Valmentajapäivän monipuolinen anti houkutteli yli 40 valmentajaa kuuntelemaan esityksiä ja päivittämään osaamistaan Olympiastadionilla 10.4.2011 järjestetyssä koulutuspäivässä.

Valmennuspäällikkö Tuomas Heikkinen alusti päivää puuttumalla ensin seikkaan, joka on hyvä olla jokaisella valmentajalla tiedossa. Valmennustoiminnan tulee perustua taitojen kehittymisen eri vaiheisiin ja niiden tuomiin haasteisiin ja realiteetteihin.
Heikkinen selvitti esityksessään suorituskyvyn pyramidimallia, jossa alimmainen ja vaikuttavin osa on urheilijan fysiikka ja ja yleistaidot. Tämän osan ollessa kunnossa on urheilijan kehitykselle valmiudet lajitaitojen omaksumiseen ja vasta tämän jälkeen lajin taktiikalle ja strategialle – joukkueen taktiikalle.

Käynnissä olevan Urheilijan Polku-hankkeen lopputuotteena on tavoitteena saada lajiin ’ohjekirja’, jonka avulla kuvataan nuoren urheilijan kehityskaari eri vaiheineen aloittelijasta ’valmiiksi’ pelaajaksi. Työn apuna on Kanadan LTAD-malli (Long Term Athletic Development); urheilulliseen perustyöhön rakennettu kokonaismalli, jossa pyritään keskittymään urheilijan herkkyyskausiin ja tekemään pitkäjänteistä kehitystyötä näissä eri vaiheissa.

Tässä vaiheessa Valmentajapäivää lavalle nousi kaksi lajimme nuorta valovoimaista pelaajaa safety Tuomas Nurmi ja sisempi laitahyökkääjä Tommi Pinta. Toisella ura Pohjois-Amerikan yliopistosarjoissa on alkamassa Simon Frazer yliopistossa ja toisella se on juuri takanapäin Missouri Valley Collegessa.

Molempia yhdistää monipuolinen urheilutausta pienestä pitäen sekä se seikka, että ura amerikkalaisessa jalkapallossa lähti kolmessa vuodessa raketin lailla nousuun. Sekä Nurmi että Pinta kertoivat, että intensiivisen koripalloharrastamisen jälkeen ensimmäiset amerikkalaisen jalkapallon harjoitukset pistivät miettimään lajin harrastamisen aloittamista. Harjoitusten intensiteetti ja vaatimustaso oli alhainen. Kun taustalla oli kymmenisen treeniä viikossa, tuntui jenkkifutis kovuudessaan kuitenkin lähinnä mukavalta puuhailulta. Tässä kohdassa urheilijat nostivat esille valmentajien vastuuta vaatimustason ylläpidosta ja tekemisen meiningistä. Mutta innostuksen uuden lajin harrastamiseen ja vähitellen omien kykyjen jalostamiseen ensikontaktit lajiin kuitenkin antoivat. Tuomas Nurmen ja Tommi Pinnan kaltaisia kovia urheilijoita voidaan houkutella amerikkalaisen jalkapallon pariin intensiivisellä ja haastavalla treeniympäristöllä.

East City Giantsin Ari Evwarayen valmentamisen lähtökohta on tilanne 0-0 voittojen ja häviöiden suhteen. Toiminnan Giantsissa hän on nähnyt mahdollisuutena toimia puhtaalta pöydältä ja pääasiassa lajitaustaa omaamattomien noin 25-vuotiaiden uusien harrastajien kanssa. Perusteema valmentamisessa Evwarayella ja Giantsin laajalle valmentajaryhmälle on kehittymiskeskeisyys. Pelaajien kehittäminen on ykkösasia, ei joukkueen voittamisen pakko. Avoin toimintatapa on tuonut haasteita valmentajaryhmälle, sillä asioista sopiminen ja yhteiset toimintalinjat ovat syntyneet vähitellen. Joukkueen pelaajien kehittämisessä a)fyysinen, b)tekninen ja henkinen progressio on ytimessä, jolloin pelaaja tulee nähdyksi sekä kuulluksi. Kilpailuelementti on Giantsin tahtotila pelaajien kehittämisessä ja ensi kesän teema on execution football = x:t ja o:t vähemmälle, tekeminen korkealle.

Unit Drills- harjoitteet ovat teema, jota valmentajapäivällä esiteltiin filmien muodossa sekä valmentajat kehittelivät demo-osuudessa omia uusia unit drills-harjoitteita. Unit drilleissä haetaan toistoja koko joukkueelle perusliikkumisen kautta, johon yhdistetään fudistaito. Asiat halutaan pitää yksinkertaisina. Esimerkiksi pursuit-drilleissä ajatuksina on, että liike tehdään kovassa vauhdissa, etsitään oma juoksulinja ja pyritään pelaajista saamaan irti halu olla nopeammin pallolla kuin muut.

Coaching Point-ajattelu oli asia, jota Tuomas Heikkinen halusi korostaa. Drillistä pitäisi olla selvillä sen tavoite eli mitä sillä pyritään kehittämään. Nopea organisointi ja vauhdissa valmentaminen vaatimalla ja korostamalla selkein lyhyin komennoin tavoitteen mukaisia elementtejä (ja vain niitä). Kuulostaa helpolta, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Nyrkkisääntönä voisi olla, että pointteja on vain yksi, maksimissaan kaksi / drilli ja toista kehityskohdetta ei aleta vaatia ennen kuin ensimmäinen on kunnossa.

Toisella luokkahuoneosuudella esiteltiin myös projektiin 2014 vahvasti liittyvä fyysisen valmennuksen työryhmä, joka kehittää suomalaisten jenkkifutareiden eliittiryhmää syksystä 2011 alkaen. Ryhmään kuuluvat asiantuntijoina Sakari Pusenius, Jesse Talikka, Keijo Matilainen sekä Arttu Suokas, joka demonstroi paikalla olijoille kehon normaalia liikettä rajoittavien tekijöiden kartoitusta osana fysiikkavalmennuksen ryhmän alkuvaihetta. Ensimmäisenä vuonna ryhmän pelaajia pyritään auttamaan kehittämään kehonsa hyötysuhdetta ja ongelmatonta toimintaa. Seuraavat kolme talvea on teemoitettu pohja-harjoittelu-kilpailu. Tavoitteena on pähkinänkuoressa ja laaja-alaista harjoittelua edellyttäen luoda pelaajien parhaimmistolle suorituskykyä pääosin pienellä alueella jalkapallon rytmissä tapahtuvaan räjähtävään lähtöön-kiihdytykseen-jarrutukseen-uuteen lähtöön omaa painopistettä halliten. Eli futisnopeutta.

Ryhmä 1 kartoitetaan kevään ja kesän aikana, ryhmään voi nousta tai siitä voi pudota erityisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana. Valintaperusteena on puhtaasti potentiaali olla huippupelaaja vuonna 2014, joko ääripäissään pelaajana nykyisen tasonsa säilyttäen ja sitä fysiikan suhteen hioen tai suuren urheilullisuuden mahdollistaman potentiaalisen kehittymisen pelaajana kautta.

Miesten maajoukkueen toimintamalli muuttuu, perustaitoja ei enää 2011 alkaen miesten maajoukkueleireillä samalla lailla opeteta kuin aiemmin vaan pääpaino siirtyy aiempaa laajemman ja taktiikaltaan sekä tehtävänjaoltaan spesifimmän ’paletin’ sisäänajoon kovassa vauhdissa oletuksella ’maajoukkuepelaaja osaa pelata’. Otteluihin 2011 – 2014 valitaan lyhyiden leiritysten kautta kulloinkin pelillisesti paras saatavilla oleva ryhmä, projekti 2014 fysiikkavalmennusryhmän ja miesten maajoukkueen tulisi vasta kisavuoteen mennessä alkaa sulautua selkeästi yhdeksi. Tämä avaa oven fysiikkaryhmään yhtäältä pelaajalle joka on urheilullisesti lahjakas vaikkei vielä esim 2011 olekaan pelitaidoiltaan ja kokemukseltaan maaottelutasoa ja toisaalta taidollisesti valmiimmalle pelaajalle joka ottaa 2014 maajoukkueen tavoitteekseen fyysisen harjoittelun suhteen vasta esim 2012.

QB-akatemia laitetaan uudestaan käyntiin Kim Wikströmin johdolla. Valmentajapäivässä esiteltiin lyhyesti perustehtävä, ’löytää, tukea ja kehittää urheilijoita jotka pelinrakentajina mahdollistavat Suomen maajoukkueiden kansainvälisen menestyksen’.

vas. Tommi Pinta, Tuomas Nurmi ja Tuomas Heikkinen.

Ari Evwaraye kertoo uuden joukkueen harjoittamisesta.

Arttu Suokas miesten maajoukkueen fyysisen valmennuksen työryhmästä

Valmentajapäivän antia

SAJL:N VALMENTAJAPÄIVÄ SUNNUNTAINA 28.11.2010

Paikka: Olympiastadionin monitoimitila, Helsinki. Sisäänkäynti Stadionin tornin juuresta vahtimestareiden opastuksella.

Kohderyhmänä on amerikkalaisen jalkapallon lajivalmentajat
Hinta: SAJL:n valmentajalisenssin 2010 maksaneille ilmainen, muutoin 5 euroa (maksetaan käteisellä paikan päällä)

Aikataulu:
klo 10.00-12.20 3-tason valmentajakurssilaisten klinikka-luennot 45min
klo 10.00-10.05 Tervetuloa, valmentajien lisenssointi
klo 10.05-10.50 Rami Lilja – johtajuus valmennuksessa
klo 10.50-11.35 Risto Kivelä – 3-askeleen heittohyökkäyksen perusteet 
klo 11.35-12.20 Sami Telenius – laitahyökkääjän abc:t

klo 12.20-13.00 omatoiminen lounas lähialueen ravintoloissa

13.00-15.00 Päävalmentaja Tuomas Heikkinen luennoi valmentamisesta, maajoukkueen näkymistä ja valmennuskulttuurin uudistamisesta

klo 15.00-17.55 3-tason valmentajakurssilaisten klinikka-luennot 45min
klo 15.00-15.45 Teemu Kuusisto – taklaaminen Louisiana College-metodilla
klo 15.45-16.30 Raine Vasanoja – mies-blokkaus vs. zone-blokkaus
klo 16.30-17.15 Aki Ollenberg – erikoisjoukkuepelaaminen 
klo 17.15-17.55 Timo Kauppi – joukkuestragian luominen

klo 17.55-18.00 SAJL:n Vuoden valmentaja ja Nuorisovalmentaja -palkintojen jako

Tiivis ja informatiivinen ensimmäinen Valmentajapäivä pohti lajin kehittämistoimenpiteitä. 

Päivän aloitti 3-tason valmentajakurssilaisista Rami Lilja, joka pureutui johtamiseen valmentamisessa. Seikkaperäinen esitys kuljetti aluksi teemoista johtaja ja valmentaja. Liljan omakohtaiset esimerkit TAFT:ista sisälsivät pohdintaa leader/manager asetelmasta, käytännön valmennuksen ankkureita, visiosta suoritukseen osuuden sekä johtajuuden ilmenemismuotoja päivittäisessa valmennuksessa. Lilja paljasti myös Louisianan opintomatkalta mukaan jääneen voittamisen kaavan. Omaa valmennusfilosofiaansa Lilja kiteytti mm. Paavo Nurmen lausumaan – kehu kaveria oikeassa paikassa ja hän juoksee koko päivän.

Risto Kivelä johdatti 50 henkeä käsittäneen valmentajajoukon back to basics ja nopean heittopelaamisen maailmaan. Konkarivalmentaja avasi nopean aiheen esimerkkikaavioiden ja -videoiden kautta. Heittopelaamisen tärkeimmän osuuden heittosuojauksen Kivelä kävi läpi ensin, jonka jälkeen aiheeseen pureuduttiin ajoitusten perusteiden: pelinrakentajan tekniikan vaikutuksen, laitahyökkääjien ja keskushyökkääjien sijainnin ja tekniikoiden kautta. Ajoituksen hienosäätö, motionin käyttö sekä shotgunista tapahtuva heittäminen saivat nopeat esittelyt myös. 
Kivelä näytti myös insinöörimäisellä tarkkuudella tehdyt kaaviot lentoratojen pituuksista erilaisissa 3-askeleen heittokuvioissa. Pelinrakentajan vastuusta hän muistutti, että vältettävä heittoja ns. hospital pass-tyylisiä heittoja, jossa pallon vastaanottajan riskit loukkaantua nousevat. Kivelä tiivisti lopuksi:

• nopeat heittopelit eivät yksin riitä hyökkäyksen heittopelivalikoimaksi, vaan ne ovat hyvänä lisänä monimuotoiseen hyökkäykseen, jolla on pelit useampaan eri tilanteeseen ja kenttäasemaan tämän päivän amerikkalaisessa jalkapallossa.

• nopeat tarkasti ajoitetut heittopelit ovat hyviä ensimmäisen yrityksen tai maalin saavuttamiseen, mikäli puolustus jättää vähänkin tilaa kiinniottajille

• pelien suola on nopeus, mutta se on myös ankara vaatimus, varsinkin pelinrakentajalle. Luku, kenelle heittää, on tapahduttava lyhyen pudotuksen aikana, eikä hän saa jäädä odottamaan kiinniottajien irtaantumista puolustajista. Siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

• pelit ovat perusluonteiltaan hyvin yksinkertaisia ja ihan hyvin opetettavissa myös nuoremmille pelaajille. Kaiken avain on harjoittelun laatu ja määrä.

Sami Telenius jatkoi Kivelän teemaa pureutumalla laitahyökkääjien tekniikoihin valokuvien kera. Telenius esitteli lähtöasennon sekä lähdön virheitä laitahyökkääjillä ja näihin korjaavia toimenpiteitä. Erilaisista ohitustekniikoista esittelyssä olivat press release, swim, rip ja punch-tekniikat. Kiinnioton perusteet ja virheet tulivat esityksessä ilmi myös. Usein palloja saadaan kiinni hyvin tyhjällä kentällää ilman puolustusta, mutta kun varjostaja tulee mukaan käsien ojentaminen palloa kohti unohtuu ja ns. krokotiili-käsillä pallon kiinniotto vaikeutuu huomattavasti.  
Seuraavaksi Telenius kävi lempiaiheensa kimppuun – laitahyökkääjän blokkaaminen, josta hän esitteli myös erilaisia drillivaihtoehtoja. Tiiviin ja kattavan esityksen lopuksi Telenius paloitteli kuvionjuoksemisen osiin sekä antoi coaching pointeja eri pituisten kuvioiden juoksemiseen. Nokia Ghosthuntersin ja U17 maajoukkueen kanssa töitä tekevä Telenius painotti loppuun asti pelaamisen tärkeyttä. Tekniikka-osuuksia voi aluksi tehdä rauhallisella vauhdilla ja ottaa sitten täysi vauhti mukaan kun sujuu. Sami Telenius ilmoitti myös, että kattavaa materiaalia, jota hän on saanut Louisiana College valmentaja Matchettilta, on valmentajien saatavissa pyydettäessä. Kun tieto leviää, peli paranee – Sami kiteytti.

Miesten maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Heikkinen piti vaikuttavan välipuheenvuoron 3-tason kurssilaisten esitysten välissä. Aluksi hän kertoi maajoukkueen rakentamisprosessista. EM-kisoissa maajoukkue oli näytillä lajin kansainvälisessä näyteikkunassa ja selviytyi lopulta hyvin urakastaan. Tämän jälkeen Heikkinen kertoi jalkapallon fundamentit, joihin hän uskoo:

• football is a game of blocking and tackling, perusdrillit pitää muistaa,   niin tekevät ammattilaisetkin

• speed kills, nopeuden vaikutuksesta nähtiin muutama videoesimerkki

• tavoite on luoda joukkue, joka on neljä neljännestä nopea

Tämän jälkeen valmentajisto keskusteli suomalaisen fudiksen nykytilasta ja kehitystoimista sekä valmentajisto yhteisön yhteisöllisyydestä. Vaikutelma on, että keskimäärin suomalainen lajivalmentaja ajattelee, että kentän toisella puolella on joku ääliö, joka ei tiedä mitään futiksesta. Kun taas itse tietää. Todellisuudessa molemmat ajatukset eivät pidä paikkaansa. Tästä päästiin tärkeään päätelmään – arvosta yhteisöäsi samalla tapaa kuin itseäsi.
Heikkisen esityksessä tuli esille useita eri teemoja. Hän haastoi kaikki valmentajat ottamaan vauhdin ja kilpailullisuuden mukaan harjoituksiin sen sijaan, että harjoitelussa painopiste on kypärien maassa tuijottelussa. Kypärät eivät pysy paikoillaan pelin alkaessa. Pelaajan on liikuttava täydellä nopeudella harjoituksissa, näin voidaan toivoa siirtovaikutuksia myös ottelutilanteisiin. Heikkinen mainitsi myös harjoitteiden yksinkertaistamisen, jolloin voidaan arvosteltava asia simppelisti nostaa esiin ja selvittää urheilijalle mikä on hänen haasteensa. Luodaan tarve paremmalle suoriutumiselle.
Suomalaisen jalkapallon tulevaisuuteen hän näki toimenpiteinä mm. seuraavia keinoja:

• perustamalla tietopankin valmentajille, jossa on suodatettua tietoa käyttökelpoisena suomalaisiin olosuhteisiin

• löytämällä yhteiset tavat tehdä jokaisella tasolla ja ikäryhmässä lajin fundamentit harjoitteet

• rekrytointi – tulee olemaan erillinen tärkeä projekti (tästä aiheesta käytiin pitkä keskustelu).

• lajin imago: ruohokenttien shakki vs. Maailman kovin pallopeli

• kiinnostuneita seuroja varten combine-testiryhmä, joka auttaa värväystilaisuuksien läpiviennissä ja seurannassa

• Superman of Finnish Football, yksilöiden avoimen SM-kisat. Tietyt testit joissa voi olla mukana lajia harrastamattomia urheilijoita myös.

• Maajoukkueen neljän vuoden suunnitelmassa pähkinänkuoressa aloitetaan siitä, että harjoitellaan harjoittelemaan -> harjoitellaan kilpailemaan -> harjoitellaan voittamaan

• urheilijoden testaamisen keskittäminen, tietopankki urheilijoista lajin parissa 
  Lopuksi Heikkinen heitti haasteen valmentajille yhteistyöstä tulevaina vuosina oman yhdistyksen tms. Parissa, valmentajapäivän kehittämisen paneelien ja ryhmätöiden muodossa, yhteistyön tuomareiden kanssa …

Teemu Kuusisto pureutui lajin yhteen vaikeimmista taidoista – taklaamiseen. Myös USA:ssa taklaamisen taidosta ollaan huolissaan. Tämä tuli ilmi opintomatkalla erilaisia lajin valmennusjulkaisuja luettaessa. Kuusisto esitteli demoten taklaamisen eri vaiheita ja erityisesti ns. Shimmy-tekniikkaa, joka oli puolustajien harjoittelussa pinnalla Louisianassa. Shimmy-tekniikkaa voi harjoitella helposti ilman varusteita ja esimerkiksi lämmittelyn osana. Shimmy-tekniikkaa voi käyttää hyökkäyksen puolella periaatteessa samoin elementein esimerkiksi avoimen kentän screen-blokkaamisessa. 
Tekniikka jaetaan kolmeen eri vaiheeseen lähestyminen, kontrollin ottaminen ja lopetusasento. Edestäpäin ja etuviistosta tapahtuvissa taklauksissa lähestymisen jälkeen tapahtuvaa kontrollin ottamistashimmy-tekniikalla, eli nopealla ja lyhyellä askeleella, leveällä stanssilla. Tämä vaihe alkaa jo kolmen askeleen päästä eli suhteellisen kaukaa. Tämä perustuu siihen, että näissä taklaustilanteissa välimatka supistuu nopeasti ja mikäli päästää taklattavan lähemmäksi, on usein jo myöhässä kontrollin hakemisessa. Shimmyn jälkeen tapahtui aina ylikorostettu loppuasento, hieman ilmaa vastaan suoritettavaa form-taklausta muistuttava liike. Kuusisto esitteli erilaisia vaihtoehtoja tekniikan drillaamiseen. 
Tämän lisäksi hän esitetteli harvemmin esillä olleen roll-taklauksen, jota Louisianassa käytettiin kun taklaus tehdään huonosta kulmasta lähestyttäessä pallonkantajaa takaa päin. Roll-taklauksessa laitetaan kädet tiukasti pallonkantajan ympärille ja pyörähdetään liike-energian suuntaan. Näin voidaan käyttää omaa käytä omaa painoa hyväksi kun pyöräytetään pallonkantaja nurin. Tekniikka tulee harjoitella puskutyynyjen kanssa, sillä harjoitteena pelaajaan tehdessä on suhteellisen kova loukkaantumisriski.

Raine Vasanoja käsitteli zone- ja miesblokkaamista. Hän esitteli molempien tapojen yleisiä periaatteita, tekniikoita esimerkkipelien myötä. Zone-blokkaamista hän kannattaa, kun halutaan blokata dynaamisia stunttaavia, blitzaavia puolustuksia vastaan. Vaikka pelitavan mukaan blokataan aluetta, on silti tärkeää blokata miestä siellä ja agressiivisesti. Be part of the tackle – on sanonta loppuunasti pelaamisesta Louisiana Collegesta. Shimmy-tekniikkaan löytyi yhteneväisyys, kun zone-hyökkäyksen pallonkantajan breikkaus aukkoon tapahtuu kolmen jaardin päästä hieman samaan tapaan. 
Vasanoja kävi myös läpi nopeasti mies-blokkaamisen tapoja ja kertoi esimerkkejä omasta joukkueestaan Vaasa Vikingsista. Vasanojan kävi valmentajille läpi listan, milloin zone- ja miesblokkaaminen ovat parhaimmillaan. Louisiana College käyttää molempia tapoja ja blokkaa osaksi hartiablokkeina miesblokkinsa osaksi sen vuoksi, että linjamiehistö on pienikokoista.

Aki Ollenbergin lopputyön esitys koski erikoisjoukkuepelaamista. 23% yrityksistä on erikoispelejä ja yleensä ne jäävät vaille niiden kaipaamaan huomiota harjoittelussa. Ollenberg paneutui erityisesti lentopotkujen pelaamiseen. Hän kävi jammer-ja gunner pelipaikkaa pelaavien tekniikoita. Lentopotkun blokkaamisen lähtöasentoa linjassa, joka muistuttaa lähinnä 40 jaardin testiaikaa juoksevaa pelaajaa. Blokkauspisteeksi Ollenberg määritteli lentopotkaisijan aseman aloituslinjasta+potkuaskelien määrän – 3 jaardia. Näin blokkauskohta on täsmällinen paikka johon tähdätään ja potkaisijaan törmäilyt sekä ohivedot vähenevät. Lisäksi Aki esitteli erikoispelien erikoistilanteet kuten lentopotku 10 jaardin sisään maalilinjasta, blokatun pallon poimiminen, epäonnistunut pitkä aloitussyöttö lentopotkussa, fire-tilanne lisäpistepeleissä, live ball eli milloin palloa tulee vielä pelata. Tämä sääntö tuntuu olevan joka kesä osaksi yhtä epäselvää. 

Tiiviin päivän lopuksi Timo Kauppi avasi teeman strategia usealta kantilta. Hän käytti omakohtaisia kokemuksiaan Lappeenrannassa esimerkkeinä 15 vuoden takaa ja nykyhetkestään työsketelystä nuorten parissa. Strategian eri tasoilta hän esitteli esimerkin Rajaritareiden pelistrategiasta, kuinka hyvätasoinen potkupeli antoi hyökkäämisen pelivalikoimalle tilaa oudoissakin kenttäasemissa. Tai kuinka pelaajien analysointi ja on tuottanut 40 pelaajakorttia, joissa on kaikki tarpeellinen info nykyisistä rajaritareista urheilijan harjoitussuunnitelman kannalta. Kauppi totesi ääneen paperille kirjoitetun sanan voiman. Kun strategia on konkretisoitunut analysoinnin pohjalta ja siihen on saatu mukaan useita eri toimijoita, on paperi käyttökelpoinen työkalu. Tällöin valmentamistyön mielekkyys ja yhteisten tavoitteiden jahtaaminen

Timo Kauppi on periaatteessa nähnyt suomalaisessa jenkkifutiksessa kaiken ja päivän lopuksi hän kertoikin tarinan, kun hän joutui tarttumaan vuoden 1988 Vaahteramaljassa pelikaverinsa rinnuksiin sen ainoan kerran urallaan, kun voittamaton Roosters (kolmen kauden ajan 1986-1988) vyörytti wing-t-hyökkäystään vääjäämättä ja toivoton munkkalaislinjamies parahti – ne jyrää meitin – Tuntemattoman Sotilaan -tyyliin.

2010