Vuoden 2000 EM-kilpailut poikkesivat aiemmista turnauksista. Yhteisen lopputurnauksen sijaan ottelut pelattiin erillisinä tapahtumina, ja karsintavaihe oli käynnistynyt jo vuonna 1998. Suomi pääsi hallitsevana mestarina suoraan välieräkierrokselle, jossa britit kaatuivat Helsingin Velodromilla 34-9. Toisessa välierässä Saksa kukisti Ukrainan 45–6. Näin EM-loppuottelussa kohtasivat Suomi ja Saksa. Hampurissa pelatusta loppuottelusta muodostui yksi kaikkien aikojen dramaattisimmista. Suomi nousi 23 tappioasemasta yhden pisteen voittoon 30-29.

Suomen rosteri:  Team Finland 2000

EM-VÄLIERÄ, 17.7.2000 HELSINKI

Suomi – Iso-Britannia 34-9 (10-9)

• Otteluraportti:  Suomi nousi takaa voittoon Iso-Britanniasta EM-välierässä

Jonkin verran spekulointia oli aiheuttanut Englannin poisjäänti kisoista, mutta se on turhaa – kisat pelataan Euroopan liiton säädösten mukaan ja vain liiton jäsenmaat voivat olla ratkomassa EM-mitaleita. Suomen maajoukkueen päävalmentajana toimi Hämeenlinna Tigersiä valmentava ja liiton toiminnanjohtajan pallia pyörittelevä Juha Liedes. Ennen EM-turnausta Liedes oli jossakin määrin epäluuloinen, kuinka vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kasattu maajoukkue kykenisi suotuitumaan EM-urakasta, mutta pelko oli turhaa – oikein koottu ja motivoitu joukkue pystyi antamaan lopputurnauksessa sen panoksen, joka tänä vuonna riitti EM-pystin tuomiseen koti-Suomeen.

Kotimaisen valmennuksen riemuvoitto

Suomalainen valmentaja oli takavuosina vielä kummajainen ainakin Vaahteraliigassa, mutta ECG:n nimettyä ennakkoluulottomasti aikanaan valmentajakseen Stefan ”Eti” Karkulahden ja joukkueen voitettua Vaahteramaljan tämän luotsaamana portit olivat auki myös muiden sauomalaisten valmentajien tulolle. Niinpä EM-kisoissa nähtiin maajoukkuevalmennuksessa suomalaisia valmentajia jenkkien lisäksi; Turku Trojansin Jarmo Rautiainen, Espoo Coltsin Jorma Hytönen sekä pitkän linjan liikuntatietäjä, Hyvinkää Falconsia valmentava Eino Leisimo. Jenkkiluotseina maajoukkueesta vastasivat Turun Kenny Meyer, Seinäjoen Tim Johnson ja Rovaniemen Scott Frear.

EFL:n asema vaakalaudalla

Lajin eurooppalainen kattoliitto EFL on ollut kiistellyt koko olemassaolonsa ajan. EFL:llä on ollut monia hankalia asioista mietittävänään esimerkiksi suhteissaan uudelle mantereelle. Yhdysvaltalaisella rahoituksella toimineet ammattilaisliigat Euroopan mantereella ovat olleet pähkinä purtavaksi eurooppalaiselle kattoliitolle, jonka pitäisi kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä koordinoimaan lajin kehitustä sen omissa jäsenmaissa vanhalla mantereella. Ei siis ihme, että useiden maiden lajiliitoissa ollaan pohdittu vakavasti eroa EFL:sta, jonka kansallisille liitoille antamaa palvelua ei kaikin osin ole pidetty tyydyttävänä. EFL:n onkin aika luoda pitkän tähtäimen suunnitelmansa ja tarkistaa sitä kritisoiduilta osin, jotta koko mantereen jenkkifutismaat saadaan pysymään lajiliiton piirissä.

Kuudennet EM-kisat olivat kiistatta pettymys hallitsevan mestarin Englannin jäätyä pois lopputurnauksesta, mutta kukapa enää muistaa esimerkiksi sitä, mitkä maat jäivät pois Los Angelesin tai Moskovan olympiakisoista – olympiamitali on olympiamitali, kuten EM-kultamitali on ja pysyy EM-kultamitalina olosuhteista huolimatta. Suomen voitto semifinaalissa Saksasta oli ansaittu, samoin kuin loppuotteluvoitto Italiasta, joka pelasi kuin hurmiossa kotikentällään. Mestaruus on otettu – onneksi olkoon, mestarit!

1993 Bergamo, Italia

EM-kisoista heinäkuun lopussa Italian Bergamossa tuli toinen EM-kulta SAJL miesten maajoukkuehistoriassa. Välierässä Suomi voitti Saksan 10-0. Loppuottelussa Italia kukistui 17-7. Suomen joukkueen menestys pohjautui taitavasti pelanneeseen puolustukseen.
Avausmaalia edelsi Joachim Salon kolmen jaardin päässä maalista haltuun kahmima rähmätty pallo. Toisen maalin teki takamies Juha Suokas, joka hyppäsi pallon päälle maalialueella Italian sentterin ylipitkän aloitussyötön jälkeen lentopotku­tilanteessa.
Matti Lindholm otti loppuottelussa 6+3 taklausta sekä maahanlyönnin. Pasi Tontin vastaavat luvut olivat 2+6 sekä yksi säkitys. Takakentällä onnistuja oli Jukka-Pekka Nummi, joka taklasi 4 sooloa, suoritti yhden maahanlyönnin sekä ottelun päättäneen syötökatkon.
20-vuotias Harri Malkamäki johti joukkoja kylmäpäisesti ja heitti tarkasti onnistuen 16/27 heitosta 222 jaardin verran kahdessa ottelussa. Hänet valittiin kisojen MVP-pelaajaksi. Juoksuhyökkäyksen tukipylväs oli ensimmäisen maalin juossut Juha Sihvonen. Sihvosen loukkaantumisen jälkeen Jari Ruuska otti pallonkantovastuun loppuajaksi finaalissa.

Suomi selvitti tiensä loppuotteluun voitamalla ensin Ranskan puhtaasti luvuin 52-0 ja kaatamalla semifinaaliottelussa Länsi-Saksan pistein 33-8.

Amerikkalaisen jalkapallon ensimmäinen virallinen kansainvälinen arvoturnaus alkoi perjantaina 22. päivänä heinäkuuta avajaisilla. Suomen joukkue nousi linja-autoon Helsingissä päämääränään Castel Giorgio, pelipaikkakunta keskisessä Italiassa. Lähes koko maajoukkue istui kolmisen vuorokautta autossa ennen kuin matka oli ohi. Perillä Castel Giorgiossa maajoukkue majoitettiin samaan kouluun Itävallan joukkueen kanssa. Ranska ja vasta muutama päivä ennen kisoja paikkakunnalle saapunut Italian joukkue asuivat läheisessä koulussa. Saksalaiset oli majoitettu noin kymmenen kilometrin päähän.

Viikko tottumiseen

Suomen joukkue käytti viimeisen viikon ennen otteluiden alkamista harjoitteluun ja ilmastoon totuttautumiseen. Joukkueen normaali päivä ennen otteluiden alkamista olkoi yleensä herätyksellä kello 6 ja välittömällä muutaman tunnin harjoittelulla. Aamiainen nautittiin kello 10, jonka jälkeen pelaajat olivat usein vapaat päivän toisiin harjoituksiin asti kello 17. Päivällinen tarjoiltiin noin kello 20 ja joukkueen piti olla majapaikassaan viimeistään kello 23.

Kahdesti päivässä tapahtunut harjoittelu kuumassa ilmanalassa asetti pelaajien nestetasapainon kovalle koetukselle. Kuumimpina päivinä lämpötilat kohosivat yli 40 asteen keskipäivän aikaan. Vasta auringonkaskun aikaan noin kello 21 alkoi ilma jäähtyä. Pelaajien juomien tarve ylitti ensimmäisinä päivinä paikallisten kauppiaitten odotukset, sillä juomat loppuivat kesken. Ensimmäisten päivien jälkeen juotavaa tosin löytyi riittävästi, mikä tiesi kauppiaille roimaa voittoa.

Ranska yllättyi

Ranskan maajoukkueelle Suomen vahva esitys ensimmäisessä ottelussa oli melkoinen yllätys. Ranskalaiset olivat tutustuneet suomalaisten pelaamiseen toukokuussa Pariisessa, jossa Turku Trojans osallistui neljän seurajoukkueen turnaukseen sijoittuen toiseksi. Turnauksen voittanut Ranskan mestarijoukkue Spartacus muodosti myös Ranskan maajoukkueen rungon, ja sen uskottiin onnistuvan Suomen maajoukkuettakin vastaan.

EM-kisojen avausottelusta muodostui suomalaisten juhla. Joukkue viimeisteli ottelussa kahdeksan maalia, joista Juha Vuopio, Ari Tuuli ja Olli Krogerus kukin tekivät kaksi. Yhden maalin teki Jyrki Kaarnija yhden puolustaja Timo Anttila, joka katkaisi ranskalaisten heiton ja palautti palloa noin 85 jaardia Ranskan maalialueelle neljännen jakson alussa.

Ranska-ottelussa suomalaiset onnistuivat hyvin lähes kaikessa. Maalit syntyivät tasaisesti sekä heitto- että juoksupeleillä. Valmentajat peluuttivat ottelussa kaikkia kolmea Suomen pelinjotajaa, mutta kaikki kolme heitoista syntynyttä maalia olivat joukkueen kapteenin Heikki Jäättelän käsialaa.

Ari Tuulen loistoilta

Suomen toinen ottelu Länsi-Saksaa vastaan pelattiin keskiviikkona, 27. päivänä heinäkuuta myöhään illalla keinovalossa. Ottelu alkoi kello 21 ja päättyi vasta lähellä puoliyötä. Illasta muodostui ennen kaikkea Ari Tuulen juhla, vaikka ensimmäisen maalin tekikin Kimmo Lievonen Jäättelän syötöstä jo kolmen minuutin pelin jälkeen.Suomen tekemistä viidestä maalista kolme teki Ari Tuuli hänen koko ottelun yhteisen jaardimääränsä ollessa lähes 230.

Ensimmäinen Tuulen maaleista syntyi toisen jakson alussa 54 jaadin juoksulla. Kolmen ja puolen minuutin kuluttua Tuuli teki täsmälleen saman tempun heti Suomen ensimmäisestä hyökkäyksestä saksalaisten lentopotkun jälkeen; 54 jaardin juoksu maalialueelle vahvasti suojattuna. Kolmas maali runnottiin muutaman jaardin päästä saksalaisten maalirajasta kolmannella jaksolla.

Saksan joukkue sai ainoan maalinsa pian neljännen jakson alkamisen jälkeen maalin puolustajien katkaistua Kari Ketosen heiton, mutta tuomarit hylkäsivät sen virheen takia. Ottelun viimeinen maali syntyi vain yhdeksän sekuntia ennen peliajan päättymistä Olli Krogeruksen juostua pallon yli maalirajan vahvasti suojattuna.

”Kurinalainen perhe”

Ennen Suomen ja Italian välistä loppuottelua luonnehti Don Jones maajoukkuetta suureksi kurinalaiseksi ja yhtenäiseksi perheeksi. Jonesin mukaan kahden viikon yhtenäinen asuminen ja runsaat harjoitukset olivat hyvin muovanneet kuudesta eri seurasta kootut pelaajat yhtenäiseksi joukkueeksi.

Ennen loppuottelua järjestetyssä lehdistö tilaisuudessa Italian joukkueen päävalmentaja Ray Semko arveli ottelun päättyvän italialaisten 3-4 maalin voittoon. Don Jones puolestaan arveli ottelun voivan päättyä kumman tahansa voittoon 1-2 maalin erolla. Suomella on hyvä mahdollisuus voittoon, mikäli joukkue saa pelata omaa peliään, hän arveli ennen ottelua.

Italian aseena vahvat juoksut

Loppuottelu Suomen ja Italian välillä muodostui kahden erityylisen joukkueen voimankoetukseksi. Italialaiset luottivat kokoonsa ja voimaansa käyttäen paljon suoria juoksupelejä linjan läpi tai sen päistä. Suomalaiset puolestaan käyttivät huomattavasti tehokkaammin hyväkseen amerikkalaisen jalkapallon monipuolisten hyökkäyskuvioiden suomia mahdollisuuksia.

Italian hyökkäysten juoksupainotteisuudesta huolimatta ottelun ensimmäinen maali syntyi pitkän heiton jälkeen toisen jakson ensimmäisellä pelillä. Kolminkertaisen Italian mestarijoukkueen Milano Manin´s Rhinosin pelinjohtaja Lino Benezzoli syötti pallon saman seurajoukkueen pelaajalle Gianluca Gerosalle yli Suomen puolustuksen.

Maalin jälkeisen alkupotkun jälkeen Suomi eteni tasaisesti lähes kentän toiseen päähän vaihtelevilla kuvioillaan. Ottelu kuitenkin ratkesi ainakin osittain suomalaisten pudottaessa pallpn vain kymmenen jaardin päässä Italian maalirajasta. Center Lassi Haavisto kertoi myöhemmin yrittäneensä kalastaa tuomareilta paitsio rangaistusta italialaisille antamalla pallon puolustajan ollessa suomalaisten puolella. Tuomarit eivät kuitenkaan viheltäneet paitsiota, ja pallo jäi Italialle lipsahduksen jälkeen.

Myös Italian toinen maali syntyi heittopelin jälkeen, vaikka pohja onnistuneelle syötölle luotiinkin vahvoilla juoksuilla. Italian toisen maalin rakensi sama parivaljakko kuin ensimmäisenkin kolmannen jakson puolivälissä.

Suomen ainoa maali loppuottelussa syntyi viimeisellä jaksolla Italian johtaessa jo 18-0 Giorgio Longhin juoksun jälkeen. Kari Ketosen heiton napannut Ari Tuuli päätti kisat omalta osaltaan arvoisellaan tavalla neljännen jakson alussa. Tuuli juoksi Ketosen yli 30-jaardisen heiton jälkeen itse saman verran jättäen kevyesti taakseen italialaispuolustajat.