 EM-kultaa, Suomen mestaruuksien seuraksi. Lähti Falconsin riveistä vaihto-oppilaaksi New Yorkin osavaltioon ja High School vuoden jälkeen (Midlakes HS, Phelps, NY) pelasi yliopistofutista Bucknellissa, Pennsylvaniassa. Kokeili ammattilaisvauhtia New York Giantsin rookie -leirillä.

Kaudella 2013 Kilpeläinen toimii Hyvinkään Falconsin linjavalmentajana ja voima- ja kuntovalmentajana (SCC)

Ehti urallaan edustamaan Pori Bearsia, Rauma Admiralsia, East City Giantsia, Bergamo Lionsia, Barcelona Dragonsia ja Helsinki Roostersia. Maajoukkueessa 18 maaottelua pelannut ja 4 EM-kultaa voittanut mies ehti voittamaan myös 5 SM-kultaa, 2 Italian mestaruutta ja World Bowlin. Joukkueen menestyksen lisäksi mies ehti keräämään myös henkilökohtaista kunniaa All-star valinnoilla sekä ensimmäisellä suomalaisen tekemällä maalilla ammattilaissarjoissa.

Vuonna 1988 peliuransa aloittanut pelaaja ehti edustamaan viittä eri seuraa vuoteen 2004 päättyneellä urallaan. Joukkueissaan hän voitti Suomen ja Italian mestaruuksien lisäksi myös World Bowlin. Porissa alkaneen ja Turussa päättyneen peliuran aikana tämä puolustuksen takamies ehti pelaamaan myös Tampereella, Bergamossa ja Glasgowssa. Kaksikymmentäkertaa Suomea edustaneelle nelinkertaiselle Euroopan mestarille ehti kertyä myös lukuisia henkilökohtaisia tunnustuksia niin Suomessa kuin EM-kisoissa.

Ari Ollila valittiin ensimmäisenä suomalaistuomarina yhdessä Juuso Hämäläisen kanssa vuonna 1995 tuomitsemaan  ammattilaissarja NFL Europen otteluita. Ollila on ollut amerikkalaisen jalkapallon erotuomaritoiminnan pioneerejä Suomessa.  Hänellä on takanaan yli kahdenkymmenen vuoden kokemus Vaahterliigan tuomarina ja niistä suurin osa päätuomarin roolissa.  Lisäksi Ari Ollila on ollut tuomitsemassa useissa EM-kisoissa ja muissa kansainvälisissä arvo-otteluissa. Ollilalla on ollut myös vankka rooli erotuomarikerho AJEK:in toiminnan kehittämisessä. Hän on myös  mm. kääntänyt sääntöjä suomeksi sekä toiminut erotuomarikouluttajana.

Lauri Nieminen aloitti peliuransa Kerava Bulldogsissa 1984 ja oli keskushyökkääjän roolissa nostamassa joukkuettaan Vaahteraliigaan kaudelle 1986.

Nieminen siirtyi East City Giantsin riveihin vuonna 1987 ja pelasi joukkueessa vuoteen 1995 asti tukimiehenä, linjapuolustajana sekä keskushyökkääjänä. Tältä jaksolta Nieminen keräsi yhteensä neljä mestaruutta (1991-1994) sekä kaksi hopeamitalia (1989, 1995).

Uran viimeiset vuodet Nieminen dominoi Helsinki Roostersin riveissä saaden viisi mestaruutta vuosina 1996-1999 sekä comeback vuotena 2004.

Vaahteraliiga all starsiin Lauri Nieminen valittiin viidesti all stars valinta (5kpl) 1991, 1994-1997. Miesten maajoukkueessa hän esiintyi 1991, 1992,1993, 1998. Vuoden 1991 EM-kisoista Nieminen sai EM-hopeaa.

Aktiiviurallaan 190cm pitkä ja 110 kg Lauri Nieminen oli kookkaaksi pelaajaksi erittäin nopea, sillä hän kellotti 40 jaardia alle 4.5 sekuntiin.

Petrus Penkki on lajin kansallisen historian ehkä tähänastisesti merkittävin pelaaja. Hänet tunnetaan ja muistetaan edelleen kansainvälisissä yhteyksissä parhaana kansallisena pelinrakentajana Euroopassa. Hänen saavutuksensa tulevat todennäköisesti jäämään kansallisen pelinrakentajan ennätyksiksi vuosikymmeniksi.

– 1994 A-nuorten SM-kulta TAFT
– 1996 Dodge City Community College, Kansas, USA
– 1999-2004 Roosters  4 SM-kultaa ja 2 SM-hopeaa
– 2003 Berlin Adler, Saksa GFL
– 2004 Stockholm Mean Machine, Ruotsi Eurobowl
– 2005-2006 Porvoon Butchers 2 SM-kultaa
– 1992&1994 U19 nuorten maajoukkue EM-kultaa
– 1993 lähtien miesten EM-kisoissa: kultaa 1993, 1995, 1997, 2000 hopeaa 2001 ja pronssia 2005
– eniten all stars -valintoja Vaahteraliigassa  12 kpl
– Vaahteraliigatilastot:

seura kausi comp Att % yards yds/att TD Int
TAFT 1994 92 175 53 1023 5,85 7 7
TAFT 1995 93 216 43 941 4,36 9 8
ECG 1996 68 117 58 927 7,92 14 6
ECG 1997 194 313 62 2365 7,56 29 7
ECG 1998
Roosters 1999 107 154 69 1703 11,06 22 2
Roosters 2000 62 96 65 1051 10,95 13 2
Roosters 2001 65 100 65 1083 10,83 11 3
Roosters 2002 1394 17
Roosters 2004 115 177 65 1743 9,85 16 2
Butchers 2005 211 331 64 2813 8,5 31 2
Butchers 2006 222 355 63 3274 9,22 40 7
Roosters 2007 170 307 55 2134 6,95 15 12
yht. 1399 2341 60 20451 8,74 224 58 yards

Petrus Penkki valmistautuu peliuran jälkeiseen elämään

 

Sami Porkka oli ensimmäisiä eurooppalaisia pelaajia,  joka sai rakennettua itselleen kokonaisen kovan tason yliopistouran USA:ssa. Porkka kuului  sekä high school-, junior college  että yliopistojoukkuidensa avausmiehistöihin.  Omimmalla pelipaikallaan DE:nä ehkä kaikkien aikojen kovin suomalainen pelaaja.

– 1982-1989 East City Giants, Munkka Colts
– 1986-1987 Sprague High School, Salem, Oregon
– 1989-1990 Saddleback College, Mission Viejo, California
– 1991-1993 University of Northern Colorado,  Greeley, Colorado
– 1993-1996 Espoo Colts, Helsinki Roosters
–  SM-kulta 1995, 1996, SM-hopea 1989, SM-pronssi 1983,1987, 1988,1994
–  Sprague HS, All Valley League, Hardest Hitter
–  University of Northern Colorado, Most inspirational player 1993
–  SAJL  Vuoden puolustaja 1995
–  Vaahteraliiga all stars 1993, 1994 ja 1995
–  1987 miesten EM-pronssia, 1994 Suomi-Ruotsi

Sami Porkka – Munkkiniemestä Otaniemeen Colts -historiikissa

Ken Meyer (1925–2016) on kovatasoisin Suomessa koskaan valmentanut amerikkalainen coachi. Suomen maajoukkueen päävalmentaja Juha Liedes tapasi Meyerin Arena football -turnauksessa Pariisissa 1990-luvun alussa.  Liedes pyysi Meyria Suomeen vetämään valmennusklinikkaa. Meyer piti Suomessa 1992 ja 1993 muutaman intensiivisen teholeirin, joille osallistui mm. Harri Malkamäki, Petrus Penkki, Jani Kivelä, Jarkko Nieminen, Arto Sainio, Kim Wikström ja Oskari Niemi.

Meyer tuli mukaan vahvasti miesten maajoukkuen toimintaan ja toimi maajoukkueen hyökkäyskoordinaattorina vuosina 1993-1997.  Suomi voitti kaikki kahdeksan otteluaan putkeen näissä kisoissa.
Meyer auttoi myös U19 maajoukkuetta vuosina 1996-1998. 1998 EM-kisoissa Dusseldorfissa Meyer poistui kaupungista välipäivänä ja matkusti Kölniin, jossa hän vierailla kaupungin kuuluisassa katedraalissa. Hän kertoi nähneensä sen edellisen kerran yläilmasta käsin, kun hän oli USA:n ilmavoimissa B-17 pommikoneessa II maailmansodan aikana.

Hän vei pelinrakentaja- ja hyökkäysvalmennuksen aivan uudelle tasolle. Meyer koulutti suomalaisia valmentajia yhdessä Tim Johnsonin kanssa. Tasokkaassa toiminnassa kehittyivät myös suomalaiset valmentajat. Läpi 1990-luvun amerikkalaisten valmentajien opissa oli joukko suomalaisia. Osalla heistä oli iso rooli kotimaisen jalkapallon kehittämisessä jatkossa. Juha Liedes, Jorma Hytönen, Kimmo Aarnio, Eino Leisimo ja Jarmo Rautiainen kuuluivat tähän ryhmään. Luonnollisesti osansa saivat Meyerin valmennuksessa olleet sadat suomalaispelaajat.

Osaa hänen valmennusmateriaalistaan käytetään edelleen Liiton koulutuksissa. Hänet tunnetaan ja muistetaan edelleen mahtavana valmentajana ja yhtenä Suomen amerikkalaisen jalkapallon vaikuttavimmista Kummisedistä.

Peliura
– pelasi Denisonin yliopistossa pelinrakentajana coach Woody Hayesin alaisuudessa
– Meyerin nimissä on edelleen koulun ennätyksiä, hänet valittiin Denisonin  Athletic Hall of Fame`iin 1987

Valmennusura

High school
– Ken Meyer aloitti valmennustaipaleensa 1950 Ohio high schoolin päävalmentajana

College
– valmennusura käynnistyi 1952 kasvattiyliopisto Denisonin apuvalmentajana Chuck Knoxin alaisuudessa
– seuraava etappi oli Wake Forest 1958-1959 ja Florida State 1960-1962. Florida Statessa hän valmensi mm. NFL:ssä maineikkaan uran tehnyttä Fred Biletnikoffia
– 1963-1967 hän toimi  Alabaman pelinrakentajavalmentajana legendaarinen yliopistovalmentaja Paul “Bear” Bryantin alaisuudessa. Meyer valmensi mm. Joe Namathia ja Ken Stableria ja oli voittamassa kahta kansallista mestaruutta 1964 ja 1965

NFL 
–  1968 Ken Meyer aloitti 21 vuotta kestäneen NFL-valmennusuransa. Ensimmäinen pesti  oli San Francisco 49ersin pelinrakentajavalmentajana. Seuraavana vuonna hän siirtyi neljäksi vuodeksi New York Jetsin riveihin. Jetseissä hän oli keskushyökkääjä- ja pelinrakentajavalmentaja
– 1973-1976 Meyer valmensi Los Angeles Ramsia toimien hyökkäyksen koordinaattorina. Rams pääsi kolme kertaa NFC:n loppuotteluun
–  1977 Meyer nimettiin kesken kauden San Francisco 49ersin päävalmentajaksi, jonka riveissä pelasi mm. Joe Montana
– 1978  hän jatkoi uraansa Chicago Bearsin hyökkäyskoordinaattorina kolmen vuoden ajan
– muutaman Tulanen yliopiston hyökkäyskoordinaattorivuoden jälkeen Meyer palasi valmennuksen pariin Tulane Universityn riveihin, josta 1983 siirtyi Seattle Seahawksin pelinrakentajavalmentajaksi, jossa hän toimi vuoteen 1991 asti. 1983 Seahawks pääsi AFC:n mestaruusotteluun.

Suomi
– SAJL kutsui hänet pitämään pelinrakentajaklinikkaa 1992, jonka jälkeen hän palasi valmentamaan Suomen miesten maajoukkuetta vuosina 1993-1997, jolloin Suomi voitti kolme EM-kultaa.
– 1993 kisoissa Italian Bergamossa välierässä Suomi voitti Saksan 10-0. Loppuottelussa kukistui Italia 17-7. Harri Malkamäki heitti tarkasti kahdessa ottelussa 16/27 ja 222 jaardia
– 1995 Suomi voitti EM-kultaa lopulta neljän voiton kautta. Ensin karsintaotteluissa Norja kaatui 67-0 ja Ruotsi 34-7. Itävallan EM-finaaliturnauksen välierässä kaatui Ukraina 37-0 ja loppuottelussa Suomi puolusti mestaruuttaan voittamalla Italian 27-7
– 1997 Boltzanossa Suomi jatkoi Ken Meyerin hyökkäyssysteemillä voittaen Englannin välierässä 24-6. Finaalissa kaatui Ruotsi 27-6. Petrus Penkki valittiin turnauksen MVP-pelaajaksi
– Meyer auttoi myös Suomen nuorten maajoukkuetta kouluttaen suomalaisia valmentajia.. Suomi voitti EM-kultaa Frankfurtissa 1996 ja EM-pronssia 1998 Dusseldorfissa
–  Meyer valmensi 1993 Turku Trojansin aina finaaliin asti, mutta Trojans hävisi niukasti Vaahteramalja XIV:ssa East City Giantsille 23-20. Meyer jatkoi valmennusta samaisena vuonna Roma Gladiatorseissa

Michael Quarshie (s. 1979, aktiiviuran mitat 189 cm ja 134 kg)  on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista amerikkalaisen jalkapallon pelaajista, jonka ura käsittää niin yliopisto- kuin ammattilaisotteluita.

Michael Quarshie lähti Yhdysvaltoihin vuonna 2000. Hän edusti ensin St. Peter’s Collegea New Jerseyssä, mutta vaihtoi sitten Columbian yliopistoon (New York) ja pelasi sen Lions-joukkueen riveissä. Quarshie oli ehdolla Yhdysvaltain vuoden 2004 opiskelijaurheilijaksi. Kun NFL-ammattilaisliigan varausta ei tullut, Quarshie jatkoi vuoden 2005 uraansa NFL-Eurooppa-liigan Frankfurt Galaxyssä.

Quarshie teki International Practice Development Squad -sopimuksen NFL-seura Oakland Raidersin kanssa ja oli sen organisaatiossa 2005–2007.
2006 Michael pelasi Raidersin riveissä ennen varsinaisen kauden alkua harjoitusotteluissa. Hän sai runsasti peliaikaa kaikissa neljässä pelissä. Seurauksena hyvin sujuneista harjoituksista ja ensimmäisestä harjoituspelistä Philadelphia Eaglesia vastaan Quarshie suoritti pallonriiston peittämällä Koy Detmer rähmäyksen Philadelpian 13-jaardin linjalla.
Quarshie nostettiin joukkueen neljännestä puolustusmiehistöstä kakkosmiehistöön ennen toista ottelua. Harjoitusottelussa Quarshie taklasi päätösneljänneksellä Minnesota Vikingsin pelinrakentajan J.T Sullivanin aloituslinjan takana, ja aiheutti isäntäjoukkueelle 9 jaardin menetyksen. Vikings ei pystynyt yrittämään enää potkumaalia, mikä osoittautui lopputuloksen kannalta tärkeäksi. Raiders voitti ottelun juuri kolmen pisteen erolla, 16-13.
Elokuussa 2006 harjoitusleirillä saadun polvivamman vuoksi Raiders kuitenkin siirsi Quarshien niin sanottuun injured reserve -ryhmään (IR), minkä tarkoitti koko kauden pelaamattomuutta mutta pysymistä Oakland Raidersin organisaatiossa.

Kauden 2007 lopussa Quarshie tuli toipumaan loukkaantumisistaan Suomeen ja Porvoon Butchersin riveihin. Butchersissa hän voitti Suomen mestaruuden kesällä 2007.
2008 keväällä Quarshie solmi sopimuksen Kanadan ammattilaisliigan  Toronto Argonauts -joukkueeseen, mutta päätti olla lähtemättä Kanadaan perhe- ja työsyistä johtuen. Quarshie pelasi viimeiset ottelunsa Helsinki Wolverinesin riveissä.

Peliura

Seurat Suomessa:

– Helsinki Roosters 1994-1999
– Porvoo Butchers 2007
– Helsinki Wolverines 2008
– nuorten maajoukkue: PM-kultaa 1997
– Miesten maajoukkue:  EM-hopeaa 2001

Yliopistot USA:ssa:
– St. Peters College    2000-2001 I AA
– Columbia University 2002-2004 l AA

Ammattilaiseurat:

– NFL Europe Frankfurt Galaxy 2005 (tilastot: 11 taklausta, 10+1 ja 1 säkitys, 1 fumblen peittäminen)
– NFL Oakland Raiders 2005 (tilastot 2005: kolmessa harjoitusottelussa: 5 taklausta ja yksi avustava taklaus sekä 1 taklaus aloituslinjan takana)
– NFL Oakland Raiders 2006 (tilastot 2006: kahdessa harjoitusottelussa: 5 taklausta ja yksi säkitys sekä 1 fumblen peittäminen)

Saavutukset

– SM-kultaa 1997,1999, 2000, 2007
–   Eurobowl-liigan semifinaalit 1997 ja 1999
–  SM-sarja all stars 1999
– 1-AA  yliopistojen  akateeminen All Star joukkue 2004
– National Football Foundation&College Hall of Fame 2004 Scholar-Athlete Class
– All american valintoja eri järjestöjen, julkaisujen ja säätiöiden tähdistöjoukkueisiin 2001-2004
– All Star joukkuevalinta all-MAAC yliopistoliiga 2000-2001
– All Star joukkuevalinta Ivy-yliopistoliiga 2003-2004
– 2004 USA:n yliopistosarjojen 3.  taklaukset linjan takana
– 2004 USA:n yliopistoennätystä sivuava 8 taklausta linjan takana yhdessä ottelussa
– Columbian yliopistojoukkueen kapteeni ja MVP 2004
– SAJL Vuoden Jenkkifutaaja 2005
– Suomen Urheilutoimittajien valinta 2005 Vuoden paras  amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
– SAJL Vuoden Jenkkifutaaja 2006
– Suomen Urheilutoimittajien valinta 2006 Vuoden paras  amerikkalaisen jalkapallon pelaaja

Marko Vartiainen aloitti uransa v.1992 Lohja Wildcatsissa josta tie vei Espoo Coltsin kautta Turku Trojansiin ja Helsinki Roostersiin. Vartiainen voitti urallaan yhteensä kolme Euroopan mestaruutta ja viisi Suomen mestaruutta.

Saksassa pelattujen nuorten 1996 EM-kisojen MVP-pelaaja oli myös turnauksen paras etenijä ja pistemies Suomen voittaessa EM-kultaa.

Bolzanon miesten EM-kisoissa 1997 Vartiainen iski itsensä kaikkien tietoon, kun Suomen jenkkifutismaajoukkue pieksi EM-turnauksen semifinaalissa Englannin pistein 24-6.  Vasta 19-vuotias nuorukainen olikin Suomen paras pelaaja. Vartiainen keräsi jaardeja tasaisen tehokkaasti isojen englantilaispelaajien keskellä.
Finaalissa komeettamaisesti palloa 128 jaardin verran kantanut Marko Vartiainen teki ensimmäisen maalin. Itsepintaisesti ruotsalaiset varjostivat laitahyökkääjiä, mutta jättivät Vartiaisen vapaaksi ja hän teki ottelussa toisen maalinsa heittopelin päätteeksi. Suomi voitti Ruotsin 27-6.

Vuoden 2000 EM-finaalissa Vartiainen juoksi kaksi tärkeää maalia äärimmäisen tiukassa finaalissa Saksaa vastaan. Suomi voitti finaalin 26-7. Suomi voitti EM-kultaa numeroin 29-30.

Aktiiviuransa jälkeen Marko Vartiainen on jatkanut lajin parissa toimien U19 maajoukkueen valmentajana vuoden 2006-2007 ja miesten maajoukkueessa vuodesta 2009.

Saavutukset

Nuorten sarjat
U19 SM- kultaa 1994, 1995 ja 1996 Espoo Colts
U21 SM-kultaa 1995 Espoo Colts (game MvP)

Aikuisten sarjat
Spagettimalja 1996, Espoo Colts
SM-pronssi 1997 Turku Trojans
SM-hopea  1998 (Vaahteramalja Team MVP), 1999 Turku Trojans (Vaahteramalja Team MVP)
SM-hopea 2001 Helsinki Roosters
SM-kulta  2000, 2002 Vaahteramalja Team MVP, 2003, 2004 (Vaahteramalja Game MVP), Helsinki Roosters
SM-pronssi 2005 Helsinki Roosters

all stars 1999
all stars 2001
all stars 2002
all stars 2003
all stars 2004
1997 SAJL Vuoden Tulokas
1998 Vuoden Etenijä
1999 Vuoden Etenijä
2001 Vuoden Etenijä
2002 Vuoden hyökkääjä
2003 Vuoden Etenijä
2004 Vuoden hyökkääjä

Nuorten maajoukkue
U19 EM-kultaa 1996, Wiesbaden, Saksa. (Turnauksen Hyökkäyksen MVP, Finaalin MVP, Joukkueen MVP, Paras RB, Eniten maaleja)
Team Europe 1997, New Orleans, USA
Suomi-Ruotsi maaottelut 1994, 1996

Miesten maajoukkue
EM-kultaa 1997, Bolzano Italia
EM-kulta 2000, Hampuri, Saksa
EM-hopea 2001, Frankfurt, Saksa
Suomi-Ruotsi maaottelu 1997, 2004
Japan Bowl 1998, Tokio
NFL Europe Camp 2002, Tampa Florida (leiri keskeytyi olkapäävamman vuoksi)

(s. 1981, aktiiviuran mitat  200cm cm ja 128 kg) Klaus Alinen aloitti uransa Pori Bearsissa  vuonna 1999 ja edusti Suomessa. Vaahteraliigassa pelatessaan myös Seinäjoki Crocodilesia, Rauma Stormia ja Turku Trojansia.

Aloitti ammattilaisuransa sisempänä laitahyökkääjänä 2004 Berlin Thunder -joukkueessa. Vain neljä vuotta lajia harrastaneena Alinen teki kovaa jälkeä ammattilaisena. Kolmen vuoden aikana NFL Europessa Alinen otti 14 kiinniottoa, joilla eteni 98 jaardia 7 jaardin keskiarvolla. NFL-Eurooppaliigan viikon kansalliseksi pelaajaksi Alinen valittiin viikolla 10 vuonna 2005. 2004 Alinen oli voittamassa liigan mestaruutta World Bowlia kesäkuussa Berlin Thunderin riveissä. Frankfurt Galaxy hävisi Alisen Thunderille 30-24.

Klaus Alinen allekirjoitti tammikuussa 2006 kaksivuotisen sopimuksen NFL joukkue Atlanta Falconsin kanssa. Ensimmäinen vuosi kului NFL:n kansainvälisten pelaajien kehitysohjelmassa ja Alinen pääsi pelaamaan erikoisjoukkuetilanteita pre seasonilla mm. Japan Bowlissa Tokiossa. Ankara taistelu paikasta joukkueeseen loppui 2007 elokuussa, kun hänet leikattiin leirin lopussa varsinaisesta miehistöstä.

Kevätkauden 2007 Alinen pelasi Berlin Thunderissa ja joukkue hävisi Wordl Bowlin 27-21 Amsterdam Admiralsille. Klaus Alinen sai ottelussa huomattavan paljon peliaikaa.

Seurat Suomessa:
Pori Bears               1999-2002, 2008
Seinäjoki Crocodiles 2003
Turku Trojans          2004
Rauma Sea City Storm 2007

Nuorten maajoukkue: EM-4. 2000
Miesten maajoukkue: 2003, 2006

Ammattilaiseurat:
NFL Europe Berlin Thunder 2004-2005
– tilastot 2005: 8 kiinniottoa, 33 jaardia, 1 maali

Atlanta Falcons 2005
– pelasi viidessä esiottelussa NFL:ssä International Player Development Squad –sopimuksella.

Saavutukset:

SM-hopeaa 2004
SM-sarja all stars 2004
NFL Europen mestari 2004 Berlin Thunder
NFL Europen finalisti 2005 Berlin Thunder
NFL Europen Viikon kansallinen pelaaja 2005

Keijo Kaurissaari (s. 1960, 190cm, 93kg,) pelasi vuosina 1980-1988 East City Giantsissa ja 1989 Espoo Raidersissa. Yhtenä lajin uranuurtajista Kaurissaari oli peliurallaan All stars-puolustuksen linjamies ja edusti Suomea lajin kolmissa ensimmäisissä EM-kisoissa 1983,1985 ja 1987.

Kaurissaari oli  yksi 1980-luvun dominoivimmista linjapuolustajista. Hän pelasi nose guardia ja defensive tacklea ja sijoittui Vaahteraliigan tilastoissa 1984-1987) sijalle 10. kaikkien aikojen taklaajatilastossa 116 taklauksella. Parhaassa ottelussaan hän taklasi 9 soolotaklausta.

Maajoukkuetilastoissa (1983-1987) Kaurissaari keräsi viidenneksi eniten taklauksia, yhteensä 21 kpl ja maajoukkuepuolustajien viidenneksi tilastossa.  Tuotteliaimmassa ottelussa hän keräsi yhteensä seitsemän taklausta.

 

Saavutukset:

SM-hopea 1981 East City Giants
SM-pronssi 1983 East City Giants
SM-kulta 1984 East City Giants
SM-pronssi  1986 East City Giants

all stars 1983
all stars 1985
all stars 1986
all stars 1987

EM-hopea 1983
EM-kulta 1985
EM-pronssi 1987

 

Seppo Evwaraye aloitti amerikkalaisen jalkapallon teini-iässä, lippupallon parissa. Kun tuohon aikaan vaadittava ikä kontaktipelaamiseen tuli täyteen, Seppo löysi oman lajinsa heti. Vaasa Vikingissä debyyttinsä tehnyt puolustuksen linjamies säväytti heti jo aikuisten sarjoissa kovalla intensiteetillään, sekä voiman että nopeuden yhdistelmällä. Jo nuorena Seppo päätti panostaa lajiin kaiken mitä voi, ja perheensä tuella pelipaikka löytyi lajin emämaasta, Nebraskan osavaltiosta. Vaihto-oppilasvuosinaan pienen Laurelin kaupungin lukiojoukkueessa Seppo herätti huomiota Nebraska Cornhuskersin yliopistojoukkueessa, ja kahden lukion pelivuoden hän jälkeen saikin stipendin Cornhuskersiin, ensimmäisenä suomalaisena koskaan 1A-tason kouluun.

Viiden pelivuoden aikana Nebraskassa loukkaantumiset hidastivat läpimurtoa, ja kova kilpailu puolustuksen puolella pakotti miehen siirtymään hyökkäyksen linjan puolelle, missä vaasalainen olikin aloittava oikea tackle kahden kauden ajan. Yliopistoura päättyi Alamo Bowlin voittoon kivenkovaa Michigan Wolverinesia vastaan. Nebraskan uran ajalta tarttui mukaan mm. Lifter of the year –palkinto, sekä lukuisia muita seuran ja Big-12 –konferenssin kunniamainintoja.  Evwaraye valmistui joulukuussa 2005 Nebraskan yliopistosta 3,2 gpa keskiarvolla viestintätieteet pääaineenaan. Seppo täydensi opintojaan Nebraskan graduate ohjelmassa, jossa hän suoritti opintoja physical education ja  exercise science aineinaan.

NFL-varaus jäi saamatta, mutta vapaana agenttina moni seura osoitti kiinnostusta suomalaiseen voimanpesään. Lopulta seuraksi valikoitui Carolina Panthers. Viiden dollarin ja kahden päivän takia työlupa-asiat sotkivat NFL-uran. Seppo oli mukana joukkueen mini campilla.

2007 kaudeksi löytyi osoite Saksasta, Cologne Centurions –joukkueesta, missä Seppo pelasi yhden kauden ajan NFL Europea. Pelipaikkana oli oikea guard. Saman vuoden syksylle Evwaraye pääsi NFL:ään Minnesota Vikingsiin organisaatioon kauden ajaksi International Practise Squad –statuksella, mikä mahdollisti ottelut harjoituskaudella, sekä täyspainoisen harjoittelun joukkueen mukana. Evwaraye pelasi pre season kaudella mm. Iiro Luodon edustamaan New York Jetsiä vastaan.

Kotimaahan paluu oli edessä pitkien loukkaantumisten jälkeen, ja ura täydentyi kahteen perättäiseen Vaahteramaljaan Porvoo Butchersin paidassa.

Peliuran jälkeen Seppo palasi Vaasaan, uudelleenbrändäsi kotikaupunkinsa joukkueen Wasa Royalsiksi, ja valmentajana nosti kahdessa kaudessa seuran II-divarin pohjalta Spagettimaljan voittajaksi, ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2016, Seppo oli Royalsin kanssa Vaahteramaljan kynnyksellä.

Sepon elämänkerta ”Vain muutaman dollarin tähden” julkaistiin kirjana 2010.

Seurat Suomessa:
Vaasa Vikings 1994-1998
Porvoo Butchers 1999, 2009-2010
2009 SM-kulta
2010 SM-kulta

Nuorten maajoukkueet
1997 lippupallon EM-kulta
1998 U19 EM-pronssia
1999 U19 PM-kultaa

Laurel-Concord High School 
Pelasi kaksi vaihto-oppilasvuotta linjapelaajana sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa Laurel-Concord high schoolissa Nebraskassa. Valittiin vaihto-oppilasvuosinaan All-Nebraska hyökkäyksen 1. all star miehistöön Omaha World-Heraldin toimesta sekä super-state kunniamaininta Lincoln Journal Starilta vuonna 2000.
1999 osavaltion play offs
2000 osavaltion mestaruus

2000 Nuorten pelaajien Euro all stars valinta
2000
 Global Football -turnaus Team Europan joukkueessa Atlanta, Georgiassa

Nebraskan yliopisto
2002 teki yliopiston testiennätyksen juoksemalla 40 jaardin testin 4.99 sekunnissa (isot pelaajat +135kg)
2004 Nebraska Cornhuskers: Kehittynein hyökkäyspelaaja
2004 valinta Nebraskan yliopiston aloittavaan hyökkäykseen perinteiseen Red-White otteluun
2005 Nebraska Lifter-of-the-Year valinta: kyykky 300kg, penkki 215 kg
All-American valintoja mm. PrepStar hyökkäyksessä,  SuperPrep puolustuksessa
Big 12 conference Academic All-American 2nd team 2004 & 2005

Ammattilaisura
2006 NFL Carolina Panthers mini camp
2007 NFL Europe Cologne Centurions
2007 Minnesota Vikings International Practice Development Squad -pelaaja
2002 ja 2007 Vuoden jenkkifutaaja Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto
2013 Vuoden valmentaja Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto

Valmennusura
Run 2 Win -juoksukoulu vuodesta 2011
Wasa Royalsin päävalmentaja vuodesta 2012
SAJL kouluttaja vuodesta 2011

Oman peliuransa aikana Mika ei ollut pelkästään pelipaikkansa parhaimmistoa vaan toi lajia esiin myös muissa yhteyksissä positiivisella tavalla. Oli varmasti 1990-luvun puolivälissä yksi tunnetuimmista jenkkifutareista, kiitos Itäkeskuksen mainosten tuoman julkisuuden. Mika oli myös aina valmis toimimaan lajimannekiinina eri yhteyksissä.

Seurat
Aikuiset: 1991 – 2000, 2010 Helsinki Roosters, OL
Nuoret: 1990-1993, Helsinki Roosters OL

Kansainväliset sarjat
1994 FLE Roosters
Eurobowl/EFL 1996 – 1999 Roosters

SM-mitalit
Pelaajana
SM-kultaa 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000 Roosters
SM-hopea 1991
SM-pronssi1992-1994

Valmentajana
Naisten SM-kulta (Helsinki Demons) 2014-2015
Naisten lippupallo SM-kulta (Helsinki Demons) 2014
Naisten EM-kulta 2015

Maajoukkue
1995 EM-kultaa
1998 Japan Eurobowl
6 maaottelua

SAJL all stars
1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999

Muut
1995 EM-all stars
2015 SAJL vuoden valmentaja

Timo Blomqvist on pelipaikallaan (RB) ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista pelaajista. Hänellä oli ratkaiseva merkitys Vaahteramaljoissa 1995,1996,1997 ja 1998 Helsinki Roostersin voitoissa. Hän oli myös isossa roolissa EM-finaalissa 1995, jonka Suomi voitti.

Blomqvist oli pelaajana ainutlaatuinen yhteys ketteryyttä, voimaa ja luontaista kykyä tehdä isoja pelejä koviakin puolustuksia vastaan, vastustajajoukkueiden valmentajat luulivat häntä useamman kerran amerikkalais-vahvistukseksi kansainvälisessä ottelussa.

1995  Vaahteramalja XVI Timo Blomqvist teki 52 jaardin maalin. Roosters katkaisi Giantsin valtakauden ja voitti  36-14. 1996 Vaahteramalja XVII:ssä Helsinki Roosters voitti huikean jännittävässä ottelussa East City Giantsin 22-23. Toisella puoliskolla Timo Blomqvist juoksi lähietäisyydeltä 9-17 tilanteen. Vaahteramalja XVII ratkesi 10 sekuntia ennen loppuvihellystä, kun Timo Blomqvist teki option-pelin päätteeksi ratkaisumaalin. 1997 Vaahteraliiga XVIII:ssä  Blomqvistia kuvattiin lehdistössä varoituskolmion muotoisena yhden miehen kuljetusliikkeenä. Finaalissa hän oli pitelemätön. Blomqvist eteni ainoana hyökkääjänä yli 1000 jaardia Vaahteraliigan runkosarjassa.  1998 Vaahteramalja XIX:ssä Timo Blomqvist oli jälleen elementissään ja juoksi kaksi maalia Roostersin voittaessa  Turku Trojansin 42-26.

Seurat
Nummela Wildcats (Lohja Lions) 1989-1991
Espoo Colts 1992-1994
Helsinki Roosters 1995-1998

Kansainväliset sarjat
Eurobowl/EFL 1996,1997,1998

SM-mitalit
SM-kultaa 1995,1996,1997,1998

Maajoukkue
EM-kulta 1995
5 maaottelua

SAJL all stars
1995,1996,1997 RB

Janne “Kanttori” Salonen oli koko uransa ajan yksi Suomen kovimmista ja usean vuoden kovin MLB Vaahteraliigassa. Salosen asenne pelaamiseen, harjoitteluun ja koko lajiin oli tinkimättömän esimerkillinen. Häntä kunnioittivat sekä joukkuetoverit että vastustajat ja myös omat ja vastustajien valmentaja. Hänellä oli pelaajana valtava presence ja taistelutahto.

Seurat

Aikuiset
1992-1993 sentteri, Laitila Royals
1994-2011 tukimies, puolustuslinja, hyökkäyslinja Turku Trojans

Kansainväliset sarjat
1999 Italian mestaruus Bergamo Lions
Eurobowl Bergamo Lions

SM-mitalit
Pelaajana
SM-kultaa 2003
SM-hopea 1994, 1997, 1998, 1999, 2002, 2004
SM-pronssi1997, 2000, 2001

Valmentajana
2006-2010 miesten maajoukkueen tukimiesvalmentaja
2006-2012 Turku Trojansin puolustusvalmentaja

Maajoukkue
1997, 2000 EM-kultaa
1998 Japan Eurobowl
7 maaottelua

SAJL all stars
1996, 1997, 2000, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006 LB

Muu
SAJL Vuoden Pelaaja 1997
2002 Vuoden puolustaja – Matti Lindholm Trophy

Pentti “Penni” Erveliukselta ei puuttunut nopeutta eikä voimaa. Pitkä peliura seuratasolla kesti vuodet 1984-1993 Oulu Northern Lightsissa.  Ervelius oli tehokkaimmista pallonkantajista aikanaan. Yli sadan jaardin eteneminen oululaisten option-hyökkäyksen tailbackinä oli Pennille normaali suoritus Vaahteraliigassa.
– 1987 maajoukkuetestien paras 60 m juoksussa oli Pentti Ervelius, Northern Lights ajalla 7.23 s
– 1988 Oulun ”Pikajuna” Pentti Ervelius passitti Jussi Kankaan ottelukohtaisen juoksu SE:n Vaah­teraliigassa hurjiin numeroihin 403 jaardia. Ervelius juoksi numerot Porin Bearsia vastaan ja teki 7 maalia. Ervelius oli ylittänyt 1000 jaardin rajapyykin jo kahdeksannen ottelun kohdalla
– 1992 Vaahteraliigan ottelussa Porvoo Butchersia vastaan Ervelius tykitti 22 yrityksellä 283 jaardia sekä 5 maalia
Ervelius oli Suomen maajoukkueen runkopelaaja, jolla oli kova iskunkestävyys, taitoa harhautella tai juosta vastustajan yli. Myöhemmin hän on ollut  mukana Northern Lightsin valmennuksessa, erotuomaritoiminnassa sekä veteraanipelaajien puuhamiehenä.

Seurat
Oulu Northern Lights

Kansainväliset sarjat
1985 Artic Bowl – ystävyysottelu Alma Collegea vastaan
1986 Northern Lightsin ottelumatka Michiganiin, vs Alma Collegea ja vs. Olivet College
1987 Northern Lights vs. Graz ja vs. Itävallan maajoukkue

SM-mitalit
SM-pronssia 1990

Maajoukkue
EM-hopea 1989, 1991
5 maaottelua

SAJL all stars
1987, 1990 RB

Muu
SAJL Vuoden Pelaaja 1988

Get Flash to see this player.

Hämäläisen jenkkifutiksen iso mies. 197 cm pitkä Kiiskinen oli aikansa dominoivimipia ja varmimpia pallon kiinniottajia. Kiiskinen oli eräänlainen tamperelaisversio Elmosta. Hän pystyi astumaan lähes mille tahansa pallolliselle pelipaikalla ja pelaamaan tehokkaasti.

Maajoukkuetesteissä hän oli kellottanut 40 jaardia 4,61 sekuntiin ja pompannut 1-loikkatestissä 299cm.

Hän on ensimmäinen tamperelainen jenkkifutaaja Hall of Fameen.

Seurat

1982-1989 Tampere Rocks tight end, wide receiver, quarterback, defensive back

Maajoukkue

Aloitti maajoukkueuran 1984 William Jewell jenkkiyliopistoa vastaan
1984-1989 seitsemän maaottelua, tight end, wide receiver, defensive back

EM-kultaa 1985
EM-hopeaa 1989
EM-pronssia 1987

1987 EM-all stars valinta wide receiver

1987 EM-kisojen tehokkain kiinniottaja. Eteni 6:lla kiinniotolla yhteensä 151 jaardia
1985 EM-kisoissa 4+2 taklausta, 2 syötönkatkoa, 3 maahanlyöntiä

SAJL all stars

1984, 1986, 1987, 1988, 1989 TE, WR

SAJL Vuoden Pelaaja 1985

1985  ennätys 203 jaardia edetty matka kiinniotoilla vs Giants, ennätys 2 maalia syötönkatkoista
1986 kiinniottotilaston 2. 26 kiinniottoa, 417 jaardia

Kansainväliset sarjat

Pelasi vaihto-oppilaana 1979-1980 John F. Kennedy High Schoolissa New Yorkin Bellmoressa. Pelipaikkoina laitahyökkääjä ja potkaisija.

Muu

1980-luvulla Tampere Rocksin apuvalmentaja ja hallituksen jäsen

Jorma Hytönen on yksi merkittävimmistä lajivaikuttajista SAJL:n historiassa poikkeuksellisen pitkän ja ansioituneen valmentajauran takia.

Valmennustoiminta /seura
1985-1988 Kannelmäki Whips apuvalmentaja
1988-1989 Kannelmäki Whips Päävalmentaja , puol. koordinaattori 1.div. voitto
1989 Valinta vuoden valmentajaksi
1990 Kannelmäki Whips apuvalmentaja/ puol.koordinaattori
1991 Espoo Colts puol. koordinaattori
1992 Espoo Colts puol. koordinaattori
1993 Espoo Colts päävalmentaja
1994 Hämeenlinna Tigers puol.koordinaattori
1995 Hämeenlinna Tigers puol.koordinaattori
1996 Helsinki Roosters puol.koordinaattori
1997 Helsinki Roosters puol.koordinaattori
2007 Wolverines apuvalmentaja
2012 Roosters naiset hyökk. Koordinaattori
2017 Roosters naiset apuvalmentaja

Valmennustoiminta / maajoukkue
1991 Miesten maajoukkue apuvalmentaja/olb Em 2.
1992 Nuorten maajoukkue apuvalmentaja/linjat Em 1.
1993 Miesten maajoukkue apuvalmentaja/ db / Em 1. swe-fin puol.koordinaattori
1994 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori
1995 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori Em 1.
1996 Miesten maajoukkue puol. koordinattori
1997 Miesten maajoukkue puol.koordinaattori Em 1.
1998 Miesten maajoukkue Päävalmentaja 1. Japan-Euro Bowl
2001 Miesten maajoukkue apuvalmentaja Em 2.
2012 Naisten maajoukkue päävalmentaja
2013 Naisten maajoukkue päävalmentaja MM3.

Pelaajana
Kannelmäki Whips 1987-1989

Valmentajana

SAJL Vuoden Valmentaja 1989

Maajoukkue
miehet
1993, 1995, 1997,  EM-kultaa
1991, 2001  EM-hopeaa
1998 Japan Eurobowl

naiset
2013 ​MM-pronssi

nuoret
1992 EM-kultaa
Kansainväliset sarjat
high school 1990 Fairfield Indians, Ohio apuvalmentaja

Muu toiminta
1998 Liittohallitus jäsen
valmentajakouluttaja

Isokokoinen ja atleettinen safety teki vakuuttavan uran useassa seurassa sekä maajoukkueessa.  Kovaa taklaava pallohaukka jäi jokaisen mieleen pelikentillä.

Seurat
Oulu Northern Lights 1984-1992 running back, wide receiver, safety
Seinäjoki Crocodiles 1993-1995 safety
Rovaniemi Artic Circle Stars 1996-1999 safety

 

SM-mitalit
SM-pronssi1990, 1998, 1999

1992 Vaahteraliigan tilastokärki 7 syötönkatkoa
1997 Vaahteraliigan tilastokärki 4 syötönkatkoa

 

Maajoukkue
10 maaottelua
1993,1997,  EM-kultaa
1991 EM-hopeaa
1998 Japan Eurobowl

1991 EM-all stars valinta free safety
SAJL all stars
1991, 1992, 1993, 1994, 1996, 1997

 

Kansainväliset sarjat
1993 Lambuth Eagles, Tennesee  NAIA college football

Muu
Oulu Northern Lights puheenjohtaja 1998-2002
SAJL  aluekehittäjä 2006-2007

14 000 halukkaan joukosta kutsuttiin 710 pelaajaa World Leaguen leirille Floridaan. 15. helmikuuta 1991 alkaneen leirin aikana “Jahu” Salo edusti Euroopan kärkeä hyökkäyslinjan ryhmässä. Salo oli treenannut ohjuksenomaisia long snapejä, jotka osaltaan auttoivat hänen pääsyään Sacramento Surgen ammattilaisjoukkueeseen. Aggressiivisen hyökkäyslinjapelaamisen mestari pelasi aktiiviuransa pääasiassa tacklea, mutta vuosien saatossa hänet saattoi nähdä myös guardina sekä sentterinä.

Seurat
1984-1993 Munkka/Espoo Colts
1994-1996 Helsinki Roosters

SM-mitalit

Nuoret:
1984 U21 SM-hopeaa, Munkka Colts
1985 U21 SM-kultaa, Munkka Colts
1986 U21 SM-hopeaa, Munkka Colts

Aikuiset:
1988 SM-hopeaa Munkka Colts
1989 SM-kultaa Munkka Colts
1994 SM-pronssia Helsinki Roosters
1995 SM-kultaa Helsinki Roosters
1996 SM-kultaa Helsinki Roosters

Miesten maajoukkue

EM-pronssia 1987
EM-hopeaa 1989
EM-hopeaa 1991

10 maaottelua.

SAJL all stars

1989, 1990, 1992, 1995 OT, OG

Kansainväliset sarjat

1990 Junior College Saddleback College, Kalifornia
1991 World League Sacramento Surge
1994 FLE liiga Helsinki Roosters
1996 Eurobowl/EFL Helsinki Roosters

Muu

1995 Munkka Colts Hall of Fame

1990-luvun taitteessa radio Ykkösen viikottaisessa ohjelmassa esiteltiin erilaisia tähtipelaa­jien ääninäytteitä. Yksi heistä maajoukkue­mies Juha Salo, jonka viesti oli

 – Täällä Juha Salo Munk­ka Coltsista. Linjamies on tiedemies. Tiedemiehet kuuntelevat Ykkösen jenkkifutista. Oletko sinäkin tiedemies?

Multitalentti ja Mr. Unbreakable. Miesten maajoukkueen tähänastisen historian eniten maaotteluita vyölleen kerännyt pelaaja – 29 maaottelua. Kaksikymmentäneljä vuotta kestänyt pelaajaura oli häikäisevä ja kattava mm. viidet EM-kisat ja kuusi Vaahteraliigan mestaruutta. Sjöblom on Vaahteraliigan 4. tuotteliain taklaaja 529 taklausta.

Seurat
1990-1998 Vantaa TAFT
1999-2005, 2014 Helsinki Roosters
2006-2013 Helsinki Wolverines

SM-mitalit

Nuoret:
1992 U18 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1993 U18 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1993 U21 SM-hopeaa, Vantaa TAFT
1994 U21 SM-kultaa, Vantaa TAFT

Aikuiset

SM-kultaa:
1999 Helsinki Roosters
2000 Helsinki Roosters
2002 Helsinki Roosters
2004 Helsinki Roosters
2011 Helsinki Wolverines
2014 Helsinki Roosters

SM-hopeaa
2001 Helsinki Roosters
2003 Helsinki Roosters
2006 Helsinki Wolverines
2012 Helsinki Wolverines
2013 Helsinki Wolverines

SM-pronssia
2005 Helsinki Roosters
2010 Helsinki Wolverines
Nuorten maajoukkue
1994 U19 EM-kultaa, Berliini, Saksa

Miesten maajoukkue

2000 EM-kulta, Hampuri, Saksa
2001 EM-hopea, Frankfurt, Saksa
2005 EM-pronssia, Malmö, Ruotsi

SAJL all stars

2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2009 LB
2007 Matti Lindholm Trophy (Vaahteraliigan paras puolustaja)

Kansainväliset sarjat
2014 IFAF Champions League mestaruus, Helsinki Roosters
2008 Eurobowl-sarja Oslo Vikings
Tsekin liiga Prague Panthers

2003 NFL-Europa karsintaleiri Tampa Bay, Florida

Muu

Aarno Sjöblom kertoi tuntemuksistaan uransa loppuvihellystä ennen.

– Juuri pelikaverit ja kaikki muut hienot ihmiset lajin parissa ovat se asia mikä saa lopettamisen tuntumaan vaikealta ja haikealta. Olen aikanaan sanonut, että ilmoittakaa, kun jalka alkaa painaa liikaa ja on aika lopettaa, koska itse sitä en osaa sanoa. Varmaan johtuen siitä että sitä pitää edelleen itseään kuolemattomana ja pelipaikkansa parhaana. Sitä ilmoitusta ei valitettavasti ole ikinä tullut, joten on itse aika tehdä päätös lopetuksesta