SAJL Hall of Famen finalistit 2026 on julkaistu
SAJL Hall of Famen vuoden 2026 finalistit on valittu. Toiselle äänestyskierrokselle ovat edenneet Arttu Tennberg, Tuomas Leinonen, Karri Kuuttila ja Max Ehlert.
Hall of Famen jäsenyys on Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton korkein kunnianosoitus, joka voidaan myöntää henkilölle, joka toiminnallaan pelikentällä tai sen ulkopuolella on omalla aikakaudellaan erityisen merkittävällä, esimerkillisellä ja ainutlaatuisella tavalla vaikuttanut lajiin tai sen kehitykseen.
Tie Hall of Famen jäseneksi on pitkä ja edellyttää valittavalta paitsi poikkeuksellisen merkittäviä ansioita lajin tasolla, myös laajaa kannatusta aiemmin valittujen jäsenten keskuudessa.
Vuoden 2026 finalistit ja heidän ansionsa lyhyesti:
Arttu Tennberg (OL)
Arttu Tennberg kuuluu suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon menestyneimpiin ja pitkäaikaisimpiin hyökkäyksen linjapelaajiin. Hänen asemansa oman pelipaikkansa eliitissä näkyy poikkeuksellisen vahvasti henkilökohtaisissa tunnustuksissa:
Tennberg valittiin SAJL:n All Starsiin kymmenellä kaudella ja Vuoden linjapelaajaksi vuosina 2017 ja 2018. Hän oli jo nuorena osa Porvoo Butchersin menestystä ja kuului joukkueeseen, joka voitti kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 2008, 2009 ja 2010.
Tennbergin merkitys ulottui vahvasti myös maajoukkueeseen. Hän edusti Suomea miesten maajoukkueessa vuosina 2008–2019, mikä on hyökkäyksen linjapelaajalle poikkeuksellisen pitkä jakso kansainvälisellä tasolla. Maajoukkueura huipentui vuoden 2018 EM-pronssiin. Pitkä yhtäjaksoinen maajoukkueura yhdessä kymmenen All Stars -valinnan kanssa kertoo pelaajasta, joka ei käynyt pelipaikkansa huipulla vain hetkellisesti, vaan pystyi säilyttämään asemansa siellä yli vuosikymmenen ajan.
Myös Tennbergin kansainvälinen seuraura vahvistaa kokonaisuutta. Hän edusti Dresden Monarchsia Saksan GFL:ssävuosina 2013 ja 2015 ja saavutti vuonna 2013 Saksan liigan hopeaa. Vuonna 2016 hän pelasi Innsbruck Raidersissa ja saavutti Eurobowl-hopeaa. Tennbergin HOF-profiilissa yhdistyvät siten oman pelipaikan pitkäaikainen dominointi, ratkaiseva rooli mestaruusjoukkueessa, yli vuosikymmenen maajoukkueura sekä menestyminen myös Suomen ulkopuolella.
Tuomas Leinonen (DB)
Tuomas Leinosen ura on ennen kaikkea osoitus pitkäaikaisesta huipputasosta ja poikkeuksellisesta asemasta suomalaisena puolustuspelaajana. Hän pelasi pääsarjatasolla käytännössä kahden vuosikymmenen ajan ja edusti Seinäjoki Crocodilesia useilla eri pelipaikoilla. Leinosen asemaa oman aikakautensa eliittipelaajana kuvaa erityisesti 11 Vaahteraliigan All Stars -valintaa vuosina 2003–2016. Vuonna 2014 hänet valittiin lisäksi Vuoden puolustajaksi – Matti Lindholm Trophylla.
Leinonen oli keskeinen osa yhtä suomalaisen jenkkifutiksen pitkäaikaisista menestysjoukkueista. Vaikka Vaahteramaljan voitto jäi saavuttamatta, hänen Crocodiles-uransa sisältää peräti 12 SM-mitalia: kuusi hopeaa ja kuusi pronssia. Hän pelasi Crocodilesin kanssa myös Eurobowlissa ja EFL:ssä. Maajoukkueessa Leinonen saavutti uransa kirkkaimman joukkuemenestyksen vuonna 2000, jolloin Suomi voitti Euroopan mestaruuden. Hän palasi myöhemmin maajoukkueeseen puolustuksen takakentälle vielä vuosina 2010 ja 2014.
Leinosen merkitys joukkueilleen ei päättynyt pelaamiseen. Pitkän pelaajauransa jälkeen hän siirtyi Crocodilesin puolustuksen koordinaattoriksi ja DB-valmentajaksi vuosiksi 2019–2022. Leinosta voidaan arvioida HOF-kriteerien näkökulmasta ennen kaikkea pelaajana, joka säilytti asemansa pelipaikkansa kansallisessa kärjessä poikkeuksellisen pitkään, kantoi vastuuta menestyvässä joukkueessa ja jatkoi johtavaa rooliaan myös valmentajana.
Karri Kuuttila (OL)
Karri Kuuttila kuului 2010-luvulla suomalaisen amerikkalaisen jalkapallon hallitseviin hyökkäyksen linjapelaajiin. Hänen asemastaan oman pelipaikkansa eliitissä kertoo poikkeuksellisen selkeä jakso: Kuuttila valittiin Vaahteraliigan All Stars -kokoonpanoon viitenä peräkkäisenä kautena 2012–2016, ja heti ensimmäisellä Vaahteraliiga-kaudellaan hänet nimettiin Vuoden linjapelaajaksi. Hän edusti Suomessa Helsinki Wolverinesia ja Turku Trojansia sekä miesten maajoukkuetta vuosina 2012–2016.
Kuuttilan pelaajataustan erityispiirre on myös vahva Pohjois-Amerikan kokemus. Hän pelasi neljä vuotta Lock Haven Universityssä NCAA Division II -tasolla vasempana tacklena ennen siirtymistään Suomeen. Vaahteraliigassa hän ei ollut vain hyvä linjapelaaja, vaan vuosien mittainen All Stars -putki osoittaa hänen pystyneen säilyttämään asemansa pelipaikkansa kotimaisessa kärjessä poikkeuksellisen johdonmukaisesti. Maajoukkueessa hän oli mukana myös vuoden 2014 EM-kisoissa, joissa Suomi sijoittui neljänneksi.
Yliopistouran jälkeen Kuuttila teki sopimuksen NFL- seura St.Louis Ramsin kanssa mutta karsiutui joukkueesta leiritysvaiheessa. Ura Yhdysvalloissa jatkui kuitenkin semipro- liigassa Maryland Blizzard joukkueessa syksyllä 2011.
Kuuttilan johtajuus ulottui kentän ulkopuolelle. Pelaajauransa välivuonna 2017 hän toimi Turku Trojansin päävalmentajana, minkä jälkeen hän palasi vielä pelaamaan Wolverinesiin. Kuuttilan kokonaisuudessa yhdistyvät kansainvälinen pelaajatausta, pitkäaikainen dominointi omalla pelipaikalla Suomessa, maajoukkueura sekä vastuun ottaminen koko joukkueesta päävalmentajana.
Max Ehlert (LB)
Max Ehlertin pelaajaura erottuu ennen kaikkea sillä tasolla, jolla hän pystyi kilpailemaan ja nousemaan merkittävään rooliin. Suomessa juniorimaajoukkueiden ja Roostersin kantaviin pelaajiin kuulunut Ehlert eteni Chabot Collegen kautta NCAA Division I -tasolle University of Nevada Las Vegasiin. Hän oli vasta toinen suomalainen pelaaja, joka sai täyden stipendin Division I -yliopistoon.
Ehlert pelasi UNLV:ssa kaksi kautta linebackerina. Hänen roolinsa kasvoi ensimmäisen kauden aikana, ja seniorikaudellaan hän nousi myös Rebelsin aloittavaan puolustukseen. UNLV:ssa hän nousi puolustuksen vastuunkantajaksi – ympäristössä, jossa kilpailu pelipaikoista ja vastustajien taso olivat olennaisesti eurooppalaista sarjajalkapalloa kovempia.
Ehlertin johtajuus näkyi jo ennen Division I -uraa. Chabot Collegessa hänet valittiin joukkueen kapteeniksi ja konferenssin ykköstähdistöön vuonna 2011. SAJL:n historiatietojen mukaan hän kokosi kahden kauden aikana 25 soolotaklausta ja 30 avustettua taklausta sekä pakotetun pallonmenetyksen. SAJL:n omassa kuvauksessa Ehlertistä tuli uuden puolustuskoordinaattorin ja tukimiesvalmentajan luottomies, joka vastaanotti puolustuksen signaaleja kentällä. (jenkkifutis.fi)
Kotimaassa Ehlert valittiin Vaahteraliigan All Starsiin 2009 ja amerikkalaisen jalkapallon Vuoden nuoreksi urheilijaksi. Vuonna 2012 hänet valittiin SAJL:n Vuoden jenkkifutariksi. Hänen HOF-ehdokkuutensa ydin on kuitenkin siinä, että suomalaisen pelaajapolun kasvatti pystyi etenemään lajissa erittäin korkealle kansainväliselle kilpailutasolle ja saavuttamaan siellä sekä aloittavan pelaajan aseman että johtavan roolin.
Näin edetään
Finalistien kesken suoritetaan äänestys. HOF-jäsenet äänestävät kunkin finalistin valitsemisen puolesta tai vastaan. Tullakseen valituksi SAJL Hall of Fame-jäseneksi finalistin tulee saada vähintään 2/3 kannatus valinnalleen määräaikaan mennessä äänestäneiltä jäseniltä. Uudeksi jäseneksi tulee vuosittain valita vähintään yksi henkilö.
Siinä tapauksessa, ettei yksikään neljästä jäsenestä saa riittävää määrää puoltoääniä tullakseen valituksi, valitaan uudeksi jäseneksi eniten puoltoääniä saanut. Jos tällaisia henkilöitä on useampia suoritetaan näiden välillä äänestys, jossa eniten ääniä saanut valitaan.
Jo finalistiksi pääsemistä pidetään kunnia-asiana.
Hall of Fame yhteisö onnittelee kaikkia finalisteja!
Tutustu: Jenkkifutiksen Hall of Famen jäsenet
Kuvat: SAJL arkisto
