All Stars Naiset

VAAHTERALIIGA ALL STARS 2020

Hyökkäys

Jonna Hakkarainen
Trojans
QB, Hyökkääjä
Tytti Kuusinen
Wolverines
RB, P
Lea Kaszas
Trojans
RB
Lotta Ahonen
Saints
WR, P, Tulokas, Etenijä
Kirsti Nirhamo
Trojans
WR
Veronika Heino
West Coast Phoenix
WR
Anna-Kaisa Saarenpää
Wolverines
LT
Anni Alanko
Wolverines
LG, Vuoden pelaaja
Heli Rontu
Trojans
C
Sara-Maria Lehtonen
Saints
RG
Venla Nikula
Wolverines
RT

Puolustus

Heidi Koponen
West Coast Phoenix
DE
Eveliina Virtanen
Saints
DT
Anni Alanko
Wolverines
DT, Vuoden pelaaja
Minna Lehtinen
Wolverines
DE, Linjapelaaja
Essi Saastamoinen
Trojans
LB, Puolustaja
Emmi Järn
Wolverines
LB
Hilkka Rahkonen
Trojans
LB
Jonna Tuovinen
Saints
DB
Heta Rantanen
Wolverines
DB
Jonna Veräjänkorva
West Coast Phoenix
DB
Janika Nikander
Wolverines
DB

Erikoisjoukkueet

Tytti Kuusinen
Wolverines
RB, P
Lotta Ahonen
Saints
WR, P, Tulokas, Etenijä
Laura Pulkkinen
Trojans
K
Katariina Kiviniemi
Saints
PR

Vuoden parhaat

Jonna Hakkarainen
Trojans
QB, Hyökkääjä
Lotta Ahonen
Saints
WR, P, Tulokas, Etenijä
Anni Alanko
Wolverines
LG, Vuoden pelaaja
Anni Alanko
Wolverines
DT, Vuoden pelaaja
Minna Lehtinen
Wolverines
DE, Linjapelaaja
Essi Saastamoinen
Trojans
LB, Puolustaja

Edellisten kausien valinnat

2019 naisten sarjojen parhaat

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – SPESIALISTIT

P    Laura Pulkkinen  Kuopio Steelers

K    Sanni Seppälä  Helsinki Wolverines

PR  Anna Martola Helsinki Wolverines

KR  Oona Tuomi  Kuopio Steelers

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – HYÖKKÄYS TAKAKENTTÄ

QB  Jonna Hakkarainen,  Turku Trojans

RB  Tytti Kuusinen,    Helsinki Wolverines

RB  Daria Briukhovetskaia,  Pietari Valkyries

WR  Jutta Luhtala,  Turku Trojans

WR  Sanni Seppälä,  Helsinki Wolverines

WR Kirsti Nirhamo,  Turku Trojans

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – HYÖKKÄYSLINJA

OL  Anni Alanko,   Helsinki Wolverines

OL  Venla Nikula,  Helsinki Wolverines

OL  Anna-Kaisa Saarenpää, Helsinki Wolverines

OL  Anastasia Nikolaeva,  Pietari Valkyries

OL  Heli Rontu,  Turku Trojans

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – PUOLUSTUKSEN LINJA

DL  Elina Seppälä,  Helsinki Wolverines

DL  Minna Lehtinen,  Helsinki Wolverines

DL  Hilkka Rahkonen,  Turku Trojans

DL  Milena AbbasMamode,  Tampere Saints

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – LINEBACKERIT

LB  Essi Saastamoinen,  Kuopio Steelers

LB  Elina Kero, Helsinki Wolverines

LB  Tiina Möttönen, Helsinki Wolverines

 

VAAHTERALIIGA ALL STARS – TAKAKENTTÄ

DB  Lea Kaszas,  Turku Trojans

DB  Heta Rantanen, Helsinki Wolverines

DB  Jonna Tuovinen,  Tampere Saints

DB  Noora Koponen,  Kuopio Steelers

 

VUODEN VAAHTERALIIGA TULOKAS – NAISET

Hanna Ropanen,   Turku Trojans

 

VUODEN LINJAPELAAJA – NAISET

Anni Alanko,  Helsinki Wolverines

 

VUODEN ETENIJÄ – NAISET

Tytti Kuusinen,  Helsinki Wolverines

 

VUODEN PUOLUSTAJA –  NAISET

Minna Lehtinen,  Helsinki Wolverines

 

VUODEN HYÖKKÄÄJÄ – NAISET

Daria Briukhovetskaia,   Pietari Valkyries

 

VUODEN 2-DIVISIOONA PELAAJA – NAISET

Satu Tykkyläinen,   Joensuu Wolves

 

VUODEN 1-DIVISIOONA PELAAJA – NAISET

Emilia Kemppi   Mikkeli Bouncers

 

VUODEN LIIGAPELAAJA – NAISET

Tytti Kuusinen,  Helsinki Wolverines

Naisten Vaahteraliigan All Stars 2018

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Minna Tiainen,    Helsinki Wolverines
RB    Daria Briukhovetskaia,    Pietari Valkyries
RB    Mari Jääskelä,    Helsinki Roosters
RB    Tytti Kuusinen,    Helsinki Wolverines
WR    Sanni Seppälä,    Helsinki Wolverines
WR    Anastasiia Gorkutcenko,     Pietari Valkyries

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Anni Alanko,        Helsinki Wolverines
OL    Venla Nikula,        Helsinki Wolverines
OL    Anna-Kaisa Saarenpää,    Helsinki Wolverines
OL    Annukka Peltonen,    Helsinki Roosters
OL    Minttu Hurme,    Helsinki Wolverines

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Hilkka Rahkonen,    Helsinki Roosters
DL    Elina Seppälä,    Helsinki Wolverines
DL    Milena AbbasMamode,    Tampere Saints
DL    Anna Pedaeva,    Pietari Valkyries

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Veronika Iatcyna,    Pietari Valkyries
LB    Emmi Järn,        Helsinki Wolverines
LB    Tuula Möttönen,    Helsinki Roosters

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Sari Kuosmanen,    Helsinki Roosters
DB    Marfa Raipela,    Tampere Saints
DB    Heta Rantanen,    Helsinki Wolverines
DB    Nelli Palmu,        Tampere Saints

VAAHTERALIIGA ALLSTARS- SPESIALISTIT

K    Sanni Seppälä    Helsinki Wolverines
P    Sanni Seppälä    Helsinki Wolverines
KR    Nelli Palmu        Tampere Saints
PR    Nea Myrskog        Helsinki Wolverines

VUODEN LIIGAPELAAJA – NAISET

Tytti Kuusinen, Helsinki Wolverines

VUODEN HYÖKKÄÄJÄ – NAISET

Mari Jääskelä, Helsinki Roosters

VUODEN PUOLUSTAJA – NAISET

Emmi Järn, Helsinki Wolverines

VUODEN ETENIJÄ – NAISET

Daria Briukhovetskaia, St. Petersburg Valkyries

VUODEN LINJAPELAAJA – NAISET

Venla Nikula, Helsinki Wolverines

VUODEN TULOKAS – NAISET

Anni Alanko, Helsinki Wolverines

NAISTEN 1-DIVISIOONA PELAAJA 2018

Lea Kaszas, Turku Trojans

Naisten Vaahteraliiga All Stars 2017

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB     Minna Tiainen, Helsinki Wolverines

RB    Jenni Linden, Helsinki Roosters

RB     Daria Briukhovetskaia, Pietari Valkyries

WR    Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

WR    Sanni Seppälä, Helsinki Wolverines

WR    Laura Haapaniemi, Oulu Northern Lights

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Minttu Hurme, Helsinki Wolverines

OL    Anna-Kaisa Saarenpää, Helsinki Wolverines

OL    Sara-Maaria Lehtonen, Seinäjoki Crocodiles

OL    Riikka Koskenniemi, Helsinki Roosters

OL    Henrika Stjernberg, Helsinki Roosters

PUOLUSTUS – LINJA

DE    Anna Padaeva, Pietari Valkyries

DT    Nelli Vaara, Helsinki Roosters

DT    Merle Ziemann, Helsinki Roosters

DE    Hilkka Rahkonen, Helsinki Roosters

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Satu Roiha, Oulu Northern Lights

LB    Anne Rasilahti, Helsinki Roosters

LB    Minna Moisanen, Helsinki Wolverines

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Johanna Pudas, Helsinki Wolverines

DB    Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

DB    Sari Kuosmanen, Helsinki Roosters

DB    Nana Olavuo, Helsinki Roosters

VAAHTERALIIGA ALLSTARS- SPESIALISTIT

K     Sanni Seppälä, Helsinki Wolverines

KR    Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

P      Sanni Seppälä, Helsinki Wolverines

PR    Kirsi Nirhamo, Helsinki Wolverines

 

VUODEN PELAAJA, NAISTEN 2-DIVISIOONA 

Laura Pulkkinen, Kuopio Steelers

VUODEN PELAAJA, NAISTEN 1-DIVISIOONA 

Iina Tähkänen, Tampere Saints

VUODEN TULOKAS – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Carola Lindholm, Helsinki Roosters

VUODEN LINJAPELAAJA – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Nelli Vaara, Helsinki Roosters

VUODEN ETENIJÄ – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

VUODEN PUOLUSTAJA – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Satu Roiha, Oulu Northern Lights

VUODEN HYÖKKÄÄJÄ – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Jenni Lindén, Helsinki Roosters

VUODEN PELAAJA 2017 – NAISTEN VAAHTERALIIGA

Sanni Seppälä, Helsinki Wolverines

 

Naisten Vaahteraliiga All Stars 2016

 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB     Jonna Hakkarainen, Trojans

RB    Jenni Linden, Helsinki Roosters

RB     Lea Kaszas, Turku Trojans

WR    Kirsti Nirhamo, Turku Trojans

WR    Jessi Maunula, Hämeenlinna Huskies

WR    Satu Aumo, Jyväskylä Jaguars

 

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Suvi Mäntyniemi, Turku Trojans

OL    Eeva Luukkanen, Seinäjoki Crocodiles

OL    Minttu Hurme, Helsinki GS Demons

OL    Riikka Koskenniemi, Helsinki Roosters

OL    Venla Nikula, Helsinki GS Demons

 

PUOLUSTUS – LINJA

DE    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

DT    Riikka Kallio, Helsinki Roosters

DT    Nelli Vaara, Helsinki Roosters

DE    Katariina Saarinen, Turku Trojans

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Kaisa Karlson, Seinäjoki Crocodiles

LB    Tea Törmänen, Helsinki Roosters

LB    Satu Roiha, Oulu Northern Lights

 

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Johanna Pudas, Helsinki GS Demons

DB    Lea Kaszas, Turku Trojans

DB    Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

DB    Olga Denetzhkina, Pietari Valkyries

 

VAAHTERALIIGA ALLSTARS- SPESIALISTIT

K      Tytti Kuusinen, Seinäjoki Crocodiles

 

VUODEN PELAAJA 2016

Jenni Lindén, Helsinki Roosters

 

VUODEN I-DIVISIOONAPELAAJA

Sini Lilja, Hyvinkää Falcons

 

VUODEN II-DIVISIOONAPELAAJA

Kaisa Kiuru, Kotka Eagles

Naisten Vaahteraliiga All Stars 2015

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB     Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons

RB    Jenni Linden, Helsinki Roosters

RB     Paula Lehtinen, Helsinki GS Demons

WR    Sari Kuosmanen, Helsinki Roosters

WR    Anna-Reetta Juntunen, Oulu Northern Lights

WR    Kirsti Nirhamo, Turku Trojans

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Minttu Hurme, Helsinki GS Demons

OL    Mirva Honkonen, Helsinki GS Demons

OL    Kirsi Kauhanen, Helsinki GS Demons

OL    Eveliina Leukkunen, Helsinki Roosters

OL    Suvi Mäntyniemi, Turku Trojans

PUOLUSTUS – LINJA

DE    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

DT    Sophia von Haartman, Turku Trojans

DT    Riikka Kallio, Helsinki Roosters

DE    Milena AbbasMamode, Jyväskylä Jaguars

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Tiina Mutanen, Jyväskyä Jaguars

LB    Elina Kero, Helsinki GS Demons

LB    Tea Törmänen, Oulu Northern Lights

LB    Paula Lehtinen,  Helsinki GS Demons

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Anette Bäckman, Helsinki GS Demons

DB    Sari Kuosmanen, Helsinki Roosters

DB    Kirsti Nirhamo, Turku Trojans

VUODEN PELAAJA 2015

Paula Lehtinen, Helsinki GS Demons

VUODEN I-DIVISIOONAPELAAJA 2015

Iina Tähkänen, Hämeenlinna Huskies

Naisten All Stars 2014

 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB     Merita Bruun, Helsinki Golden Spirit

RB    Tytti Niemi, Seinäjoki Crocodiles

RB     Maija Turpeinen, Jyväskylä Jaguars

WR    Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars

WR    Jutta Luhtala, Turku Trojans

WR    Milla Haapala, Oulu Northern Lights

 

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Minttu Hurme, Helsinki Golden Spirit

OL    Hilla Loimu, Oulu Northern Lights

OL    Karoliina Paukkula, Helsinki Golden Spirit

OL    Kirsi Kauhanen, Helsinki Golden Spirit

OL    Johanna Päkkilä, Seinäjoki Crocodiles

 

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Elina Seppälä, Helsinki Golden Spirit

DL    Miia Heinikoski, Seinäjoki Crocodiles

DL    Riikka Kallio, Helsinki Roosters

DL    Milena AbbasMamode, Jyväskylä Jaguars

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Kaisa Carlson, Seinäjoki Crocodiles

LB    Tiina Mutanen, Jyväskylä Jaguars

LB    Mari Salonen, Helsinki Golden Spirit

LB    Laura Haapaniemi, Oulu Northern Lights

 

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Anette Bäckman, Helsinki Golden Spirit

DB    Maiju Isomaa, Helsinki Golden Spirit

DB    Fanni Mikkonen, Helsinki Roosters

Naisten All-Stars 2013

 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Tiina Salo, Seinäjoki Crocodiles
RB    Tytti Niemi, Seinäjoki Crocodiles
RB    Kirsti Nirhamo, Turku Trojans
WR    Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars
WR    Jutta Luhtala, Turku Trojans
TE    Elina Kero, Helsinki GS Demons
K/P    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Jenni Miettinen, Mikkeli Bouncers
OL    Laura Kontiainen, Helsinki GS Demons
OL    Anna Rajavuori, Helinki Roosters

HYÖKKÄYS – POTKAISIJA

K/P    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Merle Ziemann, Tampere Saints
DL    Sophia von Haartman, Turku Trojans
DL    Sarah Takolander, Helsinki Roosters

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Tea Törmänen, Oulu Northern Lights
LB    Tiina Mutanen, Jyväskylä Jaguars
LB    Kaisa Carlson, Seinäjoki Crocodiles

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Anette Bäckman, Helsinki GS Demons
DB    Maiju Isomaa, Helsinki GS Demons
DB    Tiina Suvioja, Helsinki GS Demons

Naisten SM-sarjan All Stars 2012

 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Sanna Järvinen, Helsinki Roosters

RB    Nelli Ruotsalainen, Helsinki GS Demons

RB    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters

WR    Teea Kemppinen, Helsinki GS Demons

WR    Natalia Blomster, Helsinki GS Demons

TE    Mari Salonen, Helsinki Roosters

 

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Merle Ziemann, Nokia Ghosthunters

OL    Riikka Martin, Nokia Ghosthunters

OL    Anna Rajavuori, Helsinki Roosters

 

POTKAISIJA

K/P   Elina Seppälä. Helsinki GS Demons

 

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Merle Ziemann, Nokia Ghosthunters   

DL    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

DL    Riikka Kallio, Helsinki Roosters

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Elina Kero, Helsinki GS Demons

LB    Tea Törmänen, Oulu Northern Lights

LB    Kaisa Carlsson, Seinäjoki Crocodiles

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

DB    Milla Haapala, Oulu Northern Lights

DB    Anette Bäckman, Helsinki GS Demons

DB    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters

Naisten SM-sarjan All Stars 2011

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demon   
RB    Katri Laine, Helsinki Roosters 
RB    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons
TE    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters
WR   Sini Virtanen, Helsinki Roosters
WR    Jonna Hakkarainen, Helsinki GS Demons

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Terhi Julkunen, Oulu Northern Lights
OL    Riikka Kallio, Helsinki Roosters
OL    Nina Perttunen, Helsinki GS Demons  

 PUOLUSTUS – LINJA

DL    Merle Ziemann, Nokia Ghosthunters  
DL    Kirsi Kauhanen, Helsinki GS Demons
DL    Tiina Mutanen, Jyväskylä Jaguars

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Milla Kuusisto, Oulu Northern Lights
LB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons
LB    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Tiina Salo, Seinäjoki Crocodiles
DB    Jonna Hakkarainen, Helsinki GS Demons
DB    Kati Rinne, Helsinki GS Demons

Naisten SM-sarjan All stars 2010

 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons

RB    Elina Seppälä, Helsinki GS Demons

RB    Katri Laine, Helsinki Roosters

TE    Paula Lehtinen, Helsinki GS Demons

WR    Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars

 

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Nina Perttunen, Helsinki GS Demons

OL    Kirsi Kauhanen, Helsinki GS Demons

OL    Riikka Kallio, Helsinki Roosters

 

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Heli Harjanne, Helsinki Roosters

DL    Nina Perttunen. Helsinki GS Demons

DL    Merle Ziemann, Nokia Ghosthunters

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Hanna Saari, Oulu Northern Lights

LB    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters

LB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons

 

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Merita Bruun, Helsinki Roosters

DB    Anette Bäckman, Helsinki GS Demons

DB    Nina Heikkinen, Oulu Northern Lights

Naisten SM-sarjan All stars 2009
 

HYÖKKÄYS – TAKAKENTTÄ

QB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons

RB    Paula Lehtinen, Helsinki GS Demons

RB    Katri Laine, Helsinki Roosters

TE    Nora Ahokas, Helsinki GS Demons

WR    Ulla Repo, Helsinki GS Demons

WR    Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars

 

HYÖKKÄYS – LINJA

OL    Nina Perttunen, Helsinki GS Demons

OL    Anna Rajavuori, Helsinki Roosters

OL    Sari Pehkonen, Helsinki Roosters

 

PUOLUSTUS – LINJA

DL    Tea Törmänen, Helsinki GS Demons

DL    Nina Perttunen. Helsinki GS Demons

DL    Taru Lindell, Helsinki Roosters

 

PUOLUSTUS – LINEBACKERIT

LB    Mari Salonen, Helsinki Roosters

LB    Paula Lehtinen, Helsinki Roosters

LB    Jenni Wahlberg, Helsinki GS Demons

 

PUOLUSTUS – TAKAKENTTÄ

DB    Merita Bruun, Helsinki Roosters

DB    Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars

DB    Tiina Salo, Jyväskylä Jaguars

Finalisteilla vahva edustus naisten All-Starsissa

GS Demonsilla kahdeksan pelaajaa All-Starsissa, Roostersilla kuusi

Naisten SM-sarjan All-Stars 2008:

Hyökkäys


Pelinrakentaja
Jenni Wahlberg, Golden Spirit Helsinki

Keskushyökkääjät
Katri Laine, Helsinki Roosters
Laura Haapaniemi, Oulu Northern Lights

Sisempi laitahyökkääjä
Tiia Meskanen, Golden Spirit Helsinki

Laitahyökkääjät
Ulla Repo, Golden Spirit Helsinki
Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars

Hyökkäyksen linja

Mirva Honkonen, Helsinki Roosters
Petra Eloranta, Golden Spirit Helsinki
Kirsi Kauhanen, Golden Spirit Helsinki

Puolustus

Puolustuksen linja
Piia Perälä, Helsinki Roosters
Tea Törmänen, Golden Spirit Helsinki
Taru Lindell, Helsinki Roosters

Tukimiehet
Salla Kyhälä, Helsinki Roosters
Liina Mancuso, Helsinki Roosters
Tiia Meskanen, Golden Spirit Helsinki

Puolustuksen takakenttä

Sari Kuosmanen, Jyväskylä Jaguars
Tiina Salo, Jyväskylä Jaguars
Anette Bäckman, Golden Spirit Helsinki







 

All stars semikontakti jenkkifutis

Naisten lajimuoto oli ennen amerikkalaista jalkapallo ns. semi-contact muoto, joka oli lippupallon ja amerikkalaisen jalkapallon välimuoto

24.09.2007
Demons ja Roosters valloittivat valtaosan naisten tähdistöjoukkueesta

SM-sarjan All-Stars 2006

Hyökkäys

QBJenni WahlbergHelsinki GS Demons
RBJenny JokihaaraTampere Saints
RBTiia MeskanenHelsinki GS Demons
TEAnni KivikatajaHelsinki GS Demons
WRTertta BjörkellHelsinki Roosters
WRUlla RepoHelsinki GS Demons
OLJenni HirvonenHelsinki GS Demons
OLAnna RajavuoriHelsinki Roosters
OLHeidi SaarinenHelsinki Wolverines

Puolustus

DLJohanna IkäläinenHelsinki Roosters
DLHeidi PomellHelsinki Roosters
DLPiia PeräläTampere Saints
LBKaisa SiitonenHelsinki Roosters
LBPäivi KorkeamäkiHelsinki Roosters
LBMarjanne KorteikkoJyväskylä Jaguaarit
DBLiisa SalomaaTampere Saints
DBLaura AlakoskiHelsinki Roosters
DBMerita BruunHelsinki Roosters
KTertta BjörkellHelsinki Roosters

SM-sarjan All-Stars 2005

Hyökkäys

QBJenni WahlbergHelsinki GS Demons
RBMerita BruunHelsinki Roosters
RBTanja MalinenJyväskylä Jaguaarit
TEAnni KivikatajaHelsinki GS Demons
WRTiia MeskanenHelsinki GS Demons
WRKrista WinterHelsinki GS Demons
OLJenni HirvonenHelsinki GS Demons
OLAnna RajavuoriHelsinki Roosters
OLJohanna IkäläinenHelsinki Roosters

Puolustus

DLJenni HirvonenHelsinki GS Demons
DLAurora ReinhardHelsinki GS Demons
LBJenni WahlbergHelsinki GS Demons
LBJasmin NieminenHelsinki GS Demons
LBKaisa SiitonenHelsinki Roosters
LBMarjanne KorteikkoJyväskylä Jaguaarit
DBUlla RepoHelsinki GS Demons
DBJenni MaksimainenHelsinki GS Demons
DBMerita BruunHelsinki Roosters
KTertta BjörkellHelsinki Roosters

SM-sarjan All-Stars 2004

Hyökkäys

QBJenni WahlbergHelsinki GS Demons
RBMerita BruunHelsinki Roosters
RBAnette BäckmanHelsinki GS Demons
TERiikka HiljanenHelsinki Roosters
WRNora AhokasHelsinki GS Demons
WRAnniina ErkkiläHelsinki Wolverines
OLAnnika PoijärviHelsinki GS Demons
OLAnna RajavuoriHelsinki Roosters
OLPäivi KorelinHelsinki Roosters

Puolustus

DLJenni HirvonenHelsinki GS Demons
DLKaisa SiitonenHelsinki Roosters
DLLaura AlakoskiHelsinki Wolverines
LBJasmin NieminenHelsinki GS Demons
LBEveliina PulliHelsinki Roosters
DBMerita BruunHelsinki Roosters
DBUlla RepoHelsinki Roosters
DBJenni MaksimainenHelsinki GS Demons
DBHeidi RahkoLohja Lions
KAnni KivikatajaHelsinki GS Demons

2003 all stars

Hyökkäys
QB: Jenni Wahlberg, Golden Spirit Helsinki
RB: Merita Bruun, Helsinki Roosters
RB: Erna Kasterinne, Jyväskylä Jaguaarit
TE: Anne Antman, Golden Spirit Helsinki
OL: Jenni Hirvonen, Golden Spirit Helsinki
OL: Päivi Kautto, Jyväskylä Jaguaarit
OL: Sini Laitinen, Jyväskylä Jaguaarit
WR: Tiina Hämäläinen, Oulu Northern Lights
WR: Tiia Meskanen, Jyväskylä Jaguaarit
 
Puolustus
DL: Julia Kaislo, Golden Spirit Helsinki
DL: Sanni Virtanen, Helsinki Roosters
DL: Henna Moilanen, Oulu Northern Lights
LB: Jasmin Nieminen, Golden Spirit Helsinki
LB: Kirsi Ahde, Oulu Northern Lights
DB: Anu Hemming, Oulu Northern Lights
DB: Ulla Repo, Helsinki Roosters
DB: Hanne Parviainen, Oulu Northern Lights
DB: Krista Winter, Helsinki Wolverines
K:  Pirkko Ohvo, Lohja Lions

SM-sarjan All-Stars 2002

31.8.2002 pelattiin miesten kauden huipennus, Vaahteramalja XXIII ja pronssiottelu. Samassa yhteydessä pelattiin naisten näytösottelu, jossa vastakkain olivat naisten maajoukkue ja Muu Suomi. Viralliset Vaahteramalja-juhlat järjestettiin ravintola Tigerissa, missä naisten SM-sarjan ja Vaahteraliigan All-starsit palkittiin. Naisten All-starsiin valittiin seuraavat pelaajat:

Hyökkäys

QBJenni WahlbergGolden Spirit Helsinki
RBMerita BruunHelsinki Roosters
RBErna KasterinneJyväskylä Jaguaarit
TEAnne AntmanGolden Spirit Helsinki
OLJenni HirvonenGolden Spirit Helsinki
OLPäivi KauttoJyväskylä Jaguaarit
OLSini LaitinenJyväskylä Jaguaarit
WRTiina HämäläinenOulu Northern Lights
WRTiia MeskanenJyväskylä Jaguaarit

Puolustus

DLJulia KaisloGolden Spirit Helsinki
DLSanni VirtanenHelsinki Roosters
DLHenna MoilanenOulu Northern Lights
LBJasmin NieminenGolden Spirit Helsinki
LBKirsi AhdeOulu Northern Lights
DBAnu HemmingOulu Northern Lights
DBUlla RepoHelsinki Roosters
DBHanne ParviainenOulu Northern Lights
DBKrista WinterHelsinki Wolverines
KPirkko OhvoLohja Lions

Naispelaajat USA:n sarjoissa

Elina Keron blogi Force Family FINNish

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Force vs Miami Fury

Otteluun oli melkoisen mielenkiintoiset lähtökohdat, sillä sosiaalisessa mediassa Miamin Furyn pelaajien oltiin nähty olevan innostuneita pelaamaan Forcea vastaan ja laittamaan joukkueelle hanttiin alusta loppuun saakka. Asenne ainakin oli siis kunnossa.

Pelin alussa Forcen puolustuksessa oli ongelmia frontien ja vastuiden jakautumisessa, mutta toiselle puoliajalle ne saatiin toimimaan paremmin. Siitä huolimatta Miamin hyökkäys saatiin pysäytettyä jatkuvalla syötöllä melko nopeastikin. Etenkin heittohyökkäys ei tuhottiin kokonaissaldolle -1. Juoksemalla Miamin nopea RB sai hyökkäyksen avustuksella edettyä toisinaan uusille yrityksille. Forcen puolustus päästi yhden touchdownin, kun Miami sai juosta 48 yrd mittaisen siivun maalialueelle asti.

Hyökkäyksessä nähtiin kentällä kaksi kuukautta sivulla ollut Sami Grisafe eli meidän ykköspelinrakentaja. Hyökkäys eteni monipuolisesti heittämällä ja juoksemalla Miamin puolustusta rikki. Kentällä nähtiin toisinaan myös toinen Forcen pelinrakentaja, Kerri Olivar. Molemmat onnistuivat heittämällä maalinteossa (Sami 3 ja Kerri 1). Entiseen tapaan Forcen vahva hyökkäyksen linja saatteli running backeja maalialueelle asti.

Kahdesti myös jouduttiin punttaamaan Miamin onnistuneen puolustuksen ansioista. Tätä päävalmentaja Konecki ei mielellään tee, sillä kahdessa edellisessä pelissä ei olla taidettu puntata laisinkaan.

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=134

Kuvat: http://www.prestontewell.com/Chicago-Force/Quarterfinal,-Miami/1/

Update: Final Four

Pelit meni aikalailla niin, kuten ennustinkin. Tulokset:

Seattle Majestic – San Diego Surge 20-36
Kansas City Titans – Austin Outlaws 41-0
Chicago Force – Miami Fury 66-8
Boston Militia – DC Divas 72-56
 
Tämä tarkoittaa sitä, että Force matkustaa Bostoniin konferenssifinaaliin. Valmistautuminen alkaa tänään maanantaina treeneissä, tosin valmentajat ovat varmasti katselleet Boston-nauhaa koko sunnuntain. Itselleni suurin yllätys menneellä kierroksella on pisteiden määrä Bostonissa. Ensinnäkin, puolustuksemme ei voi mitenkään antaa noin paljon pisteitä Militiaa vastaan. Toisaalta myös heidän puolustuksesta on löytynyt melkoisia aukkoja DC:n hyökkäykselle. Yleensä 56:lla pisteellä voittaa ottelun, joten mitään puolustusten riemujuhlaa ei siellä ole nähty. Oma matsi päättyi Chicagossa odotetuin numeroin. Peli ei missään nimessä ollut Forcen parasta osaamista, joten parannusta odotellaan. Tarkempaa peliraporttia Paulalta ehkäpä myöhemmin… 
 
perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kahdeksan parasta jäljellä

 
Tosipelit ovat käynnistyneet ja vain kahdeksan joukkuetta on jäljellä. Tulevana lauantaina käydään kamppailut paikoista konferenssifinaaleihin. Jo aikaisemmin ollaan kirjoiteltu siitä, että play off -kaavio on jokseenkin monimutkainen. Sarjan sijoitukset (ja näinollen pleijareiden kotietu) määräytyvät matemaattisen kaavan (Massey Ratings) mukaan, joka päivittyy viikottain. Alla on lueteltu otteluparit amatööribetsaajan analyysien kanssa:

American Conference:

San Diego Surge (9-0) @ Seattle Majestic (8-1)

Toistaiseksi voittamaton San Diego matkaa mysteerisen Massey Ratingin perusteella Seattleen. Surge on läntisen konferenssin finaalijoukkue vuosilta 2011 sekä 2012 (jolloin Surge voitti Championship Gamessa Forcen katkerasti 40-36). Mutu-veikkauksella San Diego menee tästä parista jatkoon ja aina sarjan finaaliin saakka, vaikkakin pelimatka verottanee parasta terää. Seattlelle toki tsempit, koska Jyväskylän Otteliina Viinikainen edusti viime vuonna Majesticsia.

Austin Outlaws (8-1) @ Kansas city Titans (9-0)

Tästä parista ei allekirjoittaneella ole mitään tietoa. Massey Ratingin, recordin ja hienompien nettisivujen takia veikataan voittajaksi Kansas Cityä.

National Conference:

DC Divas (5-3) @ Boston Militia (8-0) 

Kierroksen ehdoton helmi! Joukkueet ovat vääntäneet tällä kaudella numeroiden valossa kaksi todella tasaista matsia. Kyseessä on jonkin sortin rivarly, joten tämän pelin seuraisin mikäli Forcen (ja Hollannin!) peli ei olisi samaan aikaan. Ottelun tulos on myös meille merkityksellinen (mikäli oma osuus hoituu Chicagossa) konferenssifinaalin kotiedun suhteen. Jos Militia voittaa, pelataan konferenssifinaali Bostonissa, jos taas Divas voittaa, matkaavat he Chicagoon. DC on ehdottomasti kova joukkue, vaikka sarakkeessa on kolme tappiota (2xMilitia + Force). Toivomme siis DC:n voittoa, mutta molemmat joukkueet nähneenä uskon Bostonin vievän tämän niukasti.

Miami Fury (7-2) @ Chicago Force (7-1)

Kimurantti Play off -kaavio lohkojakoineen aiheutti sen, että itäisessä konferenssissa Massey Rating 1. ja 3. (Boston ja DC) pelaavat vastakkain. Force (Ratingilla 2) saa vastaansa Miamin, joka on ennakkokaavailuissa hieman heikompi joukkue. Joukkueet eivät ole kohdanneet aikaisemmin, mutta juorujen mukaan Miamissa on kova uho ja voitontahto päällä. Furysta löytyy muutama vaikeasti taklattava pelaaja, mutta mm. QB Grisafen paluun myötä uskallan veikata kotijoukkueelle koripallolukemia vierasjoukkueen salibandylukemaa vastaan.

Matsi pelataan Suomesta katsottuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1.00. Blogisteista pelikentällä on tulessa Paula “Finnish Sensation” Lehtinen. Ottelusta lähetetään audiostream, johon toinen suomalainen on laitettu antamaan kommentteja. Asiantuntevaa selostusta ja rallienglantia pääset kuuntelemaan sopivasti sen jälkeen, kun Hollanti on voittanut Costa Rican jalkapallon MM-kisojen puolivälierässä. Lähetyksen lisäksi ottelutapahtumia voi seurata Facebookissa ja Twitterissä.

Ensimmäinen play off-matsi Force vs Mayhem

 
Läntisen konferenssin play off- kaavio
Itäisen konferenssin play off- kaavio

Konferenssit ovat aiheuttaneet vuodesta toiseen paljon keskustelua, sillä itäisessä konferenssissa väitetään olevan kolme joukkuetta, jotka ovat kovempia kuin yksikään läntisen konferenssin joukkue. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että idässä kolmesta kovimmasta (Chicago, Boston, Washington DC) putoaa kaksi ennen varsinaista finaalia.

Meillä oli ensimmäinen play off- kierros huilia, koska päästiin suoraan jatkoon voittosuhteella 7-1. Muutamat joukkueet vielä karsivat keskenään, ketkä pääsisivät taisteleen pudotuspelipaikoista. Meidän ensimmäiseksi vastukseksi tiensä selvitti West Michigan Mayhem, jota vastaan pelattiin runkosarjassa eka kotipeli. Voitettiin ne viimeksi 30-0.

Sami Grisafe ja National Anthem. © Jeff Moore

Peli ei olis voinu paljoa paremmin alkaa. Kick off potkaistiin pitkälle ja pysäytettiin syvälle Mayhemin päätyyn. Puolustus pysäytti tehokkaasti Mayhemin ensimmäisen hyökkäyksen ja Forcen hyökkäys pääsi kentälle. Force juoksi ensimmäisestä downista 80yrd touch downin. Ehdittiin vielä pelaamaan toinen puolustuksen drive, kun ukkonen alkoi jylistä ja salamat iskeä. Täällä on 20 min sääntö: Kun salama näkyy, odotetaan 20 min ennen kentälle menoa. Ja salamoitahan näkyi. Yhteensä noin 2 tunnin ajan. Tämä aika odotettiin pienessä epävarmuudessa, päästäänkö ollenkaan enää pelaamaan.

Vettä tuli ja paljon kahden tunnin tauon ajan.

Quarterit täällä kestää 15 min ja pelikello näytti, että ensimmäistä neljännestä oli jäljellä yli 10 minuttia. Eli käytännössä päästiin pelaamaan noin 5 minuttia ennen ukkosmyrskyä.

Hyökkäys todella toimi loistavasti. Sami Grisafe oli jo varusteet päällä sivurajalla, mutta kakkos-QB, Kerri Olivar, hoiti pelinrakentajan tonttia niin vahvasti, että Sami sai vielä huilata tämän pelin. Forcen hyökkäys eteni sekä juoksemalla että heittämällä ihan jokaisen hyökkääjän voimin. Hienoa nähdä onnistumisia niin laajalla rintamalla.

Hyökkäys eteni juoksemalla ja heittämällä. © Jeff Moore

Myös puolustus toimi tällä kertaa loistavasti. Viime pelistä Mayhemia vastaan muistan epäselvyyksiä vastuissa ym. totuttelua uusiin pelaajiin ja pelipaikkoihin. Nyt asiat oltiin saatu paikoilleen ja se näkyi myös kentällä. Puolustus pysäytti jokaisella Mayhemin hyökkäyksen jo kolmen yrityksen jälkeen ja pakotti vastustajan punttaamaan pallon pois. Vastustajan hyökkäys sai edettyä yhteensä -1 jaardia. Etenemistä tuli jonkin verran, mutta miinuksille taklatut downit vetivät tilastot ikävään suuntaan.

Puolustus oli melkoisen murskaava. © Jeff Moore
 

Peli päättyi lopulta lähes viiden tunnin jälkeen ensimmäisestä vihellyksestä 66-0 Forcelle. Keskittymiskyky oli itsellä ehkä eniten loppu ikinä.

Seuraavaksi pelataan konferenssin semifinaali 5.7. Miami Furya vastaan täällä Chicagossa.

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=133

Penkkiurheilua

Chicago on huikea urheilukaupunki. Toki suuri osa sarjoista pelataan talvella, mutta urheilupöljälle riittää seurattavaa kesäaikaankin.

Matkan tarkoituksena oli urheilla itsekin, mutta pettymyksenä Forcen pelit ovat menneet penkkiurheiluksi. Ensimmäistä kertaa ikinä joudun seuraamaan pelejä sivurajalta ja voisin väittää, että tunteet on voimakkaampia kuin silloin, kun pelitapahtumiin osallistuu itse. Kaksi edellistä peliä ovat olleet kaikkea muuta kuin jännitysnäytelmiä, mutta tapahtumia riittää silti. Ensimmäinen play off -peli keskeytyi ukkosen takia noin 15 minuutin jälkeen. Lähes kaksituntinen odottelu sisälsi pizzansyöntiä ja jännittäviä puheluja, koska Suomi-vieraiden lento peruttiin ja he saapuivat vielä seuraamaan pelin loppuun. 66-0 päättyneestä ottelusta tarkempaa raporttia myöhemmin Paulalta, mutta sanomattakin on selvää että Forcella on aika mukava boogie päällä. Tätä penkkiurheilua on jäljellä (toivottavasti) kolme peliä, joista viimeisenä mestaruusottelu Chicagossa.

Myrskyn jälkeen
Lehtinen tarkkailee
Play off -pelin MVP:t QB Ollivar ja LB LEHTINEN!!
Columbus-pelin puoliajalla
Parhailla paikoilla
Fanijoukot

Yksi maailman kovimmista naisurheilusarjoista on WNBA, jossa pelaa myös Chicagon oma joukkue Sky. Luonnollisesti hullut suomalaiset eivät välittäneet lähes kahden tunnin bussimatkasta All State -areenalle. Odotukset olivat kovat, mutta yleisömäärä oli hienoinen pettymys. Wikipedian mukaan lähes 20 000 katsojaa vetävä halli näyttää toki helposti puolityhjältä, ja yleisömäärää on vaikea arvioida.  Ottelutapahtumaan oli kuitenkin panostettu mm. aikalisä- ja puoliaikaohjelmilla. Sky:lle ottelu oli vaikea, ohiheittoja tuli valtavasti ja kotijoukkue pääsi peliin mukaan liian myöhään.

All State Arena, jossa pelataan mm. AHL -otteluita

Jenkkien kansallisurheiluun, eli baseballiin olen tutustunut jo usean matsin ajan. Chicagosta löytyy kaksi perinteistä baseball -jengiä, eli White Sox ja Cubs. Ensimmäinen kosketus lajiin oli Sox-NY Yankees Cellular Fieldillä yhdessä muutaman joukkuekaverin kanssa. Reilu kolmetuntinen meni sääntöjä opetellessa ja tunnelmaa haistellessa. Peli huipentui Soxien home runiin ja ilotulitukseen!

Home Run
Näkymä yläkatsomoista

Modernimman Cellular Fieldin jälkeen oli aika vierailla 1914 rakennetulla Wrigley Fieldillä. Tai no, ensimmäinen vierailu oli Rooftopseille, eli seurasimme matsia läheisten talojen katolta “All you can eat and drink” -diilillä. Kokemus oli kovin erilainen – sympaattisella Wrigleyllä on mm. tulostaulu, jonka numerot vaihdetaan käsin ja hittibiisien sijasta pelikatkoilla raikuu urkuversiot. Iso kokemus on myös “seventh Inning Strech”, kun koko stadion laulaa jonkun julkkiksen johdolla “Take me Out to the Ball Game”. Tätä Stingin vetoa pääsin todistamaan maanantaina:

Hyppäsin heti ensimmäisen kokemuksen jälkeen Cubsien bandwagoniin, vaikka menestystä ei ole vieläkään odotettavissa. Baseballia on kaupungissa helppo seurata. Pelejä on 162 (!) kaudessa, eli joukkueen viikkoon ei montaa lepopäivää mahdu. Esimerkiksi Wrigleyllä voi seurata neljä päivää peräkkäin samaa joukkuetta, jonka jälkeen Cubs todennäköisesti lähtee vieraskiertueelle. Ei voi kuin ihmetellä, miten porukkaa riittää stadioneille lähes joka ilta! Omasta mielestä baseball on ehkä vähän tylsää (ilmeisesti tulostaulun hoitajallekin, kts. video), mutta jostain syystä viihdyn etenkin Wrigleyn lehtereillä.

The tulostaulu
 
100-vuotias Wrigley, vähän aikaa nähneenä
Porukkaa riittää – näkymää alakatsomosta
Näkymää yläkatsomosta, kuvassa myös Rooftops
 

Heinä-elokuun vaihteessa Chicago Bears aloittaa yleisöille avoimet training campit. Ne on jo merkattu kalenteriin, pakkohan sitä on nähdä miten maailman parhaat jenkkifutarit treenaavat. Toistaiseksi jefuhuumaa on koettu vain stadionkierroksilla. Road Tripin aikana poikkesimme Big Housella, eli Michiganin yliopiston stadionilla, joka vetää yli 100 000 katsojaa. Samalla reissulla nähtiin toinen iso, yli 80 000:n katsojan yliopistostadion, kun pysähdyimme Notre Damen kampuksella. Yliopistofutis on ehdottomasti “must see” -listalla tämän urheilupöljän mielissä, viimeistään näiden pikaisten kurkistusten jälkeen. Suomessa on varmasti vaikea tajuta millaisessa asemassa yliopistofutis täällä on.

Big House porttien takaa
Notre Damen stadikka…
..ja harjoituskenttä.

NFL-stadioneita on tällä reissulla bongailtu ainakin DC:ssä, Pittsburghissa ja Clevelandissa. Luonnollisesti Chicagon omalla Soldier Fieldilä oli pakko käydä opastetulla kierroksella. Stadionin huikea opas kertoi historiaa etenkin Bearsin näkövinkkelistä. Kierros sisälsi vierailun nurmelle (johon ei tietenkään saanut astua), vierasjoukkueen pukuhuoneeseen ja aitioon.

Kentän laidalta
Pukkarissa suokkarijengin paita! 
Aitiosta

Nyt penkkiurheilua jatketaan World Cupin merkeissä. Aikamoinen yllätys oli, kun USA:n pelipäivänä kaupungissa vilisi tähtilippuja ja muuta fanitusta. Matsin aikana sporttibaarit olivat täynnä, ja USA Soccerin järjestämään yleisötapahtumaan Grant Parkiin saapui ilmeisesti lähes 40 000 ihmistä. Urheilukansaa!

Hitoksee väkeä ja se screenikin jossain puiden takana.

Force vs Comets Jassen silmin

Viime lauantaina pääsin vihdoin katsomaan Chicago Forcen peliä livenä. Olen nähnyt USA:n naisten maajoukkueen pelaavan ja olen ollut myös häviämässä heille, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä amerikkalaisen seurajoukkueen peli. 

Täytyy myöntää, että pelin alkaessa tunsin erityistä ylpeyttä nähdessäni omat valmennettavani kentänlaidalla maailman korkeimman sarjatason ottelussa, hallitsevan mestarin paidoissa. Mun tytöt! Forcea vastaan asettui Columbus Comets, joka oli ennakkoarviolta näistä kahdesta heikompi joukkue. Comets on kuitenkin sarjan rankingissä top10:ssä, joten huonosta joukkueesta ei ole kyse. 

Etukäteen jo tiesin, ettei maailman paras pelinrakentaja, Forcen Sami Grisafe pysty loukkaantumisen vuoksi vielä pelaamaan. Hänet olisin todella halunnut nähdä! Forcella on ollut pelinrakentajien suhteen huonoa onnea alkukaudesta ja ennen peliä oli epävarmaa, onko myöskään joukkueen kakkospelinrakentaja pelikunnossa. Odotettavissa oli siis, ettemme tulisi näkemään USA:n maajoukkueen tasoista heittopeliä.

Force aloitti selkeällä juoksumuodostelmalla, jossa oli kolme keskushyökkääjää eikä uloimpia laitahyökkääjiä ollenkaan. Tästä muodostelmasta he pelasivat käytännössä samaa peliä vuorotellen molemmille puolille ja vyöryivät Cometsin yli. Ei ollut epäselvää, kumpi hallitsee aloituslinjaa. Ylivoima oli murskaavaa, mutta hyökkäyspeli ei yksinkertaisuudessaan ehkä katsojia viihdyttävää. 

Puolustuksessa Force päästi alkuun vastustajan etenemään lähinnä heittopelillä mutta myös useilla Forcen rangaistuksilla. Näiden seurauksena Comets eteni kohti maalia jo pelin alussa. Lopulta Force pysäytti heidät jaardin päähän maalista. Läheltä omaa maalia oli kuitenkin vaikea lähteä hyökkäämään ja heti ensimmäisellä yrityksellä Cometsin puolustaja taklasi Forcen hyökkääjän omalle maalialueelle, mistä seurauksena oma maali ja kaksi pistettä vastustajalle. Ensimmäisellä puoliajalla Comets pääsi toistamiseen kentän läpi ja aina maaliin asti. Tämän jälkeen joukkue eteni vaihtelevasti lähinnä heittopeleillä muttei kuitenkaan onnistunut enää tekemään pisteitä.

Toisella puoliajalla Force vaihtoi pelinrakentajaa ja samalla hyökkäysmuodostelmaa. Käyttöön otettiin neljän laitahyökkääjän muoto ja palloa alettiin heittää enemmän. Heittopelit eivät aina tuottaneet tulosta, mutta avasivat mahdollisuuden juosta yllätyksenä puolustukselle. Forcen hyökkäysvuorot olivatkin loppupelistä vauhdikkaampia monipuolisemman pelivalikoiman ansiosta.

Peli päättyi Forcen 72-8 voittoon. Tuloksesta voisi päätellä pelin olleen vain yhden joukkueen näytös. Peli oli lopussakin mielekästä seurattavaa seuraavista syistä:

– Pelaajat pelasivat loppuun asti ja peli oli vauhdikasta. Kumpikin joukkue jakoi sellaisia iskuja, joita Suomessa näemme vain muutamia kaudessa.
– Valtavasta piste-erosta huolimatta häviävä joukkue pystyi liikuttamaan palloa. Etenkin heittopeli teki vaikutuksen. Suomessa harva pelinrakentaja heittää palloa yhtä hyvin kuin Cometsin QB. Tämä on mielestäni yksi merkittävimmistä eroista Suomen SM-sarjaan verrattuna.
– Katsojat odottivat innolla Cometsin puntteja, jotta pääsivät näkemään Paulan “hieman” uhkarohkeita palautuksia. Niistä onkin sitten puhuttu viikko sekä valmentajien että joukkuekavereiden toimesta. 🙂

Yhteenvetona voisin sanoa, että täällä on kaikkea enemmän: pelaajia, joukkueita, vauhtia, kokoa, kovuutta ja vihellykseen asti pelaamista. Pelaajien koolla ei kuitenkaan selitä kaikkea, koska täällä pelaa aloituksessa useita suomalaisten pelaajien kokoisia. Parhaimpienkin amerikkalaisten seurajoukkueiden peli on kuitenkin kaukana USA:n maajoukkueen tasosta. Täällä joukkueita on niin paljon, että 45 huippupelaajan valitseminen samaan joukkueeseen saa aikaan joukkueen, joka on hurjan kaukana muiden maiden maajoukkueista. Seurajoukkueisiin suomalaisilla on asiaa jatkossakin, ei täällä(kään) joukkueissa täyttä ole. Suosittelen!

Virallinen otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=131

Kuvat: http://www.prestontewell.com/Chicago-Force/Vs-Columbus/1/

Kohdattiin Boston Pittsburghissa

Matka Pittsburghiin alkoi perjantaiaamuna klo 10. Bussissa kevyet 10 tuntia on aina yhtä mukavat. Tällä kertaa matka sujui kuitenkin kivuttomammin kuin esim. Suomessa, koska onhan jenkkimaisemien katseleminen aika uutta verrattuna nelos- tai kolmostiehen. Etenkin lähempänä Pittsburghia maisemat oli mielettömän hienot. Paljon vehreitä mäkiä ja korkeuseroja sekä ihania jokia ja siltoja. Peli pelataan neutraalilla alueella Pittsburghissa, vaikka se on Boston Militian kotiottelu. Pittsburgh on molempien joukkueiden kotikaupunkien puolivälissä, ja koska me jouduttiin jo kerran lentämään Washingtoniin, meitä ei lennätetä enää Bostoniin. Siksi peli on tuotu neutraalille alueelle.
Maisemaa Pittsburhista.
 
Illalla saavuttiin kukkulan laelle hotellille. Lähikauppa näkyi laakson toisella puolella ja se oli IKEA. Hassua. Meille tarjottiin ruoat pihviravintolassa joukkueen sponsorin toimesta. Eli yksittäinen ihminen, joka sponsoroi myös meidän kodin, tarjosi pihvi-illalliset koko joukkueelle ja staffille. Olen järkyttynyt, koska meitä oli siellä varmaan 40-50.
 

Aamulla meillä oli palaveri, jossa käytiin personellit läpi spessuihin sekä varsinaisiin kentällisiin hyökkäykseen ja puolustukseen. Meillä on normaalien spessujen lisäks myös hands- team eli onside-potkujen peittojoukkue. Toi hands team oli melkoinen kielikatastrofi taas. Valmentaja sanoi mulle treeneissä: “Go to your own POT.” Sit mä mietiskelin itekseni, että johan kun tän tason joukkueessa termit viittaa pilven polttoon. Kysyin sitä sit mun omassa POT:ssa olevalta pelikaverilta, et:”Are we really in some kind of weed team?” No, ei ihan oltu. Valkku oli sanonut POD, mikä tarkottaa sellasta pientä joukkoa. No, se selittää sit vähän. Mut kyllä se aina hilpeyttä herättää, ku harjotellaan hands teamia 🙂

Varsinaiset kentälliset käytiin poikkeuksellisesti hotellissa (yleensä vasta kentällä). Puolustukseen laitettiin kaks eri kokoonpanoa sisään, toisessa sain olla strong safety ja toisessa free. Hyökkäyksessä laitettiin sisään ainakin kolme eri muodostelmaa, joissa personelleja hieman muutettiin tarkoituksiin sopiviksi.

Ennen peliä Chicagosta saapuneet fanit nauttivat viimeisistä lämmönrippeistä sivukatsomossa.

Pelikeli näytti sateiselta, mutta sade onneksi lakkasi juuri ennen alkulämpöjä ja pelaajat saivatkin riisua ylimääräsiä paitoja kamojen alta. Me voitettiin coin toss ja päätettiin potkasta ja puolustaa. Eka drive päättyikin meidän kannalta hyvin, sillä puolustus pysäytti Bostonin hyökkäyksen nopeasti. Peli ei kuitenkaan jatkunut kovin mukavasti meidän kannalta. Hyökkäykseen oli lennätetty uusi pelinrakentaja Detroitista (hän oli lopettanut 7 vuotta sitten olkapäävamman vuoksi). No, jokainen voi kuvitella kuinka hankalaa on astua mestaruusjoukkueen pelinrakentajapaikalle kaksien treenien valmistautumisella. Etenkin kun vastassa on sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta se yksi ehdokas. Meidän varsinainen pelinrakentaja huilaa vielä muutaman viikon ja häntä tuurasi viisi eri pelinrakentajaa (osa aivan kylmiltään). Hyökkäyksellä oli aluksi vaikeaa löytää ajoituksia ja kohteita. Jaardeja alkoi syntyä toisella puoliajalla, mutta ikävä kyllä ei tarpeeksi.

 
Puolustusta on vaikea analysoida, kun itse siellä heiluin, mutta me pelattiin ajoittain vahvasti, ajoittain taas Boston onnistui kovalla kädellä. Ikävä kyllä meille tuli paljon mentaalivirheitä, mikä päästi Bostonin hyökkäyksen etenemään. Ja tällasta joukkuetta vastaan voi olla varma, että jokainen virhe käytetään hyväksi, koska taitavat pelaajat näkevät ne nopeasti. Bostonin hyökkäys juoksi ja heitti vahvasti. Täällä heittopuolustus on aivan kamalan vaikeeta verrattuna siihen, mihin on tottunut. Pallot tulee niin nopeella luvulla niin tiukkoihin paikkoihin, että ei voi muuta ku ihastella. Puolustajan paikalla ihasteluun ei tosin ole aikaa. Vastaanottajat hakevat palloja aggressiivisesti, joten pelkkä läsnäolo pallon tippumispisteessä ei riitä. Siitä se tappelu vasta alkaakin.

Juoksupelit on myös melkoista vääntöä. Blokkaajat on isoja ja melko nopeita. Pallonkantajat on vahvoja ja nopeita. Ja osaavat lukea pääosin reikänsä just sinne, missä valoa näkyy reiän jälkeenkin.

Puolustus seuraa hyökkäyksen toimintaa.
Lisää puolustajia.
 

Peli päättyi Bostonin voittoon 35-18. Boston on skoorannu pisteitä aikasempinakin vuosina saman verran, mutta Forcen hyökkäys on tehnyt enemmän kuin nyt. Me kohdataan Boston play off-peleissä ja sekä puolustuksen että hyökkäyksen on skarpattava, jotta homma hoidetaan kotiin. En epäile hetkeäkään, etteikö jatkossa niin kävisi.

Tässä vielä pelirapotti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=129

torstai 15. toukokuuta 2014

Valmistautumista huippujoukkueen kohtaamiseen

Forcella on jäljellä vielä kaksi runkosarjaottelua ennen kesäkuussa alkavia pudotuspelejä. Perjantain-aamuna startataan noin kahdeksan tunnin bussimatkalle yhteen kauden tärkeimmistä otteluista. Vastaan asettuu konferenssin toinen voittamaton joukkue, eli Boston Militia. 

Boston on aloittanut kauden vahvasti voittamalla mm. DC Divasin tiukasti 36-32. Tässä vaiheessa kautta taistellaan pudotuspelien kotiedusta. Puhtaalla pelillä Forcen olisi siis mahdollista pelata kaikki loput ottelut Chicagossa. Koko play off -kuvan voi tulkita tästä (onnea matkaan): 

Ottelu tullaan pelaamaan “puolueettomalla maaperällä” Pittsburgissa. Matsista on luvassa live stream, joten ei muuta kuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1.00 osoitteeseen: http://new.livestream.com/boston-militia/militiavsforce (tai facebook -tapahtuman kautta)

Indyn jäljeen oli Forcen vuoro viettää bye-viikkoa, eli viiden perättäisen ottelun jälkeen oli vihdoin huiliviilonloppu. Tällä ajalla joukkue on keskittynyt tulevaan matsiin ja parannellut pieniä kolhuja. Valitettavasti itse olen joutunut seurailemaan treenejä sivurajalta, sillä Indianapoliksessa tapahtunut polvivamma osottautui sen verran pahaksi, ettei pelikentille ole asiaa. Loukkaantumiset ovat osa urheilijan elämää, omalle kohdalle se sattui nyt melkein ikävimpään mahdolliseen aikaan. Nyt opiskellaan lajia toisella tapaa, ja onneksi on paljon koettavaa myös kentän ulkopuolella. 

Hyökkäyksessä muutamien avainpelaajien loukkaantumiset ovat saaneet joukkueenjohdon punomaan uusia juonia. Pari jo eläköitynyttä pelaajaa on saatu takaisin remmiin, ja Bostonia vastaan on luvassa muutakin yllätyksellistä. Näistä ei vielä sen enempään jos vaikka Bostonissa joku kopioi tämän google translateen… 😉 

Treenit ovat olleet kestoltaan 2,5-3h päivästä riippuen. Alkulämmittelyjen jälkeen on pieni osuus henkilökohtaisia taitoja, viimeaikoina lähinnä taklausta ja blokin poistoja. Alla pätkä, jossa Paula taklaa “shadow mania”: 

 

Iso osa treenistä on teamia, eli hyökkäys vs puolustus kokonaisuudessaan. Tämä huomattiin erona Suomeen jo helmikuussa. Peliä edeltävänä torstaina käydään läpi myös spessut. Torstaisin viimeinen tunti käytetään videoiden katseluun. Viime viikolle koutsit olivat poimineet klippejä edellisestä matsista, ja näin pelin alla valmistauduttiin tulevaan vastukseen. 

Treenikelit on vaihdelleet aika hurjasti. Viimeviikolla pipo ei olisi ollut yhtään liiottelua, kun taas parin päivän päästä nautiskeltiin helteestä. Seuraava treeni alkoikin parkkipaikalla autossa istuen ja salamoita ihmetellen. Äkillisen ukkosmyrsky takia treenit päästiin aloittamaan tunnin myöhässä.

 
Vähän viileämmät treenit…
 
+30 ja varjo kelpasi kyytiä odotellessa
 

Tässä vielä Forcen video parista edellisestä pelistä:

 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Force vs Indy Crash

3 tunnin bussimatka Indianaan alkoi noin 11 aikaan aamupäivällä. Joukkuebussi oli ihan samanlainen kuin täällä kotisuomessa. Myös matkanteossa oli jotain tuttua; osa nukkui, osa katseli elokuvaa, osa vaan jutteli naapureiden kanssa. Itelle matka on tietenkin vähän tavanomaisuudesta poikkeava, koska maisemat on uudet. Kolme tuntia meni melko nopeasti tuulimyllypeltoja katsellessa.

Kenttä oli yhtä loistava, kun aikaisemmatkin. Täällä pelikentät on verrattavissa meidän Finnair-stadioniin, eli katsomo(t) on katettuja, turffi on hyvässä kunnossa ja muutenkin kenttäolosuhteet on loistavat.

Brandy rullailee ennen peliä lihaksia auki.
Annan tyylinäyte käsin tehdystä lihashuollosta.
 

Näiden tyttöjen lihakset ei kaipaa erillistä lämmittelyä 🙂 

Force pelasi Indya vastaan huhtikuussa ennen kun me saavuttiin paikalle. Silloin peli päättyi 48-6 Forcen voitoksi. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman erilainen, kun kokoonpanoja ollaan muutettu pelinrakentaja Samin seuratessa vielä toistaiseksi peliä sivurajalta.

Bussissa katsottiin edellistä Indy-peliä videolta ja joukkue näytti olevan vahva juoksujoukkue. Tilanne ei ollut muuttunut. Juoksulla tultiin aluksi keskeltä ja reunoilta. Pelasin itse strong safetya ensimmäisen puoliajan TE:n päällä ja sain keskittyä enemmän juoksuun, koska TE jäi useimmiten blokkaamaan. Indy yritti rikkoa Forcen puolustusta vahvoilla blokeilla ja juoksijoilla, mutta melko löyhäksi yritys jäi, koska Forcen puolustus on aika kiukkuinen. Tokalla puoliajalla kierrätettiin pelaajia ja mä pelasin puolet heikon puolen rushaavaa endia ja toisen puolen sam-lb:a. Välillä tuntui, että iskuja tulee edestä ja takaa ja keuhkot sai juosta puhki nopean ja taitavan pelinrakentajan perässä.

Force puolustaa. Mun taklausasento on aivan kamala. Kellunkin tarkotusperistä vaikea ottaa selvää 😀 Photo: Don Arnett

Meidän hyökkäystä oli ilo seurata. Hyökkäyskokoonpano oli toista kertaa esittämässä taitojaan ja parannus edelliseen peliin oli jättimäinen. Itse pääsin muutaman downin kokeilemaan, miltä fly sweep täällä tuntuu. Forcen hyökkäys eteni sekä juoksemalla vahvasti loppuun pidettyjen blokkien takaa että heittäen varmaotteisen kakkospelinrakentajan johdolla.  Heittopeli toimi kiitettävästi kun ainakin kolme eri receiveriä vastaanotti palloja varmoin käsin.

Tuntu, että tää end naulas mut kaameella iskulla etuviistosta. Todellisuus näyttää taas ihan toiselta. Photo: Don Arnett
Ainakin jalat on sykronoitu. Photo: Don Arnett

Myös spessut onnistui mukavasti. Meidän potkut lensi pitkälle ja niitä palautettiin melko vähän, jolloin Indyn hyökkäys joutui lähtemään melko syvältä omalta puolustusalueelta. Meidän omat kick offin palautukset puolestaan saatiin rynnittyä loistavien blokkien saattelemana paremmille kenttäasemille, jolloin oman hyökkäyksen ei tarvinnut koko kenttää edetä saadakseen TD:n.

Photo: Don Arnett
Nää taklaa aika usein suoraan palloon. Photo: Don Arnett

Tarkempi otteluraportti: http://www.chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=128

Peli päättyi lopulta Forcelle 36-6 ja joukkue säilyy voittamattomana viiden pelin jälkeen.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kuusisto ja Konecki

 

I’ll write this in English so Konecki doesn’t have to put this in translator. Sorry for grammar or spelling mistakes beforehand.

It’s pretty obvious that coaches have something in common especially when coaching same sport. But these two coaches are pretty much more alike than coaches usually. Teemu Kuusisto and John Konecki. They both do this with the big heart. Their football IQ is beyond limits and I appreciate that. But they also act alike.

Both of them are eager to communicate with the referees during the game. It happens 5-25 times during the game depending how the referees are handling their job. Usually it starts with frustration on something they notice but the poor referee doesn’t. First they express themselves pretty strongly from the sideline. Then they gather themselves and negotiate firmly but with normal voice. If the referee hears them he/she is okay but if doesn’t he/she is an idiot.

Konecki and Kuusisto trying to make their point clear.
 

Both coaches hate stupidity. They make themselves laud and clear when it occurs. The look on their faces is worth seeing. You can see the disrespectful look from their eyes, hands, legs and hips (the hands are on the hips). And usually the whole body sents  a message that:”How can it be possible to think something like that or do it that way you just did?”

On the other hand you can also mix the rage with tremendous joy. Usually it happens when someone succeeds on the field how they planned it and beats the opponent to the grass. They can hide the joy as well as the disrespect ;).

 

After succeeded game they are happy and have energy to smile and talk about football for hours. For days if somebody is listening. They both also enjoy watching sports. I bet from the point of  view how players, coaches and referees could perform better.

 
With all football respect!!!
 

Force vs West Michigan Mayhem

 

Meidän ensimmäiseen kotiotteluun vastustajaksi asettui ennakolta Divasia heikompi vastus West Michigan Mayhem. Vierailijat olivat kuitenkin aloittaneet kautensa hyvin voittaen molemmat ottelunsa. Jännitystä toi myös se fakta, että pelinrakentajamme Grisafe joutui seuraamaan tämän ottelun sivurajalta.

 
Game Day starttasi kuten mikä tahansa arkipäivä – pitkä aamupala, vähän ulkoilua ja ajantappoa tv-sarjojen avustuksella. Samalla kauhistelin pelisäätä, auringonpaisteessa lämpötila oli siedettävä (alle 10c), mutta klo 19 kick offin aikaan tulisi olemaan todella kylmä. Kyllähän suomalaiset ovat kylmyyteen tottuneita, paitsi jos tekee sen virheen että luottaa lähtiessä lämpimämpiin keleihin, ja jättää kaikki cold gearit kotimaahan. 
 

Klo 16 saavuimme stadionille Chicagon pohjoispuolelle Evanstoniin. Ennen walk throughta oli aikaa tutustua pelialustaan, valmistella varusteita, fiilistellä tulevaa peliä ja ottaa vähän omaa lämmittelyä. Samalla ehdin tehdä pientä arviota vastustajasta. Mayhem näytti melko pieneltä joukkueelta luukuunottamatta muutamaa todella isokoista linjamiestä. Lyhyiden joukkuelämppien jälkeen oli vuorossa kansallislaulu, josta lähes suoriltaan kick offiin, johon meidät molemmat oli laitettu.

Vähän ennen kick offia
Lets go

Ekalla draivilla nämä pienikokoiset näyttivät kuitenkin meille, että kovuutta löytyy. Pelin alkuun West Michican turvautui lukuisin juoksupeleihin etenkin keskustasta. Muutamilla heitoilla he pyrkivät avaamaan tietä juoksuille, mutta puolustuksemme pakotti heidät useasti punttaamaan kolmen yrityksen jälkeen. Force hyökkäys yski pahasti ensimmäisellä puoliskolla. Vastustajan LB:t olivat joukkueen parhaimmistoa, ja tällä hetkellä juoksupainotteisella hyökkäyksellämme oli vaikeuksia edetä. Myös fumblet lopettivat hyökkäysvuoron turhan usein lyhyeen. Ensimmäinen puolisko olikin pitkälti puolustusten dominointia, onneksi viimeisellä neljännekselle meidän hyökkäys onnistui vihdoin maalinteossa, kun normaalisti strong safetya pelaava Okrey puhkaisi kentän pitkällä juoksullaan.

Puolustuksen dominointia – fumble. Kuvissa myös Paula.
Toisella puoliajalla myös hyökkäys piristyi vähän. Rookie-RB Casey raivasi jaardeja ja onnistui kuljettamaan pallon maaliin muutaman kerran. Coach K heitti kentälle järeämpää kalustoa, ja juoksuhyökkäys jyräsi eteenpäin aivan kun Sellun wedget GS:ssä viime vuonna. Puolustus onnistui pitämään nollan, vaikka Mayhemin lisääntynyt heittopeli onnistui silloin tällöin, syynä yleisemmin kommunikaatio-ongelmat tai tuomarin älyttömät vihellykset. 😉 Lopulta taululla oli lukemat 30-0, ja päälimmäisenä fiiliksenä se, että parannettavaa on paljon. Ja se, ettei ikinä ole ollut noin kylmä. 
Hyökkäys draivaa
Meille molemmille tarjottiin peliaikaa todella paljon. Spessuissa mukana sekä kick offissa että palautuksessa, Paula myös puntterina. Puolustuksessa allekirjoittanut pelasi outside linebackeria sekä vahvalla että heikolla (rushaavampi olb), ja Paula pääasiassa safetya, mutta myös rushaavaa olb:tä (tai endiä, miten sen nyt ajattelee). 
 
Pelin jälkeen kohti paikallista ravintolaa, jossa wingsejä yhdessä joukkueen ja fanien kanssa. Yleisömäärää verotti varmasti järjetön kylmyys, ilmeisesti viltit ja toppatakit eivät olleet riittävä lämmike.. Seuraava kotimatsi on vasta kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, toivotaan että Suomesta tulevat vieraamme saavat nauttia vähän paremmasta penkkiurheilukelistä. 
 
Seuraavana vuorossa on vieraspelimatka Indianapolikseen, jossa meitä odottaa Indy Crash. Joukkueet ovat kohdanneet kerran tällä kaudella, ja matsi päättyi Forcen voittoon 48-6. Tiedossa on, että Indy on aggressiivinen joukkue jolta odotetaan kovia otteita ja trash talkia. Jännityksellä odotan mitä meidän päänmenoksi keksitään. Treeneissä olen pelannut sekä outside että inside linebackeria ja jopa myös endiä. Paulan puolustuksen paikoiksi on hahmottumassa free safety ja rushaava outside lb. Paula on vieraillut myös hyökkäyksessä, joten toivotaan että pelidebyytti tulisi myös sille puolella palloa…
 
Forcen otteluraportti
 
Kaikki kuvat: Preston Tewell. Lisää täällä.
 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Koti Roger’s Parkissa

 
 

Meidän koti on aika magee. Tai siis niin magee kun kalustamaton voi olla. Asunnossa on 3h + keittiö ja se sijaitsee Roger’s Parkissa, Chicagon pohjoisosassa. Koko on arviolta noin 70m². Tän kokosten asunotojen hinnat tällä alueella pyörii noin 1200-2000$. Joukkueen suurin ja pitkäikäisin sponsori, Dave, omistaa asuntojen vuokrausfirman ja luovutti meille tän pilkkahintaan. Forcen pelaajat on kantanu meille tänne valmiiks sängyt, perusastiat, lampun ja siivousvälineitä ja -aineita. Pikkuhiljaa ihmiset ovat tuoneet meille lakanoita, peittoja, popcorn-koneen, kahvinkeittimen, paahtimen, pöydän, tuoleja yms. Täällä on kaameen kokoset jääkaappi ja mikro sekä jokakokin unelma, jättikokonen kaasuliesi uuneineen.

Sängynpäädyistä sai kivasti vaatetelineet.

Me ollaan raahattu lähimmästä alkomaholikaupasta pahvilaatikoita ja tehty niistä kenkäteline ja mä rakensin itelleni vaatekaapin. Lisäks tietenkin yöpöydät. Sängynpäädyille löytyi virka vaatetelineinä. Suunnitteilla on myös jonkinlainen installaatio omaan huoneeseen, ehkä kukkateline tms.

Me asutaan tiilitalon ylimmässä eli neljännessä kerroksessa. Ulos pääsee joko varsinaisesta ulko-ovesta rapun kautta tai keittiön ovesta parvekkeelle ja siitä lähteville ulkoilmaportaille. Tupaantuliaiset on suunnitteilla, mutta muutamat tavarat täytyy vielä kerätä ennen varsinaisia juhlia.

 
Pahvilaatikkovaatekaappi (aika pitkä yhdyssana muuten).
 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Turismia Washingtonissa ja paluu Chicagoon

 

Pelin jälkeen pienen aikaerorasituksen avustuksella uni tuli melkolailla nopeasti. Sunnuntaina oli ohjelmassa turistiretki Washingtoniin. Kolme autollista suuntasi kohti keskustaa, ensimmäisenä etappina brunssi. Noin kahden tunnin ruokailu piti sisällään reilun buffetpöydän sekä aika huikean Draq Queen shown. Tässä vinkkiä myös Helsingin laajentuneeseen brunssitarjontaan! 😀 Eipä oo tullut naurettua hetkeen niin paljoa…

 

Samalla kun etsittiin parkkipaikkaa, ehdittin tsekkailla DC:n nähtävyyksiä. Pikainen vierailu Holocaust Museumiin, josta matka jatkuin ympäri Lincoln Parkia. Puistossa oli useita tärkeitä muistomerkkejä, en nyt ihan muista mitä kaikkea tuli valokuvattua… Usean tunnin käppäily aurinkoisessa ja mahtipontisessa pääkaupungissa päättyi Valkoiselle talolle. Takapihalla ei näkynyt tuttuja, ja muutenkin “talo” oli melkoisen vaatimaton kaikkiin muihin rakennuksiin verrattuna. Washington oli kuitenkin kaupunki meikäläisen makuun, etenkin nopealla vilkaisulla turistikohteiden ulkopuolelle.

 
 
 
 
 
Täällä Elina Kero, Washington

Yhdentoista hengen seurueemme ahtautui kiertokävelyn jälkeen autoihin, ja poikkesi vielä pizzalle ennen hotellille paluuta. Kiitos ihan järjettömän hauskasta päivästä Anna, Melissa, Taylor, Brandy, Tami, Darcy, Brandi, Kim, Tara ja Sami. Oli mahtavaa tutustua tähän jengiin, yhtä hulluja ollaan kaikki… Toivottavasti laitatte tämän blogitekstin google translateen… 😉

Jälleen kerran uni tuli silmänräpäyksessä puolilta öin, onneksi. Seuraavana aamuna alkoikin lähtövalmistelut – jos laukut olivat täynnä Washingtoniin saapuessa, olivat ne nyt jopa “täydempiä”. Kypärä ja ensimmäisen päivän ostokset (kiitos lentoyhtiön) saatiin kuitenkin sullottua mukaan. Shuttlella lentokentälle, ja Southwestin siivillä kohti Chicagoa. Wifi-riippuvaiselle oli aika mukavaa kun sekä nousun että laskun aikana pystyi surffailemaan ihan rauhassa… Southwest rules!

Chicagoon saavuttiin ajoissa, ja Forcen omistaja Linda heitti meidät asunnolle. Wohooo mikä lukaali! Asunto ansaitsee ihan oman postauksen myöhemmin… Ensimmäisenä tekona haettiin lähiputiikista vähän siivouskamoja ja ruvettiin pintojen pesuun, tästä palkkioksi pienet päivätorkut ennen illan treenejä. Kolmen tunnin treenisession jälkeen yllättäen veto poissa, mutta olipahan huikeeta nukkua eka yö ihan omassa sängyssä!

Photos by: Darcy, Kim, Paula, Elina

 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Ekassa matsissa Washingtonissa

 

Lähdettiin pääsiäisperjantaina kohti Washingtonia, jossa kohdattais seuravana päivänä yks sarjan kolmesta kovimmasta joukkueesta (puheiden mukaan). Washington Divas, Boston Militia ja Chicago Force tulevat päävalmentajan mukaan olemaan ne tasaisimmat kamppailijat. Ikävä kyllä, kaikki me ollaan täällä itärannikolla samassa konferenssissa eli joku kovista tulee tippumaan mitalipeleistä.

Saavuttiin Wasingtoniin Köpiksen kautta. Yllätys, matkatavarat jäi Köpikseen. No, onneks oli pääosin kaikki kamat käsimatkatavaroissa. Mä jouduin ostaan pelikengät, hammassuojat ja hanskat hotellin viereisestä urheiluliikkeestä.

Pelibussi oli huikein ikinä; keltanen koulubussi.

Itse peli olikin mielenkiintoinen. Vastustajat oli isoja ja vahvoja ja pelitempo oli melko nopea. Mun eka kontakti peliin oli suht nopeasti pelin ekan maalin jälkeen potkaistu kick off. Se meni yli kentästä, joten varsinaisesti ei suurempaa actionia ollut. Peliä ehti kulua noin kaksi draivia kun päästiin kentälle. Kellu pelas LB ja mä safetya. Kentän takimmaisena pelaajana näki hyvin pelinopeuden ja se oli melko uutta. Yksilöiden juoksuvauhti oli kova ja leikkaukset melko teräviä. Kontaktikin oli melkoista, ehkä johtuen pelaajien suuremmasta koosta.

Vastustaja hyökkäs pitkälti samoilla peleillä, mitä oli nähty aiemminkin; option, dive (option feikillä), toss, boot, QB keep ja perusheittoa boxista ja rollista. Heittoja tuli todella vähän, enkä muista, että yksikään niistä olis onnistunut.

Sain pelata loput pelistä (kahta downia lukuunottamatta) ja melko kotosalta se alko tuntua, kun suuremmat jännitykset ym. ihmetykset hälveni. Safetyn paikalla olin noin 90 % ajasta, mutta kävin myös pari downia endina ja yhden samina. DC Divas pelas juoksupainotteisesti, joten pääosin roikuin rissun mukana syvemmällä, kun missä kovimmat kolhut tapahtu. Muutama taklaus onneks tuli koettua, jotta seuraavaks ei tarvitse enää miettiä, miltä se täällä mahtaa tuntua. Peli voitettiin 27-41 ja koostetta voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=W-yVu5cnJZk.

Melkoisen kaunis pelikeli.

Peli tapahtumana vastas lähinnä meidän maaottelua. Pelin alussa esitettiin maammelaulu, jonka tulkinta oli muuten himppasen erikoinen (jopa paikallisten ilmeistä ja hihityksestä päätellen). Solisti venytti nuottia lähes yhtä paljon ku Saarijärven Paavo venytti penniä. Aloin jo pelkään rouvan hengityskapasiteetin puolesta. Yleisöä oli enemmän kun meidän sarjapeleissä ja jonkinlainen marching band rummutti koko pelin ajan. Väliajalla jonkin näkönen tanssiryhmäkin taisi esitellä taitojaan.

Pelin jälkeen koppiin kanettiin safkaa. Ilmeisesti joukkueen sponsoroimana tarjolla oli chicken wingsejä ja vastustajan tarjoamia bissejä.

http://chicagoforcefootball.com/gamedayrecap.asp?ID=126

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kausi käynnistyi

 

Kun me valmistauduttiin lippupallon toiseen turnaukseen Oulussa, aloitti Force kautensa Detroitissa. Sunnuntain ensimmäinen teko oli avata Facebook ja wow, 0-70 teurastuksella käynnistyi hallitsevan mestarin kesä. Pelit jatkuvat heti seuraavana viikonloppuna, kun Indy Crash matkustaa Chicagoon. Viime vuonna Force murskasi molemmat “paikallisvastustajat” yli 60 pisteellä. Detroitia vastaan voimasuhteet eivät olleet muuttuneet, saa nähdä mitä on tapahtunut Indianapolisissa… Pientä fiilistelyä:

 

Kolmannessa matsissa onkin jo vähän suomalaista forcea sivurajalla. Sitä odotellessa flägin SM-finaaliturnaus Helsingissä. Tavoitteena luonnollisesti mestaruus! 

 

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lähtövalmistelut käynnissä

 

Huhhuh, aika menee järjettömän nopeasti. Tästä päivästä tasan kuukauden päästä, eli pitkäperjantaina, starttaa kauan odotettu reissu rapakon taakse! Aika huikea alku on meidän matkalla, tavataan nimittäin muu joukkue perjantaina Washingtonissa. Lauantaina 19.4. onkin meidän ensimmäinen peli, vastassa huippujoukkue DC Divas, joka selviytyi viime vuonna pudotuspelien toiselle kierrokselle. Missataan siis ainoastaan kaksi peliä, paljon vähemmän kuin aluksi pelättiin. Ensimmäinen matsi voi mennä seuraillessa, yhtään treeniä ei ehditä jengin kanssa vetää. Onneksi edessä on lähes neljä kuukautta futista, jos tavoitteet täyttyy ja finaaliin selviydytään…

Matkavalmistelut on ainakin toistaiseksi mennyt suunnitelmien mukaan, myös viisuminhaku. Okei, pieniä mutkia oli matkassa (Paulan haastattelupäivänä järjestelmä meni pimeäksi ja Paula joutui palaamaan seuraavana päivänä konsulaattiin), mutta lopulta molempien passin välissä kiiltelee uunituore visa, aika pitkäksi aikaa!

Ennen lähtöä ehditään vielä pelaamaan 5 vs 5 -lippupallon SM-sarjan turnaukset GS:n kanssa. Kevättä ehdittiin fiilistellä flägitreeneissä, mutta mitäs sitten tapahtuikaan… No, Chicagossa taitaa olla sama meininki!

Practice field before and after… Tää on väärä suunta!
 

Kesää odotellen

Viikko Chicagossa kului nopeasti, ja nyt alkaakin kesän ja kauden odottelu. WFA:ssa pelaa yhteensä 42 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen konferenssiin. Force pelaa kahdeksan ottelun runkosarjan pääasiassa oman divisioonan joukkueita vastaan, joten matkustamista ei tule ihan mahdottomasti. Kausi käynnistyy jo huhtikuu alussa ja päättyy vasta elokuun alussa, joten me tullaan missaamaan muutama ensimmäisistä peleistä. Vierailu nimittäin tullaan ajoittamaan niin, että kotimatka alkaa vasta finaalin jälkeen, joka on Forcen ehdoton tavoite. Mestaruussormuksen tavoittelusta tekee entistä mielenkiintoisemman se, että finaaliviikonloppu järjestetään Chicagossa. Noin 4000 hengen stadionilla odotetaan olevan reilusti porukkaa, mikäli Force sinne tiensä raivaa. Joukkueessa on jonkin verran uusia pelaajia, mutta myös konkareita, joista osa on harrastanut lajia jo High schoolissa poikien kanssa. Tasoa siis riittää, joten Chicagolaisilla on kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteeseen.

Tämä loma on ollut monella tapaa erilainen kuin tavallinen ulkomaanmatka. Nähtävyyksien kiertelystä ei ole tarvinnut ottaa stressiä, tuleehan meillä olemaan koko kesä aikaa. Samaa toteutimme myös viimeisenä Chicago-päivänä, kun rauhallisen puntin ja kotilounastelun jälkeen suuntasimme hetkeksi downtowniin. Pieni pakkanen ja järkyttävä tuuli ei suorastaan lisännyt intoa, joten Michigan Avenuesta käveltiin vain pieni pätkä, välillä pysähdellen kauppoihin lämmittelemään. Macy’siltä löytyi mukavat alennukset, joten viimeisiä ostoksia tehtiin sieltä ennen United Centeriin siirtymistä. 

Kylmä näkymä Michican Avenuelta

Bullsin korispeli oli mulle yksi matkan odotetuimpia juttuja, ja vaikka meininki olikin jenkkityyliin huikea, jäi pelistä vähän valju maku. Kertonee paljon, että suurin kannustus oli silloin, kun jumbotronilla Dunkin Donutin sarjakuvamaiset tuotteet kiersivät rataa, ja mikäli omassa lapussa oli kyseisen tuotteen kuva, sai sen ilmaiseksi. Juuust… Toki mieleen jäi myös aikalisä- ja puoliaikaohjelmat sekä muutama Bullsin entinen ja nykyinen superstara. T-paitoja ammuttiin ja heiteltiin katsomoon aika reippaasti, mutta katonrajaan niitä ei eksynyt…

Bulls vs Nuggets piippuhyllyltä

Kotiinlähtöpäivä alkoi pakkailulla ja suunnitelmien mukaan visiitillä Cheetahille. Suuntasin sisäpyöräilemään ihan mielenkiinnosta, tavoitteena saada vähän liikettä ennen pitkää lentoa. Tunti oli melko “iisi” jenkkien mittakaavassa. Pientä nostatusta ja huudatusta toki oli, mutta pahempaa oli “koreografiat” joissa otteita vaihdettiin parin sekunnin välein ja juuri koskaan ei pyöritetty musiikin tempoon… Melko kaameat pyörät ilman tsygäkenkiä ei suorastaan lisännyt mielekkyyttä… No mutta, kaiken kaikkiaan ihan ok fiilis jäi, musat oli  hyviä! 😀

Pakkailut sujui molemmilta odotusten mukaan. Oman kassin paino taisi tuplaantua, ja Paulallakin oli ongelmia saada reppu kiinni. Vielä oli edessä pikavisiitti Outlet Mallille jossa kävin vaihtamassa kaksi vasemman jalan kenkää pariksi, sekä lounas ihan huikeassa dineryssä, josta tuli mieleen jenkkileffat. Dawn ja Jaime vei meidät lentokentälle, ja olikin aika sanoa moikat ennen kesää. Meillä oli kyllä ihan mielettömät hostaajat, kiittää ei voi tarpeeksi. Edessä oli paluumatka, joka ei varmasti ole yhtä helppo kuin tullessa. Onneksi kone oli puolityhjä, joten penkkejä pystyi valtaamaan useamman.

Tilaa on, thumbs up!

Tästä jatketaan treenaillen kohti kesää. Ehkäpä jokunen kirjoitus ilmestyy ennen lähtöä, mutta tiivis raportointi päättyy tähän. Kukapa sitä jaksais paikallisia kuulumisia lueskella… Joten palataan asiaan kun kerrottavaa on! Force, Family, Finish!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Girls in the Game

Torstai 20.2.2014

Tänään piti käydä pikaisesti nähtävyyksillä ennen illan Girls in the Game– juhlaillallista, mutta vettä tuli niin isolla syötöllä, että päätettiin tyytyä vain punttikseen ja palata märillä sukilla takas majapaikalle.

Mainio katti Gipsy (eli romani).

Onneksi meillä oli iltaa varten mekot, kengät, laukut ja takit valmiina, että saatiin rauhassa valmistautua. Käytin tän ajan leikkien Gipsyn kanssa ja piirtäen miehityspohjia paperille, jotta voin piirrellä Dawnin kanssa myöhemmin pelejä läpi. Hyökkäyksen valkun periaate on “learn by doing” eli varsinaisesti pelikirjaa ei ole, mutta hän lupasi kuitenkin lähettää sen, mitä on, ja tsempata vähän lisääkin. Puolustuksen coachilla onneksi on valmiina materiaalia, joiden avulla voi etänäkin opettaa.

Jep. Mekoissa.

Neljän aikaan istuuduin Hiussalonki Kellun tuoliin, jossa saisin hiukset pois naamalta, mutta edes vähän eri tavalla kuin normaalisti kypärän alle. Alle 10 minuuttia ja hiukset oli done. Kiitos loistavalle kampaajalle. Sit enää kaameet kiristävät sukkahousut jalkaan, mekko päälle ja menoks. Korkkarit on muuten hemmetin kivat kävellä :/ Ai niin, ripsivärikin oli ostettu Air Berlinin laskuun eli all set.

Jaime ja Kellu kuohuviinillä.

Illallinen oli paikallisessa Marriott- hotellissa Girls in the game– organisaation järjestämänä. Organisaatio on voittoa tuottamaton yhtiö, jonka tarkoitus on lisätä chicagolaisten tyttöjen liikuntamahollisuuksia ja vahvistaa heidän itsetuntoa urheilun avulla. Chicagossa on tuhansia tyttöjä, joilla ei ole mahdollisuutta urheilla, koska varallisuus ei anna myöden. Organisaatio järjestää tytöille urheilutapahtumia ympäri vuoden ja mm. Forcen pelaajat ovat olleet niissä mukana. Illallisen tarkoituksena oli kerätä varoja organisaatiolle. Forcen suuri tukija, Dave, oli ostanut kahdelle pöydälliselle illallisen ja meille oli suuri kunnia päästä mukaan. Lisäksi tilaisuudessa sai ostaa eri urheilijoiden henkilökohtaisia tervehdyksiä (esim. voice mail:eja), joista tuotot menivät luonnollisesti tyttöjen hyväksi.

Forcen joukkueväkeä.
Parkkihallissa oli helppo paikallistaa auton sijainti.
Tami ja Kellu alkusalaatilla.
Vieraita oli tuhat eli näissä on ollu näpertämistä.

Illalliselta suhattiin pikasesti kotiin vaihtaan farkut jalkaan ja suunnattiin Sami Grisafen keikalle. Sami on meidän tuleva pelinrakentaja ja oli mukava tutustua häneen paremmin. Puhuttiin siitä, että musiikissa ja urheilussa on paljon samaa. Ne yhdistää ihmisiä erilaisista taustoista ja ajatuksista huolimatta 🙂

Melkoiset äänet Samilla ja hänen parhaalla ystävällään.

torstai 20. helmikuuta 2014

Vihdoinkin: TREENIPÄIVÄ II

Torstai 19.2.2014

Päivä valkeni Chicagossa aurinkoisena. Suuntasimme jälleen junalla downtowniin tsekkaamaan muutamia nähtävyyksiä. Lunta on vielä aika paljon, mutta kevät on tännekin tulossa! Alla räpsyjä:

Junalta ulos ja The Chicago Theatren kuuluisa kyltti     
Ihmeteltävää riittää Millenium Parkin reunalla
Cloud Gate, eli the Bean. Myöhemmin googlattiin mikä ja miksi. 
Millenium Parkin luistinrata (ja Paula venyttelee)  
 
Pulmusten suihkulähde, vähän surkeena näin talvella    
 

Muutaman tunti riitti tällä kertaa, koska illan treeneihin piti päästä hyvin levänneenä. Kotona kokkailtiin makaronilaatikkoa esimerkkinä suomalaisesta ruuasta, ja se tuntuikin maistuvan kohtuullisen hyvin! Tunnelma oli odottava, molemmat viritteli omia kamppeitaan jotka vihdoin oli saatu takaisin Berliinistä. Ennen seiskaa suuntasimme Evanstoniin, samaan paikkaan, jossa treenit pidettiin edellisenä lauantaina. Olimme onneksi ajoissa paikalla, koska vanhat ja väsyneet suomalaiset kaipasivat lämpöä lihaksiin ennen varsinaisten treenien alkua.

Treenit starttasivat tutuilla alkulämmöillä. Jo viime kerrasta muistin, että käsiä taputeltiin yhteen lähes joka välissä. Niin ja tietysti laskettiin ääneen. Lämmittelyt piti sisällään polvennosto- ja kantapakaraanjuoksua, kevyitä ja napakampia vetoja, vartalonkiertoja ja niskalämppää. Hyyyvin erilaista kuin mihin itse on tottunut viimeisten vuosien aikana. Täytyy myöntää että oma mieli on aika kaavoihin kangistunut alkulämmittelyn suhteen, voisi olla hyvä opetella uusiakin tapoja…

Pallottelusession jälkeen oli vuorossa noin tunnin Team-osio. Tällä kertaa Paula veti Free safetyn paikkaa ja minä pääasiassa Outside LB:ta tai rushaavaa endiä. Ilmeisesti Linebackereista pulaa, koska alustavien kaavailujen mukaan molemmat varautuvat sitä pelaamaan (Paula myös FS:ää ja WR:ää). Sehän sopii! Täytyy myöntää, että pieniä haasteita tulee olemaan OLB-pelaamisen ja etenkin ulkopuolen kanssa – viimeiset vuodet on ollut mukava rynniä keskelle, vaihtelevalla menestyksellä toki… OLB:nä tulee mukaan myös heittopuolustus ihan eri tavalla, joten innolla odotan sitä täällä, koska palloa pistetään ilmaan enemmän kuin Suomessa. Myös Paula mainitsi haasteena FS:n paikalta lukea ensin rauhassa heittoa, joten ajatusmaailmaa täytyy muuttaa aikalailla!

Annoin puhelimen sivurajalle jotta saisimme kuvia tänne blogiin. Valittevasti iPhone ei ole mikään järkkärikamera, joten nämä räpsyt on aikamoisia suttuja…

Coach Lew ja treenien aloitus
Catch by Paula
Catch by Kellu
Paula.. Hmm…
Tiimiä
Bad ass linebacker taisi tyriä…
HC, DC, Finns ja taustoilla myös Sofie Norjasta!

Treenien jälkeen oli tosi hyvä, mutta haikea fiilis. Saimme paljon kehuja ja kiitoksia, että tulimme mukaan joukkueeseen, mutta just nyt muutaman kuukauden breikki tuntuu niin pitkältä ajalta. Tiedän, että Suomessa saadaan ihan loistavaa koutsausta GS:n treeneissä, henkilökohtaiset taidot kehittyy ihan varmasti. Kuitenkin olisi niin paljon helpompaa päästä sisään systeemiin kunnolla ennen kauden alkua. Molemmat koordinaattorit lupasivat pitää yhteyttä ja lähettää opiskeltavaa. Onneksi edessä on pitkä kesä, vaikka ihan ensimmäiset pelit huhtikuussa missataankin.

Treenien jälkeen suuntasimme läheiseen sporttibaariin wingseille. Paikalla oli jonkin verran läheisen Northwestern -yliopiston porukkaa, ja ravintola on myös Forcen pelaajien kantapaikkoja kauden aikana. Vaikkei Chicagosta kuulemma löydy jenkkien mittakaavalla tarpeeksi hyviä siipiä, oli n. 15 kastikkeen valikoima enemmän kuin riittävä suomalaisille. Kaikki on täällä isompaa, myös siivet (ja osa luuttomia, wohoo!), jäi osa allekirjoittaneelta syömättä. Erikoismaininta friteeratuille suolakurkuille, jotka pääsi molempien suosikkilistalle. Ruokailun jälkeen jäähyväiset muutamille pelaajille, ja väsyneenä kotia kohti.

Lisää elämyksiä luvassa huomenna, kun saamme kunnian edustaa Forcea yhdessä muutaman muun pelaajan kanssa Girls in the Game -gaalassa. Tapahtuma tullaan järjestämään ilmeisen hienossa hotellissa, ja eräs iso tukija hankki joukkueelle oman pöydän. Mekot saatiin lainaan, joten huomenna onkin luvassa hieman erilaista valmistautumista… Wow!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

The Windy City

Tiistai 18.2.2014

Lucky day! Matkatavarat odotti olohuoneessa aamulla. Tavallaan kivaa, mutta toisaalta se myös tarkoitti sitä, että enää ei ole asiaa outletteihin. Pitkän aamupalan jälkeen oli aika suunnata läheiselle Cheetah gymille. Pieni yllätys kuitenkin paljastui treenikenkiä pakatessa. Uudet Nike Freet oli lähdössä kokeiluun, mutta jostain syystä laatikosta löytyi kaksi vasemman jalan kenkää. Joo-o, se on mun parempi jalka, mutta kuitenkin… Mitä me tästä opimme: sovita aina molemmat kengät. Joten one more time Outlet Mall!

Cheetah gym osottautui hyväksi saliksi, meidän tarpeille jopa vähän liiankin. Paula luonnehti paikkaa paikalliseksi Elixiaksi. Fasiliteetit löytyi kolmesta kerroksesta ja CrossFit -buumi näkyi jollain tavalla salin varustelussa, vaikkakin esim. painonnostopaikkoja oli tarjolla nihkeästi. Ne ilmaislipukkeet unohtui, joten diilinä 49$:n viikkopassi oli ihan ok.

First time ever: salikuvia. Ja juu, Kellu nostaa kyynärpäitä ens kerralla ylös niin ei kolahda naamalleen…

Itse treenin tavoitteena oli vähän herätellä treenitauon jälkeen, vältellen lihaskipuja ja övereitä. Kun huono happi saatiin selätettyä, tuli rinnalleveto (+työntö) -treenistä ihan kohtuullinen. 15kg:n tanko oli aika jees, ja täällä rapakon takana sai niitä kymppejä latoa tankoon ihan urakalla… Vaffa olo! Steam room ei suomalaisia saunan ystäviä miellyttänyt, mutta tuoreista mansikoista tehty proteiinismoothie sen sijaan sai täydet pisteet.

Lunta riittää vielä eilisen myrksyn jäljiltä, mutta teiden suolaus ja aurinko on sulattanut kävelyteitä lähihoodeilla. 

Aurinkoisen kelin kunniaksi oli aika suunnata downtowniin. Chicagon raiteet kuljettaa mukavasti, ja n. 20min kuluttua löysimme itsemme ytimestä. Starbucksin kahvin ja ilmaisen wifin (eli google mapsin) jälkeen ihmettelemään Willis Toweria katutasosta. Paulan kommentti pilvenpirtäjien keskellä: “Toihan on samankorkunen kuin Näsinneula!” Myöhemmin googletettiin että metrejä on 442, eli n. 300 enemmän kuin Tampereella, ja kesän suunnittelmiin kuuluukin ehdottomasti vierailu USA:n korkeimmalla näköalatasanteella.

Willis-tower siellä takana, turistien oli pakko saada jonkinmoinen räpsy albumiin!

Muutaman tunnin kiertelyn aikana ymmärsimme Chicagon lempinimen “The Windy City”. Korkeiden talojen välissä puhalsi järveltä aika kipakka tuuli, joten silloin tällöin poikkesimme lämmittelemään mm. Macy’sille. Isoimman “wow”:n aiheutti suurehko Footlocker, josta oli vaikeuksia selviytyä ilman ostoksia. Näyttäisi siltä että neonvärit ja yleensäkin värikkyys on in, ja sehän lämmittää mieltä. En malta odottaa kesää… Paulalle taisi jäädä mieleen sekatavarakauppa, jonka valikoimiin kuului sipsien, limujen ja kosmetiikan lisäksi mm. kyynärsauvat ja wc-pöntön kannet. Klo 19 jatkoimme jo vähän väsyneenä pizzalle sporttipubiin Dawnin ja Jaimen kavereiden kanssa ja sieltä ajoissa nukkumaan. Kotikadulla pääsimme todistamaan taskuparkkeerauksen vaikeuden lumeen tottumattomille Chicagolaisille… Lumivallit pakottivat painamaan kaasua niin raskaalla jalalla, että takana olevan auton sijainti muuttui noin metrin. Mutta ei hätää, vain kahden auton rekisterikilvet vääntyivät. 

Huomiselle toivon jotain muuta kuin lumimyrskyä, sillä luvassa olisi treenit, joissa pitäisi päästä näyttämään omaa osaamista. Onneksi suurin jännitys on jo ohi, ja nyt odotuksena onkin päästä tutustumaan tarkemmin systeemiin. Puolustuksen koordinaattori vaikuttaa järjestelmälliseltä kaverilta, jolta saa varmasti paljon eväitä pelaamiseen. Coach Lew oli Forcen päävalmentajan ohella mukana johdattamassa Team USA:n ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen, joten valmennuksen pitäisi olla ihan naisjefun huipulta! 

The next best thing

Maanantai 17.2.2014

Laukut pitäis tulla tänään, hienoa. Omat harttarit treeneissä on aika arvokkaat. Lainaharttarit on vähä sama ku vetäisit puolimaratonin kaverin liian isoilla tai pienillä kengillä.

Aamu alkoi kuitenkin catwalkilla. Meidät on kutsuttu hyväntekeväisyysillalliselle Forcen muutaman pelaajan kanssa. Joukkueenjohtaja kysyi, onko meillä farkut mukana. Ilokseni vastasin myöntävästi, kunnes illalla selvisi, että hän oli kysynyt, onko meillä mukana “anything else than jeans”. Onneksi meidän majoittajilla oli pieneksi jääneitä mekkoja, joita me sit soviteltiin aamulla. Mekot istu ekalla yrittämällä, tänk kaad. Korkkarit löyty myös vaatekaapista. Elinan on ehkä PAKKO ostaa uudet..

Kello alko käymään 11, eikä laukkuja kuulu. Me siis ollaan jumissa kotona, että kuski saa ne tuotua. Soitettiin 13 aikaan yhtiöön ja paikallinen Sui Hing ilmoitti, että laukut on tullissa ja anto toisen nron, josta voisi asiaa tiedustella. Sieltä toisesta ei vastattu ja soitin Sui Hingille takas viiden yrityksen jälkeen. Neiti puhu niin voimakkaalla kiina-aksentilla, että vaikka kuinka tsemppasin, en päässyt puusta pitkälle. Kyselin kovasti siitä tullista, sillä laukussanihan oli noin 0,5l valkosta jauhoo tupperware-purkissa ja biojätepussissa. Snadisti alko epäilyttään, että mun protskujauheet oli aiheuttanu huumekoiran pillastumisen kentällä. Kamat ei kuiteskaa ollu ilmeisesti tullissa, vaan terminaalissa ja työntekijä siellä ei Sui Hingin mukaan varmasti kuule soittojani melun takia.

Näin sohvaa pidetään paikallaan Chicagossa.

Kello alkoi käymään 15 ja edelleen pidettiin sohvaa pystyssä. Jaime onneks sai terminaalityöntekijän kiinni ja laukut tulisivat huomenna. Jaha!! Ja samaan aikaan viesti Dawnilta, että treenit peruttu sään takia. Ihan meidän päivä tää maanantai!! Treenit olis ollu SISÄLLÄ, mut jengi ei täällä pysty kesärenkaillaan liikkuun. Suositus on, ettei lähe liikkeelle, jos ei ole jo tien päällä.

Suomi-tyttöjä ei kyllä yks lumisade haittaa, ei muuta kuin liikkeelle.

The next best thing, mitä voi Chicagossa tehdä urheilun lisäks, on shopata urkkakamoja edelleen Air Berlinin piikkiin. Lähettiin siis outlet mallille, kun tämä meille suotiin. Rämmittiin lumessa noin 2km juna-asemalle. Vaihdon kanssa matka kesti reilun tunnin. Loppupäässä vielä shuttle-bussiin ja edessä avautu tyhjä ostari. Ihmiset istu ruuhkissa, koska tiet oli täynnä lunta, kun yhtäkään aura-autoa ei ole helpottamassa.

Meitä hymyilytti, muita ei..
Heaven! Ei ryysistä, ei jonoja.

Ostarilta hankittiin kolmannen laukuttoman päivän “vain tarpeelliset” kamat. Oltiin ihan väsyneitä, ku matkattiin takas se reilu tunti. Illalla googlasin vielä salivaihtoehdot kodin läheltä, koska oheistreenistä ei ole hyvä laistaa. Vaihtoehtoja oli kolme, mut Free trial pass voitti ja aamulla matka suuntautuu kohti lähikaupan vieressä olevaa Cheetah gym:iä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Ensimmäinen päivä – syömistä ja shoppailua

Sunnuntai 16.2.2014

Jetlagista toipuminen sujui allekirjoittaneelta ihan käsikirjoituksen mukaan. Valvominen n. kymmeneen ja melko laadukkaat yöunet aamu-yhdeksään. Paulan sisäinen kello sen sijaan ei kääntynyt yhtä helposti – reppana oli ollut hereillä kahdesta saakka, Gipsy-kissan kanssa leikkien ja lopulta aamukahvia keitellen.

Vaikka kyseessä onkin ihka ensimmäinen matkani Atlantin tällepuolen, osasin etukäteen odottaa että ruokaympyrä tulee koostumaan pääosin ravintolaruuasta. Jo saapumispäivänä päästiin vauhtiin, ja treenien jälkeisestä mexicolaisesta jäi mieleen rento suhtautuminen hikisiin jenkkifutareihin ja omiin Bud Lighteihin. Aamu aloitettiin brunssilla ihan Chicagon ytimessä. Meidän yhteistilaus piti sisällään salaatin, munakkaan ja vohvelin, tästä saimme tarjoilijan kehut, eli ilmeisesti nämä jenkit syö kuitenkin aika vähän…

Jenkeissä kaikki on suurempaa

Brunssin jälkeen meille näytettiin Chicagon kuuluisimmat rakennukset ja Michigan-järven rantaa, kuitenkin vain auton ikkunasta, koska jopa meille suomalasille täällä on aivan liian kylmä! Seuraava elämys odotti luomu-supermarketin (Whole foods) aulassa, jossa nautiskeltiin oluset samalla kun seurattiin olympialätkää. Pakkohan se on mainita että juoman kanssa oli ihan ok tehdä ostoksia… Paulalle isompi elämys taisi olla ostoskärryjen kuljetin.

Elämyksensä kullakin…
Pysäytetään muu liikenne portaissa, näin ne kärryt kulkee!

Koska matkatavarat ovat edelleen jossain muualla kuin hallussa, oli ihan PAKKO lähteä ostoksille, kohteena Outlet mall. Noin puolentunnin ajomatkan päässä odotti elokuussa avattu paratiisi. Kohde 1: UA-outlet. Mukaan saattoi tarttua muutakin kuin ihan välttämätöntä. Kohde 2: Nike-outlet. Täytyy kyllä ostaa uudet tennarit kun on niiiin halpaa. Tässä vaiheessa aikaa oli vierähtänyt jo sen verran että palasimme kämpille suunnitelmissa viettää seuraava päivä kokonaan kyseisessä paikassa. Saatan tulla hulluksi. Saatoin tämän kuitenkin ennakoida, sillä matkatavaroita pakkasin mukaan vain puolikkaan kassin, eli n. 10kg vähemmän kuin yleensä tämän pituisilla retkillä.

Minkäs teet – pakko oli…Myös Gipsy ihmettelee.

Tukikohdassa odotti dinner, jonka jälkeen Paulan kanssa kaipasimme raitista ilmaa. Pieni kävely kaupunginosan ostoskadulla ihan siksi, että edellisen yön valvonut zombie pysyisi hereillä edes yhdeksään saakka. Näyttäisi siltä että nyt myös Paulan kello alkaa kääntyä ameriikan aikaan, vieno kuorsaus kuuluu klo 22.

Huomenna taas treenataan! Toivottavasti omissa kamoissa… Itselle toki tilattu uudet harttarit, toivotaan, että luvattu toimitus pitää ja huomenna kolistellaan jenkkisiskoja niissä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lähtö

Lauantai 15.2.2014

Aamulla heräsin puhelimeen. Parempi puolisko soitti yövuorosta klo 5.50 huolissaan, ku ei ollu nähny mun käyvän whatsappissa. Jep, herätys oli laitettu arkipäivälle. 15 minuutissa aamupala nassuun ja treenikassi autoon ja hakeen Kellu lentokoneeseen. Ehittiin hyvin, myöhästyin hausta 5 min. Jasselle vielä kiitos kuljetuksesta ja Jennille auton lainasta.

Lennettiin Berliiniin ja tunnin vaihdolla jatkettiin Atlantin yli. Tässä vaiheessa jo aavisteltiin, mahtaako laukut ehtiä. Turvatarkastuksessa Kellu hävitti passin hetkellisesti ja mun reppuun vuosi 0,5 litraa vettä. No hätä, koneeseen sujuvasti, eikä ees vikoina. Pitkä lento oli yllättävän kevyt, ei ärsyttäny kertaakaan. Onneks oli “peanut” kassissa, jolla hierottiin niskoja auki. Perillä sit laukut ei päätyny hihnalle. Tunnin lappujen täyttö ja säätäminen, ku hakijoihin ei saatu verkottomassa tilassa yhteyttä. Kiitos taas Jasselle ja Jennille, jotka auttoi meitä tekstiviestien kautta.

Luminen Chicago ja pilvenpiirtäjät.

Onneks hakijat jaksoivat odottaa. Forcen pelaaja Dawn ja hänen vaimo Jaime oli vastassa (Dawnilla oli Suomi-lippis päässä). Rouvat vei meidät ystävällisesti suoraan syömään. Vihdoin jotain raikasta; kanasalaattia ja keittoa. Sit pikasesti ostaan treenivaatteet lentoyhtiön piikkiin ja majapaikalle. Siellä meitä odotti pedattu peti, pyyhkeet, välipalat, pyykkikoneet ja mikä parasta, vesi laitettiin kiehumaan, et me saadaan hammasshuojat, jotka nekin löyty kaapista. Aivan käsittämätöntä. Sit pikasesti autoon ja treenipaikalle. Kypärät oli majapaikalla myös, koska tilattiin ne sinne postimaksujen säästämiseks. 

Kypärät oli tilattu valmiiksi Dawnille


Treenit oli isossa hallissa, jossa pohja oli lähinnä tenniskentän pintaa. Siellä meitä odotti joukkueenjohtaja (Linda) lainakamoineen ja koko Forcen joukkue toivotti meidät tervetulleeks. Varsinaiset treenit oli huikeen kivat. Kovalla vauhdilla ja heti 10 min jälkeen puolustaja vs. hyökkääjä. Meidät laitettiin eka WR-ryhmään ottaan palloja kii. Sit tunnin jälkeen alettiin pelaan O vs D. Treeneissä oli noin 30 tyyppiä eli riitti väkeä molemmin puolin palloa. Meidät laitettiin puolustukseen! Mut heitettiin ekana endiks. D coach anto ohjeeks vaan rushata. Mietin hetken, että ei se niin helpolla mua päästä. Kysyin, tiivistänkö linjan pään, jos nään pullin tulevan. Valkku tuijotti mua isoilla silmillä ja kysy, miten ihmeessä voin sen tietää. No, muutaman vuoden kokemuksella peruasiat pitää olla hallussa. Tässä vaiheessa piti kurkata, kuka sieltä mahollisesti pullaa. No, sepä oli 150kg Tami. Voi hanuri! Ei auta muu, kun spillaus sen lonkankoukistajaan, että sen jalka edes lamaantuu ennen ku talloo mut kun muurahaisen. No, down lähti ja sieltä se pulli tulee, mut onneks se oli slottirissu, not bad. Sit saatiin Kellun kaa pelaa molempia, rushaavaa end:iä ja will-backeria koko peliosuus. Superhyvin meni, vaikka klo oli meidän aikaa 1-3 yöllä

Huomenna onneks saa nukkua ja levätä ja maanantaina jatketaan!

Elisa Konttinen Joensuusta on pelannut kolme kautta amerikkalaista jalkapalloa Joensuun She-Wolves joukkueessa. Elisa on niin viehättynyt tähän nyt naistenkin pelaamaan täyden  kontaktin lajiin, että pyysi suomalaisen seuransa valmentajan apua etsimään amerikkalaista naisten jalkapallojoukkuetta, jossa hän voisi ainakin harjoitella, ehkä myös pelata.

Joukkue löytyikin Floridasta, Wellingtonissa pelaavasta Palm Beach Punishers-joukkueesta. Amerikassa naisten jalkapalloa pelataan samoilla säännöillä kuin miestenkin NFL-sarjassa. Joukkueessa pelissä on kerrallaan 11 naista, Suomessa joukkueissa on kentällä vain 9 pelaajaa. Kontaktit ovat yhtä kovia ja suojukset yhtä näyttävät naisilla kuin miehilläkin. Naisten liigassa joukkueita on mm. Tampasta, Palm Beachista, Savannahista, Talllahasseesta, Orlandosta ja Miamista joten pelejä  on jo melko paljon. Elisa pääsi joukkueeseen ja onkin ollut vakiokalustoa kentällä. Naisten joukkueen pienuuden takia,  linebackerina pelaava Elisa on kentällä sekä hyökkäys- että puolustuspeleissä, vain lyhyitä lepotaukoja on tiedossa pelin aikana.

Joukkueen valmentajan Bill Shankyn motto on kova ”Jotkut luulevat, että jalkapallossa on kysymys elämästä ja kuolemasta – voin vakuuttaa, että se on paljon vakavampaa.”  Pelaajat eivät saa peleistään korvauksia, joten naiset pelaavat omalla riskillään. Naisten sarjoissa ei tunneta miljoonasopimuksia eikä sopimusbonuksia, mutta siitä huolimatta halu pelata on kova, kick-off yhtä jännittävä ja riemu touchdownista samanlaista.

 

Elisan tämän kauden pelit on nyt pelattu, mutta hän tulisi todella mielellään vaikka seuraavaksi koko kaudeksi. Tämän kauden matkan hän rahoitti myymällä moottoripyöränsä, ensi kaudeksi pitäisi kuitenkin löytää jo sponsori.

Timo Vainionpaa – USAsuomeksi.com – kuvat ja teksti

Naispelaajia Chicagossa ja Arlingtonissa

14.3.2014

Yhdysvaltojen jenkkifutiskentillä tullaan näkemään tänä kesänä suomalaista naisenergiaa kahden naisen voimin kun GS Demonsin pelaajat Elina Kero ja Paula Lehtinen siirtyvät kesäksi Chicago Forcen riveihin. Kyseessä on sama seura, johon kuuluu maailman parhaiden naisjenkkifutareiden joukkoon valittu, laulajanakin tunnettu QB Sami Grisafe. Chicago Force on Women’s Football Alliancen (WFA) vuoden 2013 mestari. Elina ja Paula kävivät Etelä-Suomen hiihtolomalla tutustumassa joukkueeseen ja heidän harjoitteluunsa ensi kesää silmällä pitäen.

Harjoitukset Chicagossa. Kuva: Elina Kero
Harjoitukset Chicagossa. Kuva: Elina Kero

Chicago Forcesta takaisin Suomen kentille

4.8.2014

Suomalaisia naispelaajia on jo muutamia kertoja nähty USAn sarjoissa ja tänä vuonna kokeneet Demons-pelaajat DB/RB Paula Lehtinen ja LB Elina Kero pukivat ylleen hallitsevan USAn mestarin Chicago Forcen peliasun. Elinan kausi päättyi valitettavaan loukkaantumiseen toukokuussa Indy Crash:ia vastaan pelatussa ottelussa.

Rapakon takana kausi käynnistyi jo huhtikuussa ja loppui viime lauantain finaaliin Boston Militian viedessä mestaruuden.Force hävisi runkosarjassa yhden pelin, juuri mestaruuden voittaneelle Boston Militialle sijoittuen siten National Confrencessa  (Itäinen konferenssi) sijalle 2.
Pudotuspeleissä Force selvitti tiensä konfrenssinsa finaaliin kaatamalla ensin West Michigan Mayhemin 66-0 ja sitten Miami Furyn 66-8.
Konfrenssi- finaalissa vastaan tuli jälleen tuttu Boston Militia. Peli pelattiin 19.7.2014 Bostonissa ja hyvin valmistautunut Boston vei voiton selvin numeroin 63-14.

Paula, olit isossa roolissa Forcen puolustuksessa ja sinut valittiin toisessa playoff-pelissä joukkueesi puolustuksen MVP:ksi. Pelit Forcen paidassa sujuivat ilmeisen hyvin?

“Jokaisessa pelissä oli paljon asioita, mihin voi olla tyytyväinen, mutta jokasesta pelistä löytyi myös korjattavaa. Pääosin meni hyvin ja kivaa oli.”

Jos ajatellaan koko kautta, niin mikä mielestäsi oli paras asia siinä että päätit lähteä ulkomaille pelaamaan?

“Pelin fyysisyys yllätti.  Heikompienkien vastusten jälkeen toivoin jonkun pakastavan mut hetkeksi aikaa, jotta saisin kivut pois. Se toi haastetta omalle suorittamiselle ja kehitti pelitaitoja. Lisäksi oma peliluku nopeutui, koska snapin jälkeen asiat tapahtuivat nopeasti.”

Minkä vinkin antaisit muille suomalaisille naisjenkkifutareille, jotka miettivät ulkomailla pelaamista?

“Taloudellisesti se on varmasti monille hankalaa. Itselläni on 2,5kk kesäloma, joten sain asiat suhteellisen helposti järjestykseen. Sain myös avokätistä apua Chicago Forcelta majoituksen ja pelaajamaksujen suhteen. Lisäksi ulkoilutin koiria ruokaostoksia ja treenikyytejä vastaan. Itse lähdin Chicagoon ensisijaisesti kehittymään. Ajattelin, että istun mieluummin hyvän joukkueen penkillä kuin pelaan heikommassa joukkueessa. Vaihtoehtoja löytyy! “

Kun Force putosi jatkosta päätit, että haluat jatkaa kauttasi vielä Suomessa edelliskauden joukkueesi Demonsin paidassa. Nyt on yksi peli takana, mitkä ovat päälimmäiset fiilikset?

“Suomessa pelaaminen on erilaista. Täällä tarvitsee enemmän kestävyyskuntoa, kun pelaajia on niin vähän. Chicagossa pelattiin pääosin yhteen suuntaan ja se mahdollisti 100% voimankäytön joka downilla. Siksi uskon, että pelitempokin on kovempi. Onneksi on kolme viikkoa aikaa sopeutua taas erilaiseen energiatalouteen ennen play off-matsia.
Opin Forcessa sanonnan:”Rip their faces off.” Harjottelen vielä löytämään sen vastustajavihan, mikä ton lauseen takaa löytyy.”

Paulan pelisuorituksia pääsee siis näkemään vielä ainakin Demonsin playoff-ottelussa 23.8. klo 13 Velodromilla sekä syksyn Ruotsi-ottelussa 4.10.

Paulan ja Elinan ajatuksia ja fiiliksiä Chicagossa vietetystä kaudesta voi lukea heidän blogistaan http://forcefinns.blogspot.fi/

Rankka triathlontreeni, kloonattu koira ja Cheek Töölössä – HS:n valokuvaajat valitsivat vuoden 2016 parhaat kuvansa - Kotimaa | HS.fi

(c) Jeff Moore
(c) Jeff Moore
(c) Preston Tewell
(c) Preston Tewell
(c) Jeff Moore
(c) Jeff Moore

Force Family FINNish http://www.forcefinns.blogspot.fi/

VIIKONLOPPUVIIHDETTÄ PITTSBURGHISSA

Voitettuamme edellisviikolla viimeisen runkosarjamatsin Philadelphiaa vastaan jatkoimme siis Wolvesin kanssa ensimmäiselle playoff -kierrokselle ja viime viikonloppu kuluikin pelireissulla Pittsburghissa. Vuokrasimme auton neljän joukkuekaverin kanssa ja lähdimme matkaan perjantaiaamuna. Sain jälleen tilaisuuden harjoittaa kärsivällisyyttäni kun kolmen tunnin yöunien jälkeen olin paikalla sovittuun aikaan, auton käynnistyessä lopulta lähes tuntia myöhemmin. Pitihän ihmisten vielä käydä ”nopeasti” kaupassa, hakemassa kahvia ja ehkä vielä vähän lisää aamupalaa, joku jopa pesi vielä pyykkiä kotona kun minä jo odottelin kadunvarressa. No, toisaalta tämähän ei varsinaisesti ollut enää mikään yllätys joten kiltisti laskeskelin itsekseni sataan ja tyydyin odottamaan.

Roadtrip huudettu!

Matka kesti taukoineen lähes kahdeksan tuntia. Onneksi tämä matkaseurue oli täysin hulvatonta porukkaa ja matkalla laulettiin, tanssittiin ja naurettiin mahat kippurassa milloin millekin. Perillä odotti airbnb joka oli tosi hieno ja siisti. Päästyämme perille introvertti minussa tarvitsi kuitenkin hiukan omaa aikaa joten painelin ulos kävelylle ja etsimään puistoa missä hengitellä. New Yorkin jälkeen Pittsburgh toi mieleen Suomen. Ainakin sillä alueella missä kävelin, omakotitaloissa oli isot pihat täynnä puita, pensaita ja perennoja ja joka puolella oli paljon vihreää. Kadut olivat hiljaiset, aina välillä joku yksittäinen auto saattoi ajaa ohi. Viihdyin. Sunnuntaina olikin kyllä sitten jo ikävä Brooklynia ja elämää ympärillä.

Jos polun edessä on puomi ja kyltti ”Trail closed!” niin minut löytää todennäköisesti sieltä.

Valmistautuminen peliin oli vähän haastavaa koska olin jälleen riippuvainen muiden kyydeistä ja ajanhallinnan taidoista (tai niiden puutteesta). Itse viettäisin pelipäivän mieluusti leväten, syöden, keskittyen ja verrytellen mutta jos muu porukka mieluummin shoppailee ja saapuu kentälle viime tingassa niin siihen on silloin vain nöyrryttävä. Olen aina inhonnut olla myöhässä. Nykyään inhoan sitä ehkä vielä entistä enemmän.

Football Gameplanin tekemä juttu New York Wolvesista viimeisellä runkosarjakierroksella. Mukana myös pohjoismaista eksotiikkaa.

Peli alkoi vasta seitsemältä illalla. Kroppa alkaa hiljalleen vihdoin ymmärtää millä aikavyöhykkeellä eletään, mutta silti tuo ajankohta tuntui aika myöhäiseltä. Aiemmin päivällä kuulin etten ollut tällä kertaa erikoisjoukkueissa joten en odottanut paljoakaan peliaikaa ja tämä ehkä alitajuisesti vaikutti myös peliin virittäytymiseen. Juuri ennen lämmittelyiden alkua sain kuitenkin tietää olevani aloituskokoonpanossa. Mitä tästä opimme… stay ready so you dont have to get ready…

Ns. hampurilaismalli. Kuva: Dana Sparking

Pittsburghin organisaatiolla tuntui olevan homma upeasti hallussa. Rosterista löytyy vaatimattomat 49 nimeä. Sponsoreita joukkueella näyttää olevan useita ja yleisöäkin oli myöhäisestä ajankohdasta ja sateisesta säästä huolimatta saapunut paikalle mukavasti. Yksi joukkueen omistajista on NFL Hall of Famer, entinen Steelers -pelaaja ja nelinkertainen Superbowl-voittaja Franco Harris, jolta varmaan löytyy pääoman lisäksi myös ihan kivasti verkostoja joukkueen avuksi. Harris oli itsekin pelissä paikalla ja hillui kentällä minglaamassa pelin jälkeen ihan kuin muutkin.

Tuli niitä inttereitä meillekin! Kuva: Dana Sparling

Ottelussa tuli kuokkaan 41-6. Ja täysin oikea joukkue voitti. Alku näytti ihan lupaavalta, ja saimme kaksi ensimmäistä Passionin hyökkäysvuoroa pysähtymään heti alkuunsa. Sitten oma hyökkäyksemme rähmäsi pallon mihin vastustaja vastasi TDllä ja siitähän se sitten lähti repeämään. Pittsburghin QB pelaa kuulemma ensimmäistä kauttaan pelinrakentajana, mikä ei ehkä ihan ensimmäisenä hänen metkujensa puolustamista yrittäessä tullut mieleen. Hän on nopea juoksemaan ja hyvä heittämään, ja viereltä löytyi myös pirun vikkelä RB eikä meiltä kuitenkaan lopulta löytynyt keinoja Pittsburghin pysäyttämiseen. Myöskään meidän hyökkäykseltämme ei oikein löytynyt aseita päästä läpi vastustajan puolustuksen, kuten loppulukemistakin hyvin näkyy.

Franco Harris ja valmentajat Randall ja Patrick Brown

Vielä yksi huomio vastustajajoukkueesta; meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan ja pelin jälkeen molempien joukkueiden pelaajat kokoontuivat yhdessä kentälle juttelemaan ja breikkaamaan pelin päättyneeksi. Verrattuna edellisviikon vastustajaan joka lähinnä soitti suutaan ja heilutti nyrkkejään, ilmapiiri oli täysin toisesta maailmasta. Tällaistä sen kuuluukin olla, yhdessähän tätä lajia halutaan viedä eteenpäin. Womens football on three!

Kausi siis päättyi tähän. Oliko kolme peliä Jenkeissä kaiken vaivan ja rahan arvoista? Helposti. En pysty vertaamaan tätä kokemusta oikein mihinkään ja jokaiselle naiselle joka ehkä miettii, voisiko/pitäisikö/uskaltaisiko/kannattaisiko lähteä ulkomaille pelaamaan sanoisin: TEE SE. Vaikka se vaatii uhrauksia, vaikka se pelottaa ja vaikka se tulee kalliiksi. Sen lisäksi että olen toki oppinut jenkkifutiksesta yhtä sun toista, olen oppinut tosi paljon itsestäni. Kaikki tämä vie minua varmasti eteenpäin jatkossa niin urheilussa kuin muussakin elämässä.

Linebackerit Gabby Farrell, Darleen ”Blue” Hall, Courtney White, meitsi ja Coach Copeland <3

Mitäs nyt sitten? Suomesta kantautuneet uutiset Roostersin Vaahteraliigapaikasta luopumisesta tarkoittavat, että siellä ei varsinaisesti ole enää joukkuetta minua odottamassa. Muualta kyselyjä on kyllä tullut, mutta en kuitenkaan taida olla valmis jättämään Nyciä ihan vielä. Minulla on edessäni kuusi viikkoa ”tyhjää” joiden aikana voin keskittyä täysillä treenaamiseen joten miksen käyttäisi tätä tilaisuutta hyödyksi? Täällä saleja, trainereita ja futisosaamista riittää ja ajattelin ottaa siitä kaiken irti. Työ ensi kautta varten alkaa nyt.

 

RUNKOSARJA PELATTU – LOPPUIKO KAUSI TÄHÄN?

Kuluneella viikolla pääsin vihdoin myös treenaamaan Wolvesien kanssa. Treenikentältä Bushwickistä oli upeat näkymät suoraan Manhattanille, ilma suloisen lämmin ja tekemisen meininki kova. Treenien jälkeen burgerit ja oluet lähikuppilassa ja puhetta ”elämästä ja jalkapallosta” niinkuin joku joskus asian ilmaisi. Ei hullumpaa, kuulkaa.

Lauantaina sitten päästiin jälleen tositoimiin, kun koitti runkosarjan viimeinen peli Philadelphia Phantomzia vastaan. Kaikenlaisia juttuja kyseisestä joukkueesta kantautui korviini ennen peliä, villeimpien mukaan aiemmissa peleissä oli joskus jopa heiluteltu puukkoa. Philadelphia ja New York eivät vissiin oikein missään ympyröissä ole kovin lämpimissä väleissä ja myös näiden kahden jenkkifutisjoukkueen välillä vaikutti olevan melkolailla jännitteitä. Täkäläiset mimmit tuntuvat olevan keskimäärin aika paljon nopeammin ja kovemmille kierroksille kiihtyviä kuin meillä lintukodossa kasvaneet suomineidot joten kieltämättä hieman jännitti mitä tuleman pitää.

Coach Brown ja Maine-pelin Standout Players; QB Dani ja DL Butts… Kuva: Dana Sparling

Matkaan lähdettiin jälleen lauantaiaamuna legendaarisen valmentajan ja striimiemme selostajan coach Brownin kyydissä. Nämä matkat ovat aina seikkailu itsessään, enkä kyllä istuisi kenenkään muun kyydissä mieluummin. Auto on melko legendaarinen sekin. Etukulma on rutussa ja korjailtu jesarilla kuten muutama muukin autoon olennaisesti kuuluva osa. Matkan kuluessa teippaukset saattavat pettää ja silloin täytyy pysähtyä tiensivuun teippailemaan hieman lisää. Ilmastointia ei ole, tietenkään, ja 27 asteen helteessä neljän ihmisen istuessa takapenkillä voi vain toivoa muistaneensa aamulla laittaa dödöä. Stereoissa soi Run DMC jonka päälle coach Brown räppää kovaäänisesti itsekin, asiaankuuluvien koreografioiden kera. Hauskuuden keskeyttää silloin tällöin hetkellinen roadrage joka täälläpäin ilmeisesti opitaan viimeistään autokoulussa. Tällä kertaa elämysmatka kesti yli kaksi tuntia, sillä navigaattoriin oli etsiytynyt väärä määränpää. Melkein samanniminen kuin se oikea. Melkein.

Lokaatio oli aika erikoinen, sillä peli pelattiin New Jerseyssä Union City High Schoolin kentällä joka on rakennettu koulun katolle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kyseisellä kentällä pelattiin naisten jenkkifutista. Näköala Manhattanille saakka oli todella upea, mutta kuumana päivänä aurinko kieltämättä porotti katolle melkoisen pistävästi, varsinkin mustissa kypärissä ja paidoissa pelatessa.

Manhattan näkyy!

Tämäkin peli oli ns. ”teemaottelu”; Military appreciation game eli kunnianosoitus amerikkalaisille sotilaille jotka ovat palvelleet tai palvelevat maataan. Peliä edeltävänä torstaina Nycin pohjoispuolella sijaitsevassa West Pointin sotilasakatemiassa oli menehtynyt tapaturmaisesti 22-vuotias New Jerseyläinen kadetti ja ottelun alussa vietettiinkin hiljainen hetki hänen kunniakseen.

Pelipaidat oli jälleen teetetty teemaan sopiviksi ja kieltämättä ihan makean näköiset. Ne herättivätkin kiinnostusta koti-Suomea myöten, joten nyt myös maailman reiluin ja reippain Mika Laurila on mukana ihanaellin matkassa. Mika, signeerattu pelipaita jerseyläisen käristyskupolin heruttamalla hiellä marinoituna on tulossa! Laitan heti muovipussiin ettei aromit karkaa <3

Matsi alkoi aika hermostuneesti ja ottelun kuluessa nähtiin paljon rähmäyksiä, syötönkatkoja ja vääriä aloituksia. Toisen neljänneksen alkupuolella sitten roihahti, kun Phillyn hyökkäyksen linjapelaaja jäi painimaan meidän endimme kanssa ja kohta käynnissä olikin joukkotappelu. Kypärät lenteli ja nyrkit viuhui, lippuja sateli ja suomalainen tyttö pysyi visusti sivurajalla ja otti vielä varmuudeksi pari askelta taaksepäin… Kenellekään ei onneksi käynyt pahemmin ja tilanne saatiin lopulta hallintaan. Kaksi Phillyn pelaajaa ja yksi meikäläinen lensivät suihkuun. Loput ottelusta sujui onneksi normaalia suunsoittoa lukuun ottamatta rauhallisesti ja keskittyen siihen olennaiseen, eli ottelun voittamiseen pelaamalla eikä tappelemalla.

Huikeat linebacker-kollegat Courtney ja Gabby

Linebacker –osastolla meillä oli hyvä tilanne, sillä kaikki kokeneet ja taitavat pelaajat olivat paikalla ja pelikunnossa. Minua tarvittiinkin ensimmäisen kolmen neljänneksen aikana kentällä vain kickoffeissa, joita jälleen saatiin onneksi juosta useampikin. Viimeisen neljänneksen ajan pelasin myös puolustuksessa ja sain taas muutaman hyvän onnistumisen.

WFA:n kaikissa divisioonissa pelataan ensi lauantaina välierät, joiden voittajat jatkavat toiselle kierrokselle ratkomaan konferessien mestaruuksia. Kuva: wfaprofootball.com

No, loppuiko se kausi? No ei loppunut!!! Wolves voitti pelin kolmella touchdownilla ja kahdella kenttäpotkumaalilla 27-0 ja eteni välieriin! Tämä tarkoittaa, että ensi viikonloppuna on edessä roadtrip Pittsburghiin, missä vastaan asettuu 2-divarin National Conferencen runkosarjan ykkönen Pittsburgh Passion. Tiedossa on siis kovaakin kovempi matsi. Ottelun voittaja jatkaa seuraavalle playoff -kierrokselle jolloin ratkaistaan konferenssien mestaruudet. Konferenssien voittajat jatkavat edelleen mestaruusotteluun joka pelataan Coloradossa heinäkuun 13. päivä.

Kohti Pennsylvaniaa ja sen yli!

ENSIMMÄINEN TUNTUMA AMERIKKALAISEEN TURFFIIN

Lauantaina oli ensimmäinen pelipäiväni täällä! Maine Mayhemia vastaan pelatun ottelun tärkeänä teemana oli rintasyöpätietoisuuden lisääminen ja kaikilla oli päällään pinkkiä, jopa pelipaidat oli teetetty varta vasten tähän otteluun. Pinkkihän se on väreistä kaunein joten lähtökohdat oli mitä mainioimmat.

Odotuksissa oli, että saavuttuani tänne ehtisin yksiin treeneihin ennen peliä ja näin pääsisin jotenkin kartalle puolustuksen peleistä ja systeemistä. No, torstai-illalle iski tietenkin ukkosmyrsky ja treenit peruttiin. Perjantaina soittelin puolustuksen valmentajan kanssa ja kävimme puhelimitse Hudlia läpi, ja siinä siis oli perehdytykseni ennen lauantain ottelua.

No onhan se nyt nätti

Pelipäivänä minun piti olla valmiina joukkuekaverin kämpillä 11.30 saadakseni kyydin pelipaikalle. Suomalaisittain täsmällisenä olin siellä klo 11.25. Kyyti lähti 12.10. Autossa stressasin ehditäänkö ajoissa perille, sillä walk through oli ilmoitettu alkavaksi ”1pm sharp” ja matka Crown Heightsista Long Islandille vie ruuhkassa helposti tunnin tai enemmänkin. Olimme perillä noin viittä yli yksi, ja parkkipaikalle alkoi jälkeemme vähitellen ilmestyä muitakin autoja. Kahden maissa siirryimme kentälle ja aloitimme walk throught.

Tämä on seikka jonka olin ehtinyt unohtaa, mutta jota olin aiemminkin täällä ihmetellyt ja samalla ollut onnellinen meidän suomalaisten tavasta hoitaa aikataulut hieman… noh, täsmällisemmin. Omia siirtymisiä, syömisiä, juomisia ja teippaamisia on haastavaa suunnitella jos seisoskeluun ja odotteluun siellä täällä hujahtaa yhteensä pari tuntia, lisäksi tuonkin ajan voisi käyttää vaikka leväten. No, maassa maan tavalla ja varmaan tähänkin taas tottuu.

Mitchel Field. Kuva: Wikipedia

Kenttä oli nimeltään Mitchel Field ja osa 20 hehtaarin kokoista kompleksia nimeltään Mitchel Athletic Complex, jossa on tämän isoimman lisäksi neljä muuta kenttää. Katsomoon olisi mahtunut väkeä 10000, mutta valitettavasti ihan niin paljoa ei katsojia paikalle ollut löytänyt…  Fasiliteetteja käytetään jenkkifutiksen lisäksi ainakin yleisurheiluun, baseballiin, lacrosseen ja potkupalloon, ja paikalle tullessamme käynnissä oli jokin iso paraurheilutapahtuma. Keli oli kuuma, 27°C, mutta onneksi pieni tuulenvire puhalsi raikasta ilmaa kasvoille aina välillä eikä aurinkokaan paistanut ihan täydeltä terältä.

Meitä sisempiä tukimiehiä eli middle linebackereitä oli rosterissa kolme joten peliaikaa oli minullekin luvassa. Harmillisesti yksi meistä nyrjäytti nilkkansa aika pelin alkuvaiheessa ja sen jälkeen olinkin kentällä kaikki loput puolustuksen downit. Puolustuksen lisäksi pääsin pelaamaan kickoffit, lisäpistepotkut ja puntit, joita tosin ei pelissä kovin montaa jouduttu potkimaan. Kickoffeja sen sijaan sai juosta ihan riittämiin!

Pelikuvat: Cosmic Fox Media

Alkuun päällä oli pieni jännitys mutta pelin alettua olo kentällä ja sen laidalla tuntui yllättävän kotoisalta. Ensimmäinen puoliaika päättyi minun ensimmäiseen taklaukseeni Amerikan mantereella joten puoliajalla hymyilytti leveästi. Oli vielä tosi hieno taklaus! Luulisin. Filmiä en ole vielä nähnyt… ja tilastojakin odottelen vielä. Olinkohan se sittenkään minä..?

Vastustaja enimmäkseen juoksi palloa ja saimme sen pysäytettyä aika hyvin. Ihan pelin lopussa taivuimme ja annoimme heille 8 pistettä jotka kieltämättä jäivät sapettamaan… lopputulos kuitenkin muikea 48-8 joten minullekin siis tämän kauden ensimmäinen voitto plakkariin.

Voittajana on helppo hymyillä. Varsinkin jos on pinkki paita päällä.

Pelin jälkeen luvassa oli voitonjuhlat paikallisessa sporttibaarissa. Muita nauratti kun olin niin väsynyt, mutta kello oli siinä vaiheessa Suomen aikaa viisi aamulla ja bursan syötyäni kroppani oli sitä mieltä, että minun olisi pitänyt olla nukkumassa jo ajat sitten… juhlat jäi siis lyhyiksi mutta ehkä sitten seuraavan pelin jälkeen jaksaa jo vähän bailatakin.

Seuraavana lauantaina edessä on siis runkosarjan viimeinen peli, josta paljolti riippuu se, jatketaanko playoffeihin vai ei. Jos ei jatketa, niin edessä on mitä todennäköisimmin myös minulle tämän kauden viimeinen peli ja sitä en tietenkään toivo sitten yhtään. Voitto on siis saatava! Kaiken lisäksi vastaan asettuu Philly Phantomz ja New Yorkin ja Philadelphian välillähän ei perinteisesti kovin toverillisia fiiliksiä ole, eikä tosiaan tälläkään kertaa. Seuraavaksi siis alan katsella filmiltä Phillyn 91-0 -häviötä Bostonista (terkkuja JJ:lle!) ja tehdä muistiinpanoja. Tänä iltana ukkoskuurot toivottavasti ymmärtävät pysyä poissa ja pääsen vihdoin myös treeneihin!

Otteliina Rantanen (Viinikainen) otti tuntumaa USA:n länsirannikolla naisten amerikkalaiseen jalkapalloon vuonna 2013. Rantanen pelasi laitahyökkääjänä Seattle Majestics joukkueessa.  Joukkue voitti  WFA’s Pacific Northwest Division mestaruuden 2013.

Janna-Jemina Seiles Ruutu-kanavalla

“Football has given me new friends and a chance to challenge myself in every day life,” says Finnish national Janna-Jemina Seiles, who is better known as “J.J.” Athletic accomplishment has always been a motivator for Seiles, even when she was a child. “I loved running and the competitions,” explains Seiles, “especially when there was a Snickers bar or orange juice as a prize.” She played soccer in college before pursuing football.

Seiles has come to America to deepen her skills and football knowledge with the Renegades after seven years of experience playing the sport in Finland. In 2016, she won the Women’s Maple League championship with her team, the Helsinki Roosters. And as a member of the Finland national team, Seiles has won a bronze medal at the 2013 Women’s World Championship, and a gold medal at the 2015 Women’s European Championship.

JERSEY

#81

POSITION

Wide Receiver

HEIGHT

5’9″

HOMETOWN

Lohja, Finland

RESIDES

Dedham, Mass.

OCCUPATION

Consulting

EXPERIENCE

Boston Renegades, 2019– , WR
Helsinki Roosters, 2012-2018

ANNA-JEMINA SEILES JOINS BOSTON TEA PARTY (HELSINKIROOSTERS.COM)

April 25, 2019

[Photo] Janna-Jemina Seiles #81 (right) with Boston Renegades Offensive Tackle Erin Truex #88. Photo: ©2019 Mitzi Velez Lorenzana

By Pekka Lylyharju | Helsinki Roosters

 Helsinki Roosters wide receiver Janna-Jemina Seiles has taken on a new challenge by playing football in the United States with the Boston Renegades of the Women’s Football Alliance (WFA). The Renegades compete at the highest level in the WFA — Division 1 — and they are the reigning national champions. Boston’s General Manager Ben Brown feels that their new player is a great asset to the team.

“We are very excited about JJ joining the Boston Renegades this season,” said Brown. “Our goals as an organization are to win championships and create opportunities in football for women and girls. Having a highly skilled, reputable international player like JJ on our team brings us attention that can help us achieve these goals.”

Brown is pleased with what he has seen so far, and expects Seiles’ contributions to grow as the season continues.

“JJ has a strong work ethic and has made considerable progress since joining the team,” he said. “As she gets more and more familiar with our playbook, we expect that her speed and abilities will become an important part of our high octane attack.” Brown added, “JJ is also good at coaching, and we have had fun learning more about Finnish culture and hearing about her past experiences playing football.”

“We appreciate the sacrifices JJ has made to get here to play for Boston this season. It takes an incredible amount of courage and commitment to move to another country and join a team you don’t know about. We are honored that she chose us.” Brown continued, “We cannot do enough to express our gratitude to her, as well as her family, friends, and teammates in Finland who have given her so much support. We look forward to enjoying a great season with her!”

Here are Janna-Jemina Seiles’ thoughts on playing in the United States:

Why go to the USA?

“Playing in the United States had been on my mind since 2013, but very few players had done it before. However, after attending the 2017 Women’s World Football Games in Orlando, Florida, the idea of playing ​​a full season in another country no longer seemed impossible. The opportunity came when I finished school last summer; my new job has given me the flexibility to turn this dream into a reality.”

“How is it working with the team?”

“I believe that a person reaches her potential by constantly challenging herself. Boston has a strong team and there is tough competition, so I feel that this team is a great place for me to learn more and develop as a player. My new coaches and teammates have been very welcoming and helpful in every way. And General Manager Ben Brown has been an invaluable help and support during this process.

“Learning the new playbook has required the most time. The playbook here is much thicker than what we use in Finland. Fortunately I have been helped by coaches and friends. The workouts, too, are very focused because performing at this level requires a lot physically.

“I am growing more accustomed to the game day routine. Road games, of course, require a little getting used to, as the distances are much longer than when traveling in Finland. The first game of the season was in Florida. Florida, three hours away — by jet plane! This week, we travel to Washington, D.C. to play against D.C. Divas.”

What expectations and goals do you have for the season?

“My goals for this season are to develop my skills as much as possible and become a better player. Of course, I also want to earn playing time and opportunities to show what I have learned, so developing skills through practice is important. Practicing against a fast defense and the speed of the game challenges you to examine yourself and try different ways of doing things.

 

Tea Törmänen Washington Divas

Tea Tormanen
Season(s) Played with the Divas: 2010-2011
Previous Experience: 2007-2009 (Helsinki (Finland) Demons)
Jersey Number: 90
Position: LB
Age: 28
Height: 5-8
Weight: 164
Hometown: Chester, PA
College: University of Oulu (Finland)
Occupation: Student

Tea Törmänen Q&A

Who was your childhood idol? Why?
I had many, but I could mention Jacques Cousteau and Dian Fossey…both did tremendous work to educate us so that we could understand nature and animals better.
Who is your biggest supporter?
My husband and my parents.
What was the first sport you ever played?
I did a lot of dancing, alpine skiing, and horseback riding as a child but not really any competitive sports. So I guess football would be the first!
What is your favorite sports memory?
The two national championships I won with my football team in Finland.
How did you get into women’s football?
I saw an ad in Finland that a team in my hometown was looking for players. Back then, we played semi-contact football with flags. Two years ago, we started playing tackle football.
What was your biggest adjustment to playing women’s football?
The helmet. It was heavy, and I felt like I couldn’t see anything.
If you could play any other position, which one would you choose? Why?
Defensive end or outside linebacker…lots of tackling, running, and contact with the blockers.

Tea Törmänen Article

June 30, 2010 (Written By Michael Kuebler)


Pennsylvanian Hummelstownissa sijaitseva Keystone Assaultin riveissä pelasi 2009-2010 kausilla Taina Törmänen. Linebackerina pelannut Törmänen teki muhevan tukun taklauksia. Yksi Törmäsen valmentajista oli naisvalmentaja  oli mukana Tampa Bay Buccaneersin assistant defensive line coach Lori Locust.

 

https://www.hostedsports.com/football/team_stats.asp?league=WFA&season=2009&selected_team=Assault

Keystone Assault 2009 Record 4 – 4
  L  April 18Keystone Assault (24)  @  Philadelphia Liberty Belles (47)    W  April 25Keystone Assault (34)  @  Binghamton Tiger Cats (20)    L  May 9Keystone Assault (16)  vs  Baltimore Burn (20)    L  May 16Keystone Assault (12)  vs  Philadelphia Liberty Belles (14)    W  May 30Keystone Assault (32)  vs  Binghamton Tiger Cats (6)    L  June 6Keystone Assault (22)  @  Baltimore Burn (46)    W  June 13Keystone Assault (28)  @  New Jersey Titans (6)    W  June 20Keystone Assault (6)  vs  Connecticut Cyclones (0)   Forefeit

2009 tilastoja

RnkNo.  NameTackles
1#2Lauchle, Mary    50
2#34Howard, Tuffy    44
3#46Amrhein, Kendra    43
4#30Young, Cori    42
5#64Pratt, Mary    40
6#4Pritchard, Jodi    36
7#26Runk, Katie    25.5
8#88Dipietro, Rebecca    24.5
9#1Taina Tormanen    19

Tackles for Loss

RnkNo.  NameTackles/Loss
1#34Howard, Tuffy     14
2#64Pratt, Mary     10
3#2Lauchle, Mary     7
4#4Pritchard, Jodi     5
5#1Taina Tormanen     4

2009

 

DateOpponentHome/AwayResult
April 11California QuakeAwayWon 32-2
April 25Southern California BreakersAwayWon 42-0
May 2California QuakeHomeWon 36-21
May 9Modesto ManiaxHomeWon 64-0
May 16New Mexico MenaceHomeWon 50-0
May 23Southern California BreakersHomeWon 33-0
May 30Tucson MonsoonAwayWon 57-0
June 13Sacramento SirensAwayWon 20-19
June 27Kansas City Tribe (Western Conference Semifinal)AwayLost 14-19

 

Anniina Vikman pelasi Los Angeles Amazonsin riveissä kesän 2009. Hänen pelipaikkansa oli puolustuslinjassa sekä erikoisjoukkueissa.

2014 helmikuussa tehty matka käsitti viikon verran tutustumista tuleviin joukkuetovereihin ja paikalliseen tunnelmaan. Ilmaston puolesta Chicago sopii karaistuneille suomineidoille paremmin kuin kotimaa, sillä olosuhteet olivat helmikuun puolessa välissä hyvinkin talviset. Chicagolaiset kuitenkin pelästyivät hurjaa säätä ja niinpä joukkueen yhteiset treenit jäivät suunniteltua vähemmälle. Demons-naiset otettiin tuulisessa kaupungissa lämpimästi vastaan ja harjoituksissa joukkueen kannustuskulttuuri oli kotimaata äänekkäämpää. Tutustumisreissun päätteeksi pelaajat pääsivät edustamaan Girls in the Game –nimiseen gaalaan, jonka tuotot suunnataan varattomien urheilijatyttöjen tukemiseen. Tarina jatkuu myöhemmin kesällä Kellun ja Paulan tiimoilta. 

Helmikuussa Suomen kamaralta tehtiin myös toinen reissu Amerikan maisemiin. Seinäjoki Crocodilesin pelaajat Tytti Niemi, Tytti Kuusinen ja Johanna Päkkilä osallistuivat 13.–16. helmikuuta pidettyyn Women’s World Football Games – leiriin Teksasin Arlingtonissa. Leiri järjestettiin ensimmäistä kertaa ja sen tarkoitus oli yhdistää eri maiden naisjenkkifutareita. Paikalla oli naisia yhdeksästä eri maasta yhteensä noin 80. Nelipäiväiseen leiriin kuului paljon taktiikan ja tekniikan opettelua. Kolmantena päivänä osallistujat jaettiin neljään tiimiin, jotka hioivat taktiikoitaan ja ottelivat toisiaan vastaan leirin lopuksi.

Chicagon vierailijoiden tapaan Seinäjoen pelaajat mainitsivat amerikkalaisten harjoitteluilmapiirin erilaiseksi, koska jopa lämmittelyjen aikana huudetaan, taputetaan ja kannustetaan koko ajan. ”Parasta leirissä oli ehdottomasti yhteisöllisyys ja fiiliksen nostatus (mitä ei tehdä Suomessa). Leirillä käytiin paljon Ja perusteellisesti läpi perusasioita kuten taklaus, blokkaus ja pallonkantaminen. Hirveetä ryskäämistä ei siis treeneissä ollut, ainakaan RB-osastolla. Viimeisen päivän pelissä pääsi onneksi vähän kolistelemaan, mutta ei silloinkaan kovin paljon. Kotona Suomessa on tottunut pelaamaan joka suuntaan ja koko ajan. Leirillä pelasi vain yhtä paikkaa ja siihenkin oli jonossa muita innokkaita. Kokonaisuudessaan leiri vahvisti huimasti itseluottamusta!” Kommentoi Tytti Niemi leiriä.

Tukimiehenä pelaava Johanna Päkkilä oli tyytyväinen valmennukseen leirillä: ” LB-ryhmässä keskityttiin mm. taklaamiseen, blokista irtoamiseen sekä liikkumiseen. Ryhmässä oli 12 pelaajaa ja 3 valmentajaa, joten kommentteja ja neuvoja tekemisistä sai hyvin. Välillä treenattiin inside gamea sekä 7 vs 7, vastaavasti kuin meidänkin leireillä Suomessa. Pelit vihellettiin kuitenkin melko pian seis, eikä taklauksia viety loppuun saakka kuin vasta viimeisen päivän pelissä. LB-ryhmä oli todella mukava, pelaajia oli USA:sta, Kanadasta, Norjasta ja Briteistä sekä minä Suomesta. Osa oli pelannut USA:n maajoukkueessa ja osa ei ollut koskaan pelannut 11 vs 11, mutta kaikilla oli kuitenkin jonkinlainen pohja. Norjalaistyttö oli pelannut aikaisemmin poikien kanssa, joten vaikka norjan joukkue ei ollut pelannut aikaisemmin peliäkään, niin tekemisen meininki oli hyvä! Hyvä leiri oli, mutta kuten Tyttikin totesi, niin me täällä Suomessa ollaan totuttu olemaan koko ajan kentällä. Siltä pohjalta olisi kaivannut hiukan enemmän fyysisyyttä treeneihin.”

Kasan Alimmat http://kasanalimmat.blogspot.fi/

Tytti Niemi leirillä Arlingtonissa. Kuva: USA Football (http://usafootball.com/blogs/americas-game/post/8111)
Tytti Niemi leirillä Arlingtonissa. Kuva: USA Football (http://usafootball.com/blogs/americas-game/post/8111)

 
 

The Women’s National Football Conference 

In 2021, the WNFC will feature 20 teams, playing a 10-week (spring 2021) season, broadcasting nationally; culminating with the championship game in Dallas, TX (Aug 2021). 

Women’s Football Alliance

WFA is the largest, longest running, and most competitive women’s tackle football league in the world. The WFA’s non-profit business model.

Woman’s Football League Association

Women’s Professional Football Association

 

Ennen vuotta 2014  Yhdysvalloissa eri sarjatasoilla olivat pelanneet mm. Hanna Saari, Anniina Vikman, Tea ja Taina Törmänen, Elisa Konttinen ja Otteliina Viinikainen.