25-vuotiaalla Linnainmaalla on käsillään unelma. Hänelle on kolmiviikkoisen testileirin jälkeen tehty kauden 2019 mittainen sopimus Toronto Argonautsiin Kanadan amerikkalaisen jalkapallon pääsarjaan CFL:ään.

Ja unelmana Linnainmaa on tätä pitänyt oikeastaan koko elämänsä. CFL kun on yhdysvaltalaisen NFL:n ohella maailman ainoa jenkkifutiksen ammattilaissarja, ja Linnainmaa on sen ensimmäinen suomalaispelaaja, joka on nostettu pelaavaan kokoonpanoon.

– Olen saavuttanut yhden unelman, kun voin sanoa, että pelaan työkseni jenkkifutista ja saan siitä palkkaa. En pystynyt kuvittelemaan, että se olisi realistinen tavoite ennen kuin tämä mahdollisuus Kanadaan tuli, Linnainmaa kertoo.

Mahdollisuus tuli takaportin kautta. Linnainmaa osallistui maaliskuussa Torontossa testitilaisuuteen, jossa esiteltiin paitsi parhaimmat kanadalaiset yliopistopelaajat, myös 18 eurooppalaista huippupelaajaa. Tästä eurooppalaisporukasta varattiin tilaisuuden jälkeen yhdeksän pelaajaa, yksi kuhunkin CFL:n joukkueeseen. Linnainmaa jäi omaksi ja joidenkin muidenkin yllätykseksi varaamatta.

Tässä kohden kohtalo puuttui peliin. Toronto oli varannut omalla vuorollaan saksalaispelurin, joka ei kuitenkaan voinut osallistua testileirille. Paikka piti täyttää.

Kun Linnainmaan puhelin sitten pärähti soimaan Saksassa toukokuun puolivälissä ja hän sai kaksi vuorokautta aikaa hypätä lentokoneeseen, jonka nokka osoitti kohti vaahteranlehtimaata, ei sitä tarvinnut pitkään pohtia. Hän oli jo aiemmin sopinut pelaavansa kesän Saksassa, mutta valmentajan kanssa käydyn lyhyen keskustelun jälkeen Linnainmaa oli jo pakkaamassa tavaroitaan.

– Pakkasin vaatetta, hammasharjan ja urheiluvarustuksen mukaan, ja lähdin taistelemaan kokoonpanopaikasta. Olin innokkain ja jännittynein mielin lähdössä, kun en oikeastaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Piti tietenkin ottaa Suomeen perheeseen yhteyttä, että tällainen muutos on tullut suunnitelmiin, Linnainmaa naurahtaa.

Iso maailma ja sen meiningit odottivat.

Työ on vasta alussa

Laitahyökkääjänä pelaava Linnainmaa on kaapannut soikean pallon kainaloonsa ensi kertaa 12-vuotiaana, ja on siitä lähtien tottunut olemaan ykkösjoukkueen pelaaja.

Muutamia opiskelijavaihtoaikoja lukuun ottamatta hän on pelannut aina Helsinki Roostersissa eikä Suomessa jenkkifutiksessa samasta pelipaikasta kamppailevia juuri ole. Torontossa ja CFL:ssä yleensä taistelu pelaavaan kokoonpanoon pääsystä on aivan eri luokkaa. Uuteen rooliin näytön paikan odottelijana on pitänyt totutella.

Olen saavuttanut yhden unelman, kun voin sanoa, että pelaan työkseni jenkkifutista ja saan siitä palkkaa. En pystynyt kuvittelemaan, että se olisi realistinen tavoite ennen kuin tämä mahdollisuus Kanadaan tuli.

Kimi Linnainmaa

Linnainmaa saapui Torontoon 17. toukokuuta ja jo seuraavana päivänä hän suuntasi katseensa kaupungin laitamilla sijaitsevaan, Yorkin yliopistossa järjestettyyn testileiriin. Sen päätteeksi noin 80–90 pelaajasta kotiin lähetettiin kolmisenkymmentä. CFL:ssä pelaavassa kokoonpanossa, eli siinä porukassa, joka vetää pelivermeet niskaansa ja saapuu kentän laidalle ottelun ajaksi, saa olla 46 pelaajaa. Lisäksi kymmenen on niin sanotussa harjoituskokoonpanossa.

– Se on raakaa peliä. Kolmessa viikossa ja muutamassa harjoitusottelussa, joita siinä leirin aikana on, pitää antaa näytöt ja toivoa parasta. Niitä paikkoja ei välttämättä kovin montaa treeneissä tai varsinkaan peleissä tule, joten kun tulee, niin sitten pitää onnistua, Linnainmaa vakuuttaa.

Linnainmaa puristi itsensä testileirin päätteeksi tuon 46 pelaajan joukkoon. Pelkästään sillä ei silti pitkälle pötkitä.

– Enemmän onkin tällä hetkellä mielessä, miten pääsen pelillisiä tavoitteitani kohti. Ei se ole niin, että nyt työ on tehty ja voin vain lepäillä ja pelailla rauhassa, Linnainmaa toteaa mielessään mestaruuspokaalin, Grey Cupin, nostaminen.

Voi nimittäin käydä niin, että pelaavan ja harjoitusmiehistön välillä tulee muutoksia vähän samaan tapaan kuin NHL:n ja AHL:n välillä.

Tuhannet kilpailevat samoista paikoista

Linnainmaa arvelee, että pelkästään Yhdysvaltain NFL:stä, maailman jenkkifutiksen ykkösliigasta, paikkaa tavoittelevat vuosittain tuhannet pelaajat. Ne, jotka jäävät NFL:n ulkopuolelle, suuntaavat katseensa CFL:ään. Kanadassa on tietty kiintiö kotimaisille pelaajille, mikä Linnainmaan arvion mukaan lisää yhdysvaltalaispelaajien keskinäistä kilpailua entisestään.

– Ihan jokainen, joka leirillä on, on tosi kova pelaaja. Vaikka joukkue olemme, niin kyllä siellä kilpailufiilis on olemassa.

Kun leirillä asuttiin yhdessä opiskelija-asuntoloissa ja aherrettiin jenkkifutiksen parissa aamusta iltaan, on tilanne hieman normalisoitunut, kun joukkue on palannut arkeen. BMO Fieldillä, Argonautsien kotistadionilla, treenataan silti joka päivä.

Olen nähnyt, että pärjään täällä. Viimeistään viiden vuoden päästä haluan olla CFL:ssä aloittava laitahyökkääjä.

Kimi Linnainmaa

Jenkkifutarin päivät ovat Torontossa aivan tavanomaisen työpäivän mittaisia, ja illat ovat vapaita. Se on kuitenkin osittain harhaa. Illalla pistetään seurantaan treenivideot ja käteen otetaan se kymmensenttinen mappi, josta opiskellaan pelikuvioita.

Kaiken liikenevän vapaa-ajan Linnainmaa on käyttänyt asunnon etsimiseen. Koska lähtö Torontoon tapahtui niin äkkiä, ei nuorella tulokkaalla ollut aikaa etsiä asuntoa. Parasta aikaa mies majailee Toronton suurkaupungin sykkeessä airBnB-majoituksessa, ja toivoo, että jo sovituista asuntonäytöistä jokin tärppää.

– Toivottavasti mahdollisimman nopeasti saan vakituisen asunnon ja pystyn muuttamaan. Kalustettua etsin, ettei tarvitsisi lähteä haarukkaa ja veistä jostain Ikeasta lähteä hakemaan, se helpottaisi, Linnainmaa naureskelee.

”Pelataanko Suomessakin jenkkifutista?”

Tuore torontolainen ei päässyt lievittämään koti-ikäväänsä perinteisen suomalaisen juhannuksen merkeissä, mutta se ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Juhannuspäivä oli intoa ja jännitystä täynnä, sillä juuri silloin Linnainmaan joukkue aloitti CFL-kautensa. Se alkoi 14–64-tappiolla Hamilton Tiger-Catsille. Linnainmaa seurasi matsin sivussa yhdessä yli 16 000 katsojan kanssa. Se, jos mikä, poikkeaa suomalaisista katsojaluvuista.

Suomalaisuuttaan Linnainmaa onkin joutunut alkuun hieman selittelemään. Vaikka joukkueessa tiedettiin, ettei suomalaismies ole eilisen teeren poika, yllätyttiin siellä silti Linnainmaan tasosta.

– Ensimmäinen reaktio valmentajilta ja kaikilta oli, että pelataanko Euroopassa ja vieläpä, että pelataanko Suomessa muka jenkkifutista. Tällä hetkellä menen täällä yhtä lailla kuin kanadalaiset ja jenkit. Mutta kyllähän ensireaktio oli aika ihmettelevä.

Yhtä lailla ihmetystä olisi saattanut herättää Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruus. Sen verran itsesuojeluvaistoa Linnainmaalla oli, että hän piti sen visusti omana tietonaan.

– En viitsinyt sitä hirveästi täällä huudella, vaikka se juuri leirin aikana tapahtuikin, Linnainmaa nauraa.

Lyhyt piipahdus oli avuksi

Linnainmaa oli jo käynyt kertalleen pikaisesti Kanadassa, Montrealissa, kun hän vuonna 2017 opiskeli siellä hetkisen Concordian yliopistossa. Hän pelasi tuolloin opinahjonsa joukkueessa ja sai arvokasta oppia Kanadassa pelattavasta amerikkalaisesta jalkapallosta. Osin sen vuoksi hän oli joitain ensikertalaisia valmiimpi.

– Varsinkin laitahyökkääjille on uusia sääntöjä, joten siitä pienestäkin hetkestä, minkä siellä olin, oli hyötyä. Leirin alussa oli silti taas aikamoista totuttelua uusiin sääntöihin. Mutta jos ei olisi ollut mitään kokemusta, niin se olisi varmasti ollut vielä haastavampaa, Linnainmaa arvelee.

Tavanomaista suuremmalla kentällä tila on laitahyökkääjälle eri paikoissa kuin perinteisen kokoisella kentällä. Yksi isoimmista muutoksista on, että Kanadassa laitahyökkääjät ovat liikkeessä, kun pallo lähtee käyntiin. Muualla he lähtevät staattisesta asennosta. Linnainmaa on kuitenkin sopeutunut mainiosti kanadalaiseen tyyliin.

– Se sopii pelityylilleni ja -taidoilleni. Täällä on Jenkkeihin verrattuna enemmän lyhyempiä laitahyökkääjiä, jotka sitten yleensä ovat nopeita tai vikkeliä, kuten itsekin olen. Täällä pystyy tekemään enemmän tilaa sillä nopeudella, kevytrakenteinen nuori mies kertoo.

Alkutaipaleen hyvät kokemukset ovat lisänneet itseluottamusta. Lähtiessään Linnainmaa ei osannut odottaa mitään, mutta jo muutamassa viikossa haaveet ovat selkiytyneet.

– Olen nähnyt, että pärjään täällä. Viimeistään viiden vuoden päästä haluan olla CFL:ssä aloittava laitahyökkääjä, se olisi hyvä tavoite.